Sähköjärjestelmät

Liittynyt
15 Tammikuu 2014
Viestit
101
Luin Raide-Jokerin selvitystä raideleveyden valinnasta, ja siinä vertailtiin raideleveyden lisäksi muitakin ominaisuuksia, mm. sähköistystä. Tampereen pikaraitiotiehän käyttää standardiraideleveyttä (1435 mm) ja 750 tasavirtaa. Ajolankojen korkeuskin luki jo yleissuunnitelmassa (norm. 5,5 m, vaihteluväli 4,2 m - 6,0 m).

Raide-jokerin selvityksessä luki, että nykyinen Helsingin raitiotieverkko on tarkoitus muuttaa nykyisestä 600 DC -> 750 DC "15 vuoden kuluessa". Onko tämmöisestä jotain päätöstä jo? Ja mitkä mahtavat olla muutoksen kustannukset ja hyödyt? Onko ratikoita, jotka osaavat ottaa sekä 600 että 750 DC virtaa ajolangoista eli miten vaiheittainen mahdollinen muutostyö on?
 
Onko tämmöisestä jotain päätöstä jo?
Foorumilla on muita jäseniä jotka tietävät virallisista päätöksistä. Teknisellä tasolla tällainen on otettu huomioon uusien vaunujen hankinnassa. Mutta kyse ei ole yksinomaan vaunuista, vaan myös syöttöasemien ja koko ratasähköjärjestelmän tulee soveltua korkeammalle nimellisjännitteelle.

Ja mitkä mahtavat olla muutoksen kustannukset ja hyödyt?
Hyöty on se, että ajojohtojärjestelmän kautta saadaan siirretyksi suurempi teho kuin 600 voltin nimellisjännitteellä. Vaunujen koko on kasvamassa, joten tarvitaan nykyisiä vaunuja suurempaa tehoa, jotta vaunut voivat kiihtyä yhteneväisesti.

Onko ratikoita, jotka osaavat ottaa sekä 600 että 750 DC virtaa ajolangoista eli miten vaiheittainen mahdollinen muutostyö on?
Periaatteessa kaikki vaunut kykenevät tähän. Sillä 600 tai 750 on nimellisjännite, ja käytännössä jännite vaihtelee aina sekä ylös että alas enemmän kuin on 150 voltin ero. Kysymys onkin enemmän siitä, miten suureen tehoon vaunu kykenee alhaisilla jännitteillä ja miten suurta ylijännitettä vaunut kestävät. Hetkellisesti vaunut kestävät suurtakin ylijännitettä, mutta useiden sekuntien aika voi olla liikaa.

Käytännössä siis kyse on pikemmin siitä, mikä on sallittu ja asetettu jännitteen vaihteluraja. Tästä on olemassa standardi, jota käytännössä nykyisin aina noudatetaan. Järjestelmissä, joissa on eri ikäisiä ja eri nimellisjännitteille tehtyjä vaunuja, voidaan standardista poiketa siten, että kalustoa voi käyttää sekaisin. Edellyttäen, että sekä kalusto että ratajohtojärjestelmä saadaan toimimaan yhteen.

Nykyaikaiset vaunut on tehty niin, että niissä on mahdollisuus valita – usein ohjelmallisesti – nimellisjännite, jonka jälkeen vaunu noudattaa valitun nimellisjännitteen mukaisia standardiarvoja. Vanhojen vaunujen kohdalla voi olla mahdollista tehdä säätöjä ja asetuksia, tai sitten ei. Mekaanisella tehonsäädöllä varustetuissa vaunuissa voidaan jännitteen noston vuoksi joutua asentamaan virroittimeen sarjavastus tai rajoittaa ajokytkimessä ajomoottoreiden maksimijännite. Vanhan vaunun eristykset voivat myös rajoittaa nimellisjännitteen nostoa.

Helsingin tapauksessa 15 vuoden aikajänteen taustana on kaluston puolesta Valmetin vaunujen käyttöaika. Jo Variotramit ovat vaunuja, jotka voidaan asettaa 600 tai 750 voltin nimellisjännitteeseen. Articit on tehty samoin. Valmetin vaunujen sähköjärjestelmä on elektoriikan mielessä antiikkista. Sen suunnittelussa tuskin on varauduttu jännitteen nostoon. Tosin vaunuja pidennettäessä on tehty tehon nosto, joten jännitteen muuttaminenkin voisi olla mahdollista, ainakin teknisesti, jos ei kuitenkaan taloudellisesti.

Antero
 
Takaisin
Ylös