Eipä sitäkään juuri samoista syistä voi käyttää. SInne vaunun vieminen ilman, että rata on siivottu roskista ja autoista olisi melkolailla itsemurha (lue: jumi). […] Yleisesti ottaen erilaiset varayhteydet ovat erittäin tyyriitä suhteessa niistä saataviin hyötyihin. Monia varayhteyksiä on käytetty vain joitain kertoja vuoden aikana, silti ne on pitänyt mm. huoltaa ja lämmitää.
Varayhteys on luotettava(mpi), jos se pidetään aina kunnossa, hiekka poissa vaihteista ja kiskourista ym. Siksihän se on olemassa, että sinne voidaan yllättävässä tilanteessa mennä. Mistä päästään puolestaan siihen, että luotettavan varayhteyden olemassaolo maksaa, koska sitä pidetään kunnossa, vaikkei siellä liikennettä olisikaan, juuri niin kuin sanot.
Ymmärrän, että luotettavuus ja taloudellisuus ovat monesti ikään kuin saman vaa’an kaksi eri kuppia. Käytännössä lumettomassa Keski-Euroopassa tasapaino on löytynyt yksisuuntajärjestelmissä niin, että varayhteyksiä on, kuten aiemmin totesin, usein huomattavasti Helsinkiä runsaammin. Sillä varmistetaan se, ettei koko pitkä linja haavoitu kovin pahasti. Jos ”Saksan Viipurinkadulla” väärinpysäköity auto estää ratikan kulun tai vaunu on tönäissyt jalankulkijan kumoon, niin tuon linjan vaunut kääntyvät ”Linnanmäellä” ja ”Karhupuistossa” kunnes este on poissa, tai kiertävät sen ”Aleksis Kiven katua”. Joka ei matkusta tuon estekohdan yli, ei välttämättä edes huomaa, että jotain on sattunut. Ja kun estekohta jää melko lyhyeksi, voi suuri osa sen varren matkustajista kävellä lähimmälle käytössä olevalle pysäkille.
Matkustajana tietysti toivoisi, että Helsingissäkin se tasapaino löytyisi ennemmin sieltä luotettavuuden puolelta kuin taloudellisuuden. Mutta se on toki poliittinen linjaus, jos lähdetään siitä, että taloudellisuuden nimissä hvyäksytään enemmän häiriöitä, enemmän pois jääneitä vuoroja ja pitkiä vuorovälejä ja vastavaasti saadaan pienemmät radanhoitokulut.
Junapuolellahan HSL ja VR ovat toimineet juuri näin. Kun on lumisade tulossa, niin iso määrä junia perutaan jo edellisenä päivänä, ja sitten eletään poikkeusaikaa vielä monta päivää lumisateen jälkeen.
Ylimääräiset vaihteet myös hidastavat liikennettä (kaikkia ei saada syväuraisiksi ja lukkovaihteiksi), jolloin myös liikennöintinopeus hidastuu. HKL on laatinut yhdessä HSL:n kanssa suunnitelman siitä, mitkä ovat tulevaisuudessa säilytettävät varayhteydet.
Millainen tämä suunnitelma on, so. mitkä yhteydet puretaan ja mitkä säilytetään? Onko luvassa uusia yhteyksiä?
Yhteyksissä varmasti on rationalisointitarvetta, ja hyvin suunniteltuna voisi päästä ratkaisuun, jossa rahaa kuluu nykyistä vähemmän, mutta luotettavuus on silti nykyistä parempi. Jos esimerkiksi parkkipaikat eivät olisi niin pyhiä, voisi Linjojen radasta luopua kokonaan ja toteuttaa Arenan silmukan paikalle kaksisuuntaisen varayhteyden, joka mahdollistaisi kääntymisen sekä etelästä että pohjoisesta. Saataisiin siis käytännössä yksi varayhteys, joka palvelisi lukuisia eri tarpeita, ja olisi luotettavakin, kun ei olisi niitä parkkipaikkaongelmia.
Varayhteyksien sijaan kehittämisen painopiste on jatkossa enemmän liikenteen luotettavuuden ja häiriöttömyyden kehittämisessä, esim. pysäköintipaikkojen poistamisessa ja erottelun parantamisessa. Tällä nopeutetaan muutenkin liikennettä.
Tämä kuulostaa erinomaiselta.
Muistelen, että ensimmäinen selvitysraportti, jossa nämä ”pysäköintipaikkojen poistaminen, kaistojen leventäminen, valoetuuksien parantaminen” lueteltiin, on vuodelta 1997. Ainakin ensimmäinen, jonka minä olen silloin aikanaan lukenut.
Sen jälkeen näistä on maksettu kymmenkunta kertaa eri konsulteille ja aina on tehty uusi selvitys samalla lopputulemalla, mutta selvitys on valmistuttuaan jäänyt hyllyn nurkkaan pölyttymään ja toteutusvaihe unohtunut.
Kaupungissa on toimijoita, jotka vastustavat ankarasti noiden sinänsä yksinkertaisten asioiden toteuttamista. Voi olla kiinni ihan yhdestä änkyräliikennesuunnittelijasta, että jokin hankala paikka on vaan vuodesta toiseen yhtä hankala.
Tässä sota kaipaa juuri sitä yhtä miestä, toisin kuin sanonta antaa ymmärtää. HKL:ssä on ollut tahtoa lähteä näitä parantamaan, mutta ei oikein sitä sotamiestä. Siinä mielessä olisikin aivan loistavaa, jos nyt löytyisi HKL:stä se mies, tai nainen, joka uskaltaisi lyödä nyrkin pöytään ja sanoa, että hei, nyt me ihan oikeasti tehdään nämä. Jaksaisi istua päiväkaudet vänkäämässä liikennesuunnittelijoiden kanssa ja sitten vielä uudelleen ex-rakennusiviraston jäärien kanssa. Siinä säästyisi liikenteen nopeutumisen muodossa valtavia summia rahaa, mutta aikamoinen taisto siinä kyllä olisi edessä.
Näkisinkin, että varayhteyksiä voi alkaa karsia sitten, kun vastaavan liikennesuunnan parkkipaikkaongelmat ja kapeiden kaistojen aiheuttamat ongelmat on saatu poistettua.