Eletään kesää 1972. Turku poistaa kahdeksan 16 vuotta vanhaa, neliakselista raitiovaunua, jotka mitä ilmeisimmin olivat hyvässä kunnossa, tunnetaanhan Turku siitä, että kalustosta pidettiin loppuun asti hyvää huolta. Nuo olivat kolmisen metriä helsinkiläisiä neliakselisia lyhyempiä, mutta SRS:n kotisivut kertovat, että "Tampellan telit ja Strömbergin sähkötekniikka olivat samoja kuin Helsingin VTS -vaunuissa RM1 (1956) ja RM3 (1959)" ja että "Vaunuilla oli selvästi parempi kiihtyvyys ja hidastuvuus kuin kaksiakselisilla vaunuilla, ja niiden suurin sallittu nopeus oli 50 km/h. Vaunut oli tarkoitettu pikaraitiotiekäyttöön ja koeajoissa ne saavuttivat noin 90 km/h huippunopeuksia."
Kesällä 1972 Helsingissä oli vielä liikenteessä ikivanhoja ja jo huonokuntoisia kaksiakselisia puuvaunuja. Viimeiset niistä poistettiin liikenteestä vasta 1975, kun ensimmäinen nivelvaunusarja oli kokonaan toimitettu. Senkin jälkeen arkuilla, 1940-luvulta, liikennöitiin säännöllisesti vuoteen 1977.
Miksi ihmeessä HKL ei ostanut noita vaunuja? Jos ysillä ajettiin arkuilla vakiovuoroja ilman perävaunua, niin eikö ainakin sillä linjalla olisi voinut käyttää aaveita vallan mainiosti? Ja myöhemmin kakkosella, kulkivathan arkut sielläkin.
Yrittikö Turku tosissaan myydä tuota uusinta vaunusarjaansa minnekään?
Raitiovaunuista kiinnostuneet ovat tätä aihetta miettineet eri aikoina silloin tällöin - ehkä joskus jopa tälläkin foorumilla jo ennen tätä. Yksi varhaisimmista spekulaatiosta esitettiin painettuna RAITIO-lehdessä 1 / 1980 eli 40 vuotta sitten. Kyseisen lehden Aave-vaunuista (Valmet RM2) kertovassa artikkelissa kerrottiin mm. seuraavaa, suora lainaus: "TuKL tarjosi tiettävästi RM-kakkosia liikenteen lopettamisen jälkeen Helsingin raitioteille, mutta ymmärrettävistä syistä kauppoja ei syntynyt. Vaunut olivat HKL:n mittapuun mukaan varsin pieniä, ja nivelvaunuja osattiin jo odottaa vanhan kaluston korvikkeeksi. "Aavevaunun" teli olisivat kyllä käyneet varaosiksi, olivathan ne liki samanlaisia kuin RM1:n telit. Hallivaunuiksi ne taasen olisivat olleet ja metallisina telivaunuina hankalasti lyhennettäviä."
Painettu sana muuttuu lukijan mielessä helposti totuudeksi. Tuo lainaus on kuitenkin ote kotimaisista raitiovaunuista kertovasta historiankirjoitussarjasta, joten arvelen kirjoittajan jättäneet omat mielipiteensä melko pieneen osaan. En yhtään ihmettele, että liki puolen vuosisadan takainen HKL ei olisi ollut innostunut hankkimaan kalustoa käytettynä - edes Turusta. Valmetilta todellakin oli tulossa 40 kpl maailman moderneimpia nivelvaunuja korvaamaan sen kokoluokan kalustoa, jota RM2:t eli Aaveetkin edustivat. Aavevaunujen istuinjärjestys oli sitäpaitsi 1+1 istumapaikkojen määrän ollessa vain 17(!). Turun telivaunut olisivat tietenkin paikanneet pahinta vaunupulaa 1972 - 74, jos todellisesta pulasta olisi oikeasti kärsitty. Käsittääkseni 1970-luvulla Helsingin raitioteillä ei varsinaista vaunupulaa ollut, paitsi keväällä 1977 - ja silloinkin varsin yllättäen - jolloin jo 1975 seisomaan jääneitä vaunuja 181 - 186 otettiin jokunen yksilö uudelleen tilapäiseen käyttöön. Mutta kesällä 1972 HKL:lla tuskin kukaan olisi osannut arvata sitä, että viiden vuoden kuluttua osalle näistä turkulaisvaunuista olisi löytynyt lyhytaikaista käyttöä.
Tämän foorumin epäsymmetrisistä raitiovaunuista kertovassa ketjussa Laaksosen Mikko mainitsee RM2:sien sähköviat. Niillä oli hänen mukaansa jotain vaikutusta sikäläisten raitsikoiden jatkohankintojen suhteen (jatkohankintoja ei kuitenkaan tullut). Turun VTS:t eivät siis olleet teknisesti täysin onnistuneita. Ja onhan monen monta kertaa todettu, että Turun raitiovaunuhistorian viimeinen vaihe hoidettiin Aaveita vanhemmalla kaksiakselisella kalustolla. Aaveet jäivät kesällä 1972 seisomaan Korppolaismäkeen (yksi yksilö ilmeisesti vaunuhallin huoltokorjaamolle) linjan 2 liikenteen siirryttyä busseille. Mikä sitten oli perimmäinen syy siihen, että RM2-sarja jäi kokonaan vaille käyttöä jo ennen raitioliikenteen lopullista lakkautumista, on sekin erilaisten spekulaatioiden ja salaliittoteorioiden varjostama.
Joka tapauksessa, näin jälkeen päin ajateltuna, Turun Aavevaunuista olisi saatu käyttökelpoista kalustoa jonnekin, jos palapelien palaset olisivat aikanaan osuneet oikeammille paikoilleen. Vaunujen mahdolliset viat olisi varmasti saatu kuntoon ja vaunuille olisi hyvin todennäköisesti löytynyt uusi koti jostain kapean ATU:n* järjestelmästä, jonka vaunutarpeeseen olisi riittänyt kahdeksan vähän käytettyä vara- / lisävaunua. Kapealla ATU:lla pärjäävä vaunu toki pärjäisi muuallakin, mutta aidoin kysyntä varmaan olisi löytynyt nimenomaan kapean standardin mukaisilta linjastoilta.
*ATU = aukean tilan ulottuma (tila jonka vaunu vaatii esimerkiksi jyrkissä mutkissa)
Turun Aavevaunujen sveitsiläisesikuvan tyyppisiä vaunuja on Baselissa liikkunut vielä jokunen vuosi sitten.
Esimerkkikuva 1.
Esimerkkikuva 2.
Ja itse Aavevaunu, joka on baselilaisia lyhyempi (jätetty myös ilman keskiovia).
Aave ovipuolelta.
