Viestiketju: Linja W

Alunperin kirjoittanut Rattivaunu

Myös RAITIO-lehti on aikanaan (3 / 2006) kertonut Arabian raitiotietä käsittelevässä artikkelissa sen, että W tarkoitti Vanhaakaupunkia.

Raitiossa 3/06 todetaan: "Esikaupunkien raitiolinjojen tunnukset olivat tuolloin perinteisesti kirjaimia; W oli mukailtu Vanhastakaupungista." Alkuosa on kiistatta totta, jälkiosa perustunee Herraseen.

Herranen puolestaan toteaa sivulla 127 erikoisesti, että "Arabiaan saakka kulkevat vaunut asetettiin linjalle no. 2, jonka päätepiste keskustassa sijaitsi Kauppatorilla. Tämän linjan valko-vihrein kilvin varustetuista vaunuista joka toinen liikennöi Itäistä Viertotietä kaupunginportille, ja joka toinen taas W-tunnuksella varustettuna Arabiaan, jonne matkustavat joutuivat suorittamaan matkastaan lisämaksun." Tälle on annettu lähteeksi Iltalehti 18.9.1926. Tuota lehteä en ole nähnyt, ja lehdet nyt kirjoitavat mitä sattuu tänäkin päivänä, mutta tuo teksti antaisi oikeastaan ymmärtää, että olisi ikään kuin linja 2 ja sillä jonkinlaisia W-vuoroja (2W?). Tälle ei löydy tukea ainakaan Estlanderin vuoden 1931 historiikista, sillä Estlander luettelee silloisen linjaston, ja siinä tilanteessa linja 2 on jo lakkautettu ja W on yksinään Arabian linjatunnus. Estlander ei kommentoi linjatunnusta millään tavalla.

Herranen toteaa edelleen sivulla 134, ilman lähdeviitettä: "Näiden [esikaupunki-]linjojen tunnuksina käytettiin vaunuissa kirjaimia H, M, B sekä K ja W, joista viimeinen tarkoitti ilmeisesti Vanhaakaupunkia." Päätellen lähdeviitteen puuttumisesta ja tuosta ilmeisesti-sanasta rohkenen väittää, että W = Vanhakaupunki on Herrasen omaa päätelmää, joka on sitten levinnyt mm. Raitioon ja www.raitio.orgiinkin, ja tässä painettu sana on muuttunut ikään kuin totuudeksi, kuten sanot.

Alunperin kirjoittanut Rattivaunu

Mutta tuo W (tai ylipäänsä w), vaikka se ei oikein mielly nykysuomalaiseksi kirjaimeksi, niin aiemmin (toki jo todella kauan sitten) se on ollut hyvinkin laajassa käytössä. Esimerkiksi Viipurin nimi esiintyy varsin monissa vanhoissa postikorteissa W-alkuisena. Viipurin läänin ajoneuvojen rekisteritunnuksissa sentään ei käytetty W:tä, vaan se oli V, myöhemmin sen rinnalle tuli VI. Kyseisen läänin typistyessä Kymen lääniksi tunnukseksi tuli R ja V vapautui Vaasan läänin käyttöön. Sitä ennen Vaasan läänin tunnus oli ollut VA.

Onhan tänäkin päivänä kaiken maailman Wanhan tawaran liikkeitä ja Helsingissäkin esim. ravintola Wanha Pehtoori, eli markkinointimielessä w elää ja voi hyvin. Mutta HRO ei kyllä missään vaiheessa ole näyttäynyt ainakaan minulle organisaationa, joka tämänkaltaisin konstein romantisoisi asioita ja ikään kuin kosiskelisi yleisöä.

Jos joskus jaksan, kaivan tuon Iltalehden esille. Sikäli kun Herranen on sitä suoraan kopioinut, niin siitä pystyisi aistimaan tukea sille ajatukselleni, että kakkoslinjan oli tarkoitus kulkea Arabiaan asti, mutta sitten kävikin, syytä tai toisesta, niin että kakkonen jaettiinkin kahdeksi eri linjaksi, mahdollisesti kiireessä.

---------- Viestit yhdistetty klo 03:16 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 01:51 ----------

Kyllä näistä ääneenajatteluista on ainakin se hyöty, että tulee sitten pengottua ja pengottua, kunnes löytää jotain. Löysin, ja teoriani osoittautui vääräksi.

Mitään sellaista en löytänyt, missä perusteltaisiin juuri W:n valitsemista Arabian linjan tunnukseksi. Mutta löysin kuvan, joka aivan yksiselitteisesti näyttää, että W:llä oli omat kilvet, eivätkä ne ole missään tapauksessa väärinpäin olevia M-kilpiä. Tuo on ainoa koskaan näkemäni kuva linjasta W. Käsi sydämelle – kuinka moni muu foorumilainen on tällaisen kuvaharvinaisuuden joskus nähnyt?

Nyt kun vielä löytyisi kuva linjan 11 raitiovaunusta, niin olisi "koko sarja" kasassa.

Työväenjärjestöjen Tiedonantaja -nimisessä sanomalehdessä on 26.8.1926 kerrottu uudesta linjanumeroinnista. Vaikka teksti on artikkelin muodossa eikä ilmoituksena, on se pääosin kopioitu HRO:n vastaavasta ilmoituksesta, joita muissa lehdisttä julkaistiin tuolloin. Lehti on kuitenkin lisännyt yhden olennaisen sanan tekstiinsä, tuon joka on sulkeissa: ”Munkkiniemen linja on merkitty edelleenkin kirjaimella M ja Haagan linja kirjaimella H, Kulosaaren linja kirjaimella B, Käpylän linja kirjaimella K sekä tuleva Arabian (Vanhankaupungin) linja kirjaimella W.

Tämä tukisi ajatusta siitä, että linjan on ajateltu melko pian jatkuvan Vanhaankaupunkiin asti ja että W tosiaan tarkoittaisi nimenomaan Vanhaakaupunkia.

Alunperin kirjoittanut tlajunen

Asiaan saattaa liittyä se, että V- ja W-kirjaimia pidettiin aiemmin saman kirjaimen kahtena eri ulkomuotona. Ei siis ollut kaksoisveetä, vaan pelkkä "vee", joka saattoi näyttää erilaiselta ihan vain sen mukaan, miten kukin kirjoittaja päätti sen yhden kirjaimen kirjoittaa. Osittain sama homma, kuin s-kirjaimen kaksi eri ulkonäköä, joista käyttöön jäi vain toinen.

Ajatus V:n ja W:n vaihtokelpoisuudesta ei minusta ihan istu enää vuoden 1926 tilanteeseen, mutta tarkistelin tuotakin vähän, koska pointtisi on hyvä!

Nimi Vanhakaupunki on vahvistettu tässä kirjoitusasussa vuonna 1909 (kertoo Helsingin kadunnimet).

Selailin eri sanomalehtiä vuodelta 1926, eikä niissä tunnuta käyttävän nimiasua Wanhakaupunki. Poikkeuksena ovat vielä tuolloin fraktuuraa käyttäneet lehdet. Kotimaa-lehdessä, jonka kirjasin on leipätekstissä fraktuuraa (mutta ilmoituksissa ei), on tällainen muoto juurikin raitiotien avaamista koskevassa uutisessa. Teksti (27.8.1926) on muutoin täsmälleen sama kuin TT:ssä. Fraktuuraa käytti tuolloin myös Keskisuomalainen, joka muussa yhteydessä puhuu [Helsingin] Wanhastakaupungista.

HRO:ssa fraktuuraa ei ole käytetty missään yhteydessä, ei esimerkiksi päiväkäskyissä tai vuosikertomuksissa.

Vielä lainaus Kotuksen suunnittelipäällikön Raimo Jussilan kolumnista Kotuksen sivuilta (julkaistu alunperin HS 23.6.1998:

Alunperin kirjoittanut Raimo Jussila, HS 23.6.1998

Pari sataa vuotta, aina 1800-luvun puoliväliin saakka, suomen kieli tuli toimeen lähes yksinomaan u:lla ja w:llä. Tavallinen v toki tunnettiin, mutta sen paikka oli silloisessa maailmankielessä latinassa. Kaksois-v:n rinnalle alkoi ilmestyä tavallista v-kirjainta viime vuosisadan jälkipuoliskolla. Nopea muutos tapahtui 1880-luvun lopussa, jolloin esimerkiksi sanakirjoissa siirryttiin järjestelmälliseen v:n käyttöön. Erisnimet muuttuivat vitkaisemmin, mutta paikannimet v:llistyivät jo 1920-luvulle mennessä.

Jussila tukisi ajatusta siitä, että kirjaimen pitäisi olla V, ei W.

Toinen lainaus on Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervolan väitöskirjaa käsittelevästä blogipostauksesta, jonka on kirjoittanut Juuso Koponen. Mervola on vuonna 1995 tutkinut fraktuuran väistymistä ja antikvan maihinnousua Suomessa.

http://informaatiomuotoilu.fi/2013/0...a-vs-antiikva/

Alunperin kirjoittanut Informaatiomuotoilu-blogi

Vastustus antiikvaa kohtaan oli pitkään huomattavaa. J.V. Snellman esimerkiksi huomautti kirjeessä Helsingin yliopiston suomen kielen lehtorille, Suomalainen-lehden päätoimittajalle K.A. Gottlundille, että useimmat kansanihmiset osasivat lukea vain fraktuuraa, sillä Raamattu ja kaikki kansankirjallisuus oli kautta aikojen ladottu tuolla kirjaintyylillä. Ruotsia puhuvalla väestönosalla tällaisia rajoitteita ei ilmeisesti ollut, sillä pitkään rinnakkain suomen- että ruotsinkielistä aineistoa sisältävissä lehdissä suomenkieliset uutiset ja ilmoitukset ladottiin fraktuuralla ja ruotsinkieliset antiikvalla.

Yllä oleva lainaus kuvaa kuitenkin tilannetta 1800-luvulla. Lainauksessa mainittu Gottlund kuoli jo 1875. Mervolasta johtopäätösten vetäminen onkin hankalampaa. Kun ajatellaan HRO:n olleen vielä 1920-luvulla voittopuolisesti ruotsinkielinen yhtiö, olisi V loogisempi kuin W, mutta loogisin olisi tietysti ollut G.

Toisaalta voi asiaa ajatella niinkin, että HRO:n ruotsinkielinen johto on kaukonäköisesti valinnut tunnuskirjaimen suomenkielisen paikannimen mukaan ja kuvitellut suomalaisten suosivan fraktuuraa, minkä vuoksi W:n on ajateltu olevan tutumpi kuin V:n. Aika kaukaa haetulta tämä silti tuntuu, kun ottaa huomioon, että suurimmat sanomalehdet ja Raamatutkin olivat tuossa vaiheessa (suomeksikin) jo antikvalla ladotut. Ehkä tunnuksesta päätti joku poikkeuksellisen konservatiivinen herra HRO:lla.

---------- Viestit yhdistetty klo 18:59 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 16:29 ----------

Korjataanpa vielä yksi asia, joka ei olekaan faktaa, vaikka vielä eilen niin kuvittelin.

Alunperin kirjoittanut 339-DF

Linjanumerot otettiin käyttöön 1.9.1926. Samalla kun linjanumerot annettiin, jaettiin vihreä linja kahtia niin, että vihreällä ykkösellä reitti ei muuttunut, mutta se sai vihreä-valkoisen rinnakkaislinjan 2 välille Kauppatori–Hermannin kaupunginportti. Eteläisimpään päähän jäi siis pidempi vuoroväli. Sitä en tiedä, miten vuorovälien ja vuoromäärien kanssa kävi, oliko esim. aiemmin vihreällä linjalla 5 min ja jatkossa molemmilla linjoilla 10 min. Kakkonen ei kuitenkaan ollut ”itsenäinen” linja, sillä ei siis ollut yhtään omaa osuutta.

Sama ilmoitus on julkaistu sekä suomeksi että ruotsiksi elo-syyskuun vaihteessa 1926, ja siinä todetaan, että

Alunperin kirjoittanut HS 31.8.1926

Raitiotieliikenne tapahtuu 1 päivästä syyskuuta 1926 alkaen allaolevan muutetun suunnitelman mukaisesti. […] Linja N:o 2, valko-vihreä kilvillä ylläpitää liikennettä kuten tähänkin saakka Kaupunginportilta Itäisellä Viertotiellä Kauppatorille; joka toinen vaunu merkitty kirjailmella W, tulee vastaisuudessa jatkamaan matkaansa Arabiaan.” Ja ”Munkkiniemen ja Haagan linjat ovat merkityt kirjaimilla, edell. M ja jälkim. H, Kulosaarenlinja kirjaimella B, Käpylänlinja kirjaimella K sekä tuleva Arabia-linja kirjaimella W.

Alunperin kirjoittanut Svenska Pressen 1.9.26

Linje N:o 2, med vit-gröna skyltar, upprätthåller såsom hittils trafiken mellan Stadsporten & Östra Chaussén och Salutorget; varannan vagn betecknad med bokstaven W kommer framledes att utsräcka färden till Arabia)

Tämä kertoo hyvin yksiselitteisesti, että valko-vihreillä kilvillä varustettu linja Kauppatorilta Hermanniin on ollut olemassa jo ennen 1.9.1926, toisin kuin esim. SRS:n linjahistoriikissa kerrotaan. Järjestely otettiin käyttöön 1.5.1924. Siitä kerrottiin HRO:n vuoden 1924 vuosikertomuksessa ja todettiin, että Kauppatorin ja Hermannin välille saatiin näin 2,5 minuutin vuoroväli. Vuosikertomus ei tosin mainitse linjaväriä, joten aivan varma ei voi olla siitä, oliko näillä lyhyemmillä vuoroilla heti 1924 valko-vihreä linjaväri, vai tuliko se myöhemmin, mutta ainakin tämä väriyhdistelmä oli käytössä jo ennen 1.9.1926.

Myös vuoroväliasia selvisi linjojen 2 ja W osalta. Arabian liikenteen alkamispäivänä 16.9.1926 sekä HS että Hbl raportoivat edellisen päivän pressiajelulta:

Alunperin kirjoittanut HS 16.9.1926

Arabian raitiotielinjalla tulevat vaunut kulkemaan 10 minuutin väliajoin. Vaunut – luvultaan 5 – kulkevat kauppatorin ja Arabian-linjan päätekohdan välillä ja ovat merkityt W-kirjaimella.

Alunperin kirjoittanut Hbl 16.9.1926

Tidsintervallen mellan två på varandra följande vagnar är 10 minuter. Vagnarna – fem till antalet – löpa mellan Salutorget och Arabia och äro betecknade med bokstaven W.

---------- Viestit yhdistetty 28.06.2020 klo 00:32 ---------- Previous Post was on 27.06.2020 at 19:11 ----------

Alunperin kirjoittanut 339-DF

Vuosikertomus ei tosin mainitse linjaväriä, joten aivan varma ei voi olla siitä, oliko näillä lyhyemmillä vuoroilla heti 1924 valko-vihreä linjaväri, vai tuliko se myöhemmin, mutta ainakin tämä väriyhdistelmä oli käytössä jo ennen 1.9.1926.

Iltalehti 3.5.1924 paljastaa tämänkin, eli kyllä se sai linjavärin heti aluksi: "Tarkoitusta varten on järjestetty aivan uusi, viheriän-valkoinen linja."

Vihreän linjan entinen vuoroväli oli 4 min, ja nyt molemmilla linjoilla vuoroväli oli 5 min. Toisin kuin nykyään, nämä myös tahdistettiin tarkasti 2,5 minuutin välein ja tuossakin lehtiuutisessa kerrotaan, miten henkilökunnan on oltava nyt erityisen tarkkoja täsmällisten Kauppatorin-lähtöaikojen osalta.

SRS:n sivustoa on tänään tämän osalta korjattu.