Viestiketju: Keskustaraitiotie Tukholmaan, selvitys

Nyt vasta ehdin lukemaan.

Suunnitelman parasta ja mielenkiintoista antia ovat kohdat, joissa pohditaan, kumpi on parempi, raitiovaunu vai bussi. Erityisesti sivut 18-19 olisivat terveellistä luettavaa täällä Suomessa, siellä kun esitetään malli siitä, milloin raitiovaunu on järkevämpi kuin bussi. Esimerkiksi Laajasalon liikennemallia pohdittaessa tämä antaa huomattavasti uskottavamman kuuloisia tuloksia kuin sellainen malli, jossa verrataan nykyisen HKL-verkon toteutuneita bussi/raitiovaunukustannuksi ja yritetään niiden pohjalta arvioida Laajasalon liikennejärjestelmän kustannuksia. Samoin tietenkin Jokerin suunnittelua varten nämä Tukholman SL:n meille valmiiksi kaivamat tiedot ovat kullanarvoisia.

Alunperin kirjoittanut 339-DF

Nyt vasta ehdin lukemaan.

Suunnitelman parasta ja mielenkiintoista antia ovat kohdat, joissa pohditaan, kumpi on parempi, raitiovaunu vai bussi.

Vilkaisin kanssa tuota raporttia pikaisesti ja sen mukaan ei voi kiistää etteikö raitiotien rakentaminen uudelleen Tukholmaan ainakin yhden, kahden linjan osalta jotka menevät metron kanssa ristiin, olisi kannattavaa.

Minkä arvioitte sitten syyksi ettei siihen ole ryhdytty, vaan jatketaan vain busseilla?

t. Rainer

Syitä on varmasti monenlaisia. Mutta ainakin tämän 4-linjan osalta taitaa päättäjillä olla kova kynnys myöntää vanhoja virheitä.

Kyseessähän on vanha raitiolinja 4, josta 60-luvulla tehtiin bussilinja 54 (ensin aikoinaan kaksikerrosbussit). Kun linjasta 90-luvulla tehtiin ensimmäinen stombuss-linja, niin hehkutus oli kova ja odotukset korkealla. Todellisuudessa vain linjanumero muuttui, vaikka mielikuvamainontaa tehtiin paljon. Muutaman pysäkin ja valojen järjestelyt olivat ihan pelkkää kosmetiikkaa, niin kuin linjalle asetetut siniset bussit (vanha raitiovaunujen väri) ja linjanumeron muutos (vanhan raitiovaunuaikaisen numeron palautus). Käytännössä siniset 4-bussit juuttuvat autoruuhkiin ihan kuin punaiset 54.

Reittinä 4 olisi ihan mainio keskustan kehälinja, mutta bussi on sille väärä väline, ainakin nykyisin katujärjestelyin.

Mielikuvamainonta bussista raitiovaununa haalistui viimeistään silloin, kun sinisiä nivelbusseja alkoi liikennöidä pitkin seutua. Onneksi virheistä on jo sen verran opittu, että tuo selvitys on tehty.

Kun vielä poliitikoillakin olisi sen verran ymmärrystä, että tajuaisivat nykyaikaisen raitioliikenteen mahdollisuudet. Ehkä Tvärbana auttaa tässä ymmärtämisessä. Ilman sitä monen nykypoliitikon mielikuva raitiovaunusta saattaisi olla peräisin jostain vuosikymmenien takaisesta "ajankohtaislähteestä".

Mutta eipä meillä Helsingissäkään aina ole ymmärrys ollut ylimmillään.

Suuri ranskalainen kiskokalustovalmistaja ALSTOM on tekemässä tarkempaa omaa selvitystä linjan 4 toteutuksesta SL:n selvityksen pohjalta. Olettaisin, että tarkoitus on osoittaa yksityisrahoituksen soveltuvuus hankkeeseen.

ALSTOM lehdistötiedote 29.3.2007

Kannattaa lisäksi muistaa, että Tukholmassa oikeisto on ollut jo pitkään raitiotiemyönteisempää kuin sosiaalidemokraatit. Tästä lisää mm. kirjassa Spår i vägen. Yksityisrahoitus raitiotielle voi siis olla hanke, joka kelpaisi nykyhallitukselle.

Alunperin kirjoittanut JE

Yleisesti ottaen Tukholmassa vallassaolijat ovat suhtautuneet raitioteihin kielteisesti, oppositio taas myönteisemmin.

Tämä on nyt kyllä asioiden kaunistelemista. Tomas Ekmanin Spår i vägen - kirjasta osoittautuu hyvin miten asiat ovat poliittisesti menneet.

Tukholmassa sosiaalidemokraatit ovat olleet varsin vahvasti esteenä raitioteiden palauttamiselle. Heidän perusteensa on ollut nimenomaan se, että metro ja bussit ovat tehokkaampi joukkoliikenneratkaisu.

1980-luvulla nimenomaan oikeisto esti jäljellä olleiden Lidingön, Nockebyn, Saltsjön ja Roslagenin ratojen lakkauttamisen, toki varmasti siksi, että kyseiset radat palvelevat varsin porvarillisia alueita.

1980-luvun lopulla Tvärbanan rakentamiseen johtaneet selvitykset käynnistettiin oikeiston aloitteesta. Ne saivat toki selvitysten valmistuttua tukea myös osalta sosiaalidemokraateista.

Spår i vägen - kirjasta käy hyvin ilmi, että myös keskustan katuraitiotien osalta asenteet ovat olleet sellaiset, että porvarit ovat pitäneet katuraitiotietä osana myös nykyaikaista liikennejärjestelmää, kun taas sosiaalidemokraatit hyväksyivät vain museoliikenteen.

Pidän todennäköisenä, että vaikka muuten Ruotsin ja Tukholman porvarihallitus tuskin on erityisen joukkoliikennemyönteinen, linjan 4 raitiotien toteuttaminen voi edetä, varsinkin jos siihen löytyy PPP - rahoitusmalli. Linjalla 4 poikkeuksellisen suuri osa myös investoinnista voitaneen kattaa lipputulojen ja liikennöinnin erotuksen paranemisena sekä mm. mainostuloista, jolloin PPP sopii sille paremmin kuin useimmille julkisen liikenteen hankkeille.

Tukholman poliittinen asetelma suhteessa raitiotiehen on monin tavoin omanlaisensa. Siihen vaikuttaa monin tavoin vaikeus tunnustaa se, että raitiotien lakkautus oli vakava virhe. Käsittääkseni esim. Norrköpingissä ja Göteborgissa asenneasetelma puolueiden välillä on jo selvästi toinen.