Palvelukseen halutaan: Raitioliikenneyksikön johtaja

Minä toivon, että raitioliikenneyksikön johtajaksi saadaan sellainen kaveri joka osaa puolustaa sekä perustella.

Samaa mieltä. Tosin tämä johtajavalinta ei ole tällaisen "tavallisen työntekijän" asia, vaan päättäjien.. Varmaankin aikanaan toimitusjohtaja esittelee ja JLL Päättää ( peräti KH?) tms ?

Kirjoitin aikaisemmin RV-yksikön potentiaalista. Sen voi heittää kyllä hukkaan, jos ei johtaja osaa saada porukkaansa mukaan sen potentiaalin ottamiseen.

Täysin samaa mieltä.
 
Pätevyysvaatimuksissa on mielenkiintoinen kohta; Opistotason tutkinto +kokemus hyväksytään pätevyysvaatimukseksi. Aikaisemmin tässä viestiketjussa korjasin omaa kirjoitustani, koska automaattisesti oletin pätevyysvaatimuksena olevan ylempi korkeakoulututkinto.

Hmm. mielenkiintoinen pätevyysvaatimuksien liudennus.. Aivan kuin paikkaa "pedattaisiin" sopivalle henkilölle. Tämän enempää en halua ottaa kantaa. Sen sijaan; Hyvät palstan lukijat, älkää käsittäkö väärin, allekirjoittaneen resurssit eivät missään tapauksessa riitä moisen paikan hakuun!. "oma lehmä" ei siis ole ojassa :). Päin vastoin toivon että saamme tasapuolisen ja hyvän johtajan.
 
Olisin toivonut, että uuden hallituksen nimenä olisi ollut Antero Alku liikenneministerinä, siinä olisivat valinneet hyvin, mutta eivätpäs valinneet.
Kiitos tuesta, mutta minun poliittiset ansioni eivät riitä. Ministeri on nimenomaan poliittisen uraputken porras.

Toki eri puolueilla on erilaisia periaatteita ministeripaikkojen täytöstä. Joissain tapauksissa edellytetään jonkinlaista asiantuntemustakin, joissain tapauksissa ei. Tämän keskustelun kannalta neutraalina esimerkkinä käynee vaikka oikeusministeri. Nykyistä oikeusministeriä valittaessa tärkeätä oli ministerin ammatillinen pätevyys, joka ajoi ohi muiden poliittisten perusteluiden. Edellisen oikeusministerin kohdalla pätevyydellä ei ollut mitään merkitystä.

Mutta nykyisenkin oikeusministerin rinnalla Vihreiden toisen ministerin perusteluna oli nimenomaan poliittinen ansio, eli puolueen puheenjohtajuus. En moiti Cronbergiä millään muotoa, mutta ministeri hän on nimenomaan siksi, että on puolueensa puheenjohtaja, koska koska hallituspuolueiden puheenjohtajat halutaan hallitukseen.

Antero
 
Pientä päivitystä..

Toisen käden lähteistä on valunut hieman ennakkoaavisteluja. Tätä kirjoittaessa tiedämme että tätä säiettä seurataan laajasti, tähän mennessä 1770 katselukertaa. Tietenkin monet ovat seuranneet keskustelua useita kertoja mutta siltikin, täytyy laittaa varolauseke: Tietenkään en voi kirjoittaa mitään varmasti ( kun en tiedä :roll: ) mut aavistelen.. Ne jotka oikeasti tietävät jotakin eivät voi virkansa tai toimensa vuoksi puhua kesken olevasta asiasta. Tavallisena rivityöntekijänä voin siis "satuilla".


Asiaan

Hakemuksia on tullut runsaasti, ehkä jopa ulkomaita myöten. Paperit ovat käyneet toimitusjohtajan pöydällä "järjestettävänä". Esitin tämän keskustelusäikeen alussa kolme (3) vaihtoehtoa johtajan paikan täyttämiseksi. Silloin pidin itsestään selvänä vaihtoehtoa N:eek: 1. Uusi johtaja löytyy lähipiiristä. Nyt tämä vaihtoehto näyttääkin aikaisempaa epävarmemmalta. Ehkäpä sopivat eivät ole halukkaita tms. Vähän kauempaa ( bussipuolelta ym. ) sen sijaan on runsaasti hakijoita. Tapahtuuko sukupolven vaihdos, eli vaihtoehto 2 jää nähtäväksi.

Nyt pitää kirjoittaa "kieli keskellä suuta". Ensi keskiviikkona 4-5 onnellista pääsee Joukkoliikennelautakunnan haastateltavaksi. Toivotan kaikille onnea ! EN tiedä keitä he ovat. Toivottavasti he tietävät sen jo itse. Uusi johtaja lienee selvillä juhannuksen jälkeen. Varmaankin tiistaina 26.6. tiedotusvälineet kertovat asiasta.

Toivottavasti saamme hyvän johtajan.

(( kirjoittaa vähäpätöinen rivityöntekijä joka toivoo ettei saisi sapiskaa näistä nettikirjoitteluista, gulps :oops: ))
 
Viimeksi muokattu:
Luonnollisesti en voi kommentoida sitä keitä ja minkälaisia jatkoon päässeet hakijat ovat, mutta haluaisin valottaa lautakunnassa käytyä keskustelua hieman.

Käytetyissä puheenvuoroissa painotettiin erityisesti ihmisten johtamiskykyä. Suuren mualiman kielellä käytettäisiin sanaa leadership managementin sijaan, mutta meillä pohjolassa käytössä on kahdelle varsin eri ominaisuudelle sama sana. Lautakunta oli yhtä mieltä siitä, että sopivan henkilön tulisi olla hyvä ihmisten johtaja, omata tekninen hahmotuskyky/osaaminen ja minä vielä lisäsin siihen listaan, että täytyy olla jonkinasteinen "kuuma suhde" raitiovaunuihin, eli että
- on nähnyt sporan
- ymmärtää sporan
- on valmis rakastamaan sporaa, ellei niin jo tee

Itse siis tulen suosimaan ennakkoasenteissani hakijoita, joilla on jonkintasoinen kosketus raideliikenteeseen. Odotan suurella mielenkiinnolla kandidaattien haastattelemista.
 
Nyt hänet on sitten valittu:

Joukkoliikennelautakunta 25.06.2007 sanoi:
Joukkoliikennelautakunta valitsi yksimielisesti HKL-Raitioliikenteen yksikön johtajan virkaan DI Pekka Sirviön 1.9.2007 alkaen. Sirviö toimii nyt Customer Directorina Alstom Transport -yhtiössä, jossa hän vastaa Alstomin asiakassuhteista ja projekteista Suomessa. Hänellä on hyvä tuntemus raideliikennealalta, sillä hän on työskennellyt yli 10 vuotta raideliikennekaluston valmistajien palveluksessa.
Onnea ja menestystä tehtävään!
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
HKL-Raitioliikenteestä henkii vielä vanhan ajan "laitosmeininki", jossa monet asiat tehdään niin kuin ne on aina tehty, vaikka kehitys olisikin muualla mennyt eteenpäin. Nyt eläkkeelle jäävä raitioliikennejohtaja on tunnettu vanhoillisena ja jos tilalle tulee joku tuollainen "nuori ja nälkäinen", voi edessä olla suuret muutokset toimintatavoissa.

Valittu raitioliikennejohtaja on ainakin nyt talon ulkopuolelta ja yksityiseltä sektorilta. Minä ainakin toivon, että sen ansiosta vanhoja asenteita voidaan muuttaa ja sitä kautta myös toimintatavat tehostuvat, jos ei tarvitsisi tehdä aina vaan kuten ennenkin. Toki jotkut muutokset voivat kestää, koska jo vuorokausihuollon ulkoistamisyritys osoitti, että työntekijäporras ei halua muutoksia.
 
Odotan innolla uuden raitioliikennejohtajan linjanvetoja ja kannanottoja: minkälaisena hän näkee Helsingin raitioliikenteen sekä sen kehittämisen mahdollisuudet? Myos kiinnostaa, antaako hän arvoa esimerkiksi vanhemmalle kalustolle, entäpä museovaunuille? Kannattaako esimerkiksi laihialaisiin panostaa? Toki olen itsekin sitä mieltä, että raitioliikenteen on päästävä nykyaikaa vastaavalle tasolle Helsingissakin ja kaluston uusiminen on yksi sellaisia ja sellainen hankintahan on nyt juuri edessä.
 
Valittu raitioliikennejohtaja on ainakin nyt talon ulkopuolelta ja yksityiseltä sektorilta. Minä ainakin toivon, että sen ansiosta vanhoja asenteita voidaan muuttaa ja sitä kautta myös toimintatavat tehostuvat, jos ei tarvitsisi tehdä aina vaan kuten ennenkin. Toki jotkut muutokset voivat kestää, koska jo vuorokausihuollon ulkoistamisyritys osoitti, että työntekijäporras ei halua muutoksia.
Jos toimintatavat ovat toimivia, miksi niitä pitäisi muuttaa ihan vaan muuttamisen ilosta, kuten nykyisin usein tehdään. Bussipuolella vuorokausihuollon ulkoistamisella on saatu vain haittaa aikaan ja lopputulos näyttää juosten kustulta.
 
Jos toimintatavat ovat toimivia, miksi niitä pitäisi muuttaa ihan vaan muuttamisen ilosta, kuten nykyisin usein tehdään.

Raitioliikenne on vaan täynnä asenteista johtuvia toimintatapoja, jotka kaipaavat muuttamista. Tehtävää on ihan akuutisti päivittäisissä toiminnoissa (esim. uusien kuljettajien huomattava lisäkoulutus ylitöiden vähentämiseksi ja kuljettajapulasta johtuvien ajamattomuuksien lopettamiseksi, korjaamon vahvistaminen vaunupulasta johtuvien ajamattomuuksien lopettamiseksi) ja myös toiminnan kehittämisessä (olisikohan uusi raitioliikennejohtaja sitä mieltä, että ratikoihin voi asentaa lippuautomaatteja korvaamaan kuljettajalipunmyynnin? Voisikohan vuoroihin kiinnittää tietyn vaunutyypin vaunuja, jotta vuoroväli voidaan suunnitella isompien vaunujen kapasiteetin mukaan? Voisiko ratikoilla jopa ajaa multippeliajoa?).
 
Jos toimintatavat ovat toimivia, miksi niitä pitäisi muuttaa ihan vaan muuttamisen ilosta, kuten nykyisin usein tehdään. Bussipuolella vuorokausihuollon ulkoistamisella on saatu vain haittaa aikaan ja lopputulos näyttää juosten kustulta.
Eipä kyllä sekään kovin järkevää ollut aikanaan, että oli bussien kilvittäjätkin (siis henkilöitä, jotka veivasivat bussiet manuaaliset rättikilvet kohdalleen seuraavaa päivää varten) erikseen, kun kuljettaja ei sitä voinut/osannut tehdä. Toiminta oli hyvin jäykkää ja kaavoihin kangistunutta ja ihmiset, jotka uskalsivat esittää joitain mahdollisia uudistuksia vaiennettiin hyvin nopeasti. Näin siis bussipuolella. Toki on myönnettävä, ettei vuorokausihuollon taso nykyään ole paikoitelleen päätä huimaava ja eniten ainakin allekirjoittanutta harmittaa noiden "tankkarifirmojen" työntekijöiden huolimattamuus ja välinpitämättömyys. Varikkoalueilla ajetaan "tuhatta ja sataa" ja reivitellään kalustoa niin, että se varmasti hajoaa (ehkäpä sitä juuri yritetään). Ei ole yksi ja kaksi kertaa kun olen meinannut jäädä pesuun/tankkaukseen menevän bussin alle niillä bussivarikoilla, jolla olen työskennellyt (ihan liikennöitsijästä riippumatta), kun ajetaan reippasti yli rajoitusten (yleensä 20km/h varikkoalueilla). Sitten pellit solmussa ja kulmat rutussa pitäisi lähteä näillä työkaluilla asiakaspalveluun. Tuossa vrk-huolto-toiminnassa näkyy monesti sellainen hälläväliä-asenne. Liikennöitsijän pitäisi tarkemmin valvoa tuollaisen alihankkijan toimintaa ja puuttua tarvittaessa asiaan.

Ratikkapuolella, ainakin minusta, vaadittaisiin tuollaiselta alihankkijalta erityistä osaamista ja huolellisuutta, sillä työskennelläänhän 600 Voltin jännitteen kanssa ja virhe/työtapaturma voisi olla kohtalokas. Busseja on kuitenkin Suomessa kaikkialla (yhtään väheksymättä bussiammattilaisia, joka itsekin olen), mutta ratikka-ammattilaisia, joita on vain Helsingissä, on huomattavasti vähemmän. Toki siinä on silloin varaa valita vain osaavimmat ammattilaiset.

Mutta paluuta menneisyyteen ei mielestäni ole ja raitioliikenteessäkin on mielestäni vastattava tulevaisuuden haasteisiin, kunhan se ei uhkaa kenenkään, niin asiakkaiden kuin henkilöstönkään, turvallisuutta. Kuukanko mainitsikin muutamia tehostamiskeinoja, joita ainakin allekirjoittanut kannattaa.
 
Ulkoistaminen on ollut teollisuudessa muoti-ilmiö jo ainakin pari kolme vuosikymmentä. Julkinen sektori on tullut siinä perässä ja opettelee ulkoistamisen ongelmia edelleen. Yksityisen sektorin periaatteita yritetään soveltaa julkiseen hallintoon nykyään innolla uskomalla, että valtio tai kunta voi toimia kuin yritys.

Ulkoistamisen vastustus puolestaan perustuu paljolti saavutettujen etujen varjelemiseen. Työntekijän näkökulmasta eläkkeet ja muut työsuhteen edut ovat arvokkaita, ja pienempään palkkaankin tyydytään, kun palkka on varma eikä perustu provisioihin.

Ulkoistamisella sanotaan tavoiteltavan tehokkuutta ja pienempiä kustannuksia. Monessa tapauksessa näiden tavoitteiden toteutumisen perusteena ei ole mikään muu kuin se, että työntekijä saadaan tekemään enemmän työtä pienemmällä palkalla ja ilman työsuhteeseen liittyviä työnantajan vastuita. Työnantajalle tärkeä etu on, että työvoima muuttuu joustavaksi. Ulkoistettua työntekijää ei tarvitse sanoa irti, sille ei tarvitse maksaa lomakorvauksia ja erorahoja, eikä ole pelkoa, että lakkoon menee porukka, jota ei tarvita.

Todellinen ulkoistamisen etu on olemassa silloin, kun ostettavat palvelut tuotetaan esimerkiksi suuren yksikön ansiosta edullisemmin tai paremmin kuin mihin omaan yritykseen palkatut työntekijät pystyvät. Ruuvien ja muttereiden valmistus kannattaa ulkoistaa - mikä onkin tehty jo ennen kuin ulkoistamisesta tuli muotia. Mutta nykyään ulkoistetaan omaa ydinosaamista, edellä luetelluista syistä karsia kustannuksia ja vastuuta.

Raitioliikenteen tuotannossa ei minusta tässä maassa ole kovin paljon ulkoistamisen mahdollisuuksia. Juuri niistä syistä, joita Vristokin kuvaili. Ei raitiovaunujen ja ratojen huollon ammattiporukkaa ole missään muualla. Esim. Voith toimii kansainvälisesti raideliikennekaluston huoltotoiminnassa. Mutta jos RV-huolto ulkoistettaisiin sille, ei olisi muuta mahdollisuutta kuin että Voith palkkaa RV-yksikössä töissä olleet henkilöt. Se, mitä silloin käytännössä tapahtuu, on juuri se, mitä työntekijät vastustavat. Koska mitään etua touhussa ei voi tulla mistään muusta kuin työolojen kiristämisestä.

Yksi asia, mikä ulkoistamisinnossa unohtuu on se, että ulkoistettaessa ulkoistetaan eli vähennetään yrityksen menestystekijöitä. Yrityshän voi olla muita parempi ainoastaan siten, että se tekee asiat muita paremmin. Jos kaikki on ulkoistettu, yritys tekee kaiken samalla tavalla kuin kaikki muutkin palveluiden ostajat. Loppujen lopuksi yrityksellä ei ole enää mitään keinoja kilpailla muiden kanssa.

Toivottavasti uudella johtajalla on järki ja tiedot näissä asioissa hanskassa.

Antero
 
Takaisin
Ylös