Kirjoitan kirjaa raitioliikenteestä

Valmistelen kirjaa raitioliikenteestä

Kirjoitan siis kirjaa. Tämä idea ei ole mitenkään uusi, sillä kerroin asiasta esimiehilleni jo kesällä 2005. Tein asiasta myös aloitteen 28.10. 2005. Tuossa aloitteessa kerroin liikennetiedon tallennuksen nykytilasta, ja siitä että kokonainen sukupolvi liikennetyönjohtajia jää lähiaikoina eläkkeelle. Aloitteessa ehdotin työnjohtajien haastattelemista, ja heidän vuosien varrelle kertyneen muistitietonsa keräämistä.

Lainaus aloitteesta

"Ehdotan pienimuotoisen projektin perustamista. Projektin jossa haastatellaan eläkkeelle jääneitä liikenne-esimiehiä. Kerätään heidän muistitietoaan liikenteen sattumuksista vuosien varrelta. Tähän sisältyy ajallinen yksityiskohta; Osa kohderyhmän esimiehistä on jäänyt aivan vasta eläkkeelle, ja osa poistuu vasta myöhemmin. Esitänkin että entisiä esimiehiä haastatellaan vasta heidän oltuaan muutamia vuosia eläkkeellä. Tällöin työuran viimeisten aikojen tapahtumat ehtivät tasaantua pitkäkestoiseen muistiin, ja oman uran tapahtumia voi muistella kokonaisuutena. Aloitteen tietojen keräys sijoittuu siis ajallisesti muutaman vuoden päähän, mutta projekti pitäisi mielestäni aloittaa jo nyt…”

Muutama vuosi on kulunut, ja nyt katson ajan olevan kypsä julkistaa hankkeeni laajalle joukolle - siis Teille hyvät foorumin lukijat.. Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan.


Aiheesta on kirjoitettu laajemmin viimeksi vuonna 1974. Sundell, Aulis; Helsingin Raitiotieläiset kirja. Tokihan palstatuttumme Antero Alku on osoittanut lahjakkuuttaan mm kirjalla; Raitiovaunu tulee taas Gummerus 2002. Oma projektini keskittyy enemmän liikenteen inhimilliseen puoleen, tekniikkaa unohtamatta.


Hahmottelin seuraavanlaisia lukuja:

1. Esittely ja johdanto
2. raitioliikenne 1970 luvun alkuvuosista 1980-luvulle
3. 1980-luvulta 1990 luvun alkuun
4. 1990 - 1999
5. uusi vuosisata
6. uudet matalalattiavaunut
7. Variot, harppaus nykyaikaan vai hyppy..

Näistä Varioista saa varmasti kaksikin lukua täyteen.. Tämän näytelmän kaikkia näytöksiä ei ole vielä (tätä kirjoittaessa) nähty, joten luvun kirjoittaminen odottaa vielä. Samoin luvun otsikko ei ole vielä täysin hahmottunut

8. liikenteen päivittäinen hoitaminen
9. kuljettajan työstä
10. jatkuu
11.


Kuten jo totesin, hyviä ehdotuksia ja perusteltuja mielipiteitä otetaan vastaan. Lisätietoja YV:nä.


Jussi Eskelinen

alias
Ratikkakuski

Hieno juttu, Jussi! Voin näin julkisesti luvata kaiken apuni, jos sitä tarvitset.

Minusta ajatuksesi inhimillisestä näkökulmasta on erittäin hyvä. Liikennealan harrastajat ovat usein kiinnostuneita vain tekniikasta. Ja siitäkin vain osasta, eli kalustosta. Ehkä juuri siksi harrastajat jäävätkin yleisön silmissä omituisiksi friikeiksi, koska heiltä puuttuu inhimillinen ote, joka yleensä on ihmisille kaikissa asioissa tärkeätä. Siitähän koko juorulehdistö elää.

Sinun ajatuksesi tekee raitiotiet tutuksi tavalla, joka luultavasti kiinnostaa paljon suurempaa joukkoa kuin vain harrastajat. Ja tärkeätä minusta onkin tuoda raitioteitä tutuksi kaikelle kansalle. Koska viime kädessä siitä on kiinni koko alan tulevaisuus.

Tarkoitan tässä koko alalla joukkoliikennettä yleensä, mutta tietenkin erityisesti raitioteitä. Ihmisille muodostetaan asioista jokin mielikuva. Sanon nimenomaan MUODOSTETAAN, sillä imagoa eli mielikuvaa rakennetaan määrätietoisesti viestinnän ja markkinoinnin keinoilla. Autoilun suosio perustuu juuri siihen, että auton ympärille on rakennettu kokonainen kermakakkukuorrutuksen kulttuuri, jolla sinänsä ikävästä ja kalliista asiasta on tehty haluttu. Laskekaapa huviksenne pelkästään Hesarin osalta, miten paljon rahaa joka viikko laitetaan tämän autoiluimagon pönkittämiseen. Ja miettikää myös sitä, miten tyhjästä se luodaan näyttämällä yhä uudestaan ja uudestan kuvia rateista, kojelaudoista ja penkeistä. Ne samat asiat ovat muka joka kerta uusia ja ihmeellisiä.

On oikeastaan pieni ihme, että kaikesta tuosta huolimatta edelleen on tavallisiakin ihmisiä, jotka kuitenkin pitävät ratikoita sympaattisina. Niin paljon autoa(kin) parempi ratikka on jo luonnostaan, että sen imago sinnittelee jotenkin, vaikka kukaan ei sitä millään tavalla tue.

Hieno juttu, kuten alussa kirjoitin.

Antero

PS: Oma uusi opukseni on painossa, en vain ole vielä saanut tietoa valmistumispäivästä. SRS:n jäsenet ovat jo nähneet maisitiaisia ratikka-ajelulla ja metronäyttelyn avajaisissa.

KIITOS. Varmaankin apua tarvitaan ainakin yksityiskohtien varmistamisessa, oikoluvussa ym. vaiheissa. Kiitos siis jo etukäteen.

Kirjan julkaisupäivämäärää ei tiedä vielä kukaan.. Tarkoitan että tällä kirjalla ei ole aikataulua, sen sijaan innostusta ja kirjoitushaluja olisi mutta loputulos ei ole vielä jäsentynyt.

Muutama "harjoitelma" toki löytyy jo valmiina. Mikäli kiinnostusta löytyy, yv:tä allekirjoittaneelle.

Projekti etenee..

Toimitusjohtaja on nimennyt yhteyshenkilön projektiin. Tunnen tarvitsevani apua käytännön asioiden selvittelemisessä. Kirjoittaminen on myös hidasta työtä, ainakin tällaiselle "amatöörikirjoittajalle"

Kiitos herroille A.A ja D.F. taannoisen harjoituksen lukemisesta.

Ollaanko jo missä vaiheessa?

Nyt kun kysyt.. Huomenna 3.1. palaveri kirjan kirjoituksesta Pekka Sirviön kanssa.

Keräilen täällä aineistoa kasaan Joten; Ei vielä valmis, ei lähellekkään.. Materiaalin keräminen menossa. Hyviä neuvoja otetaan vastaan.

Mainio idea! Odotan innolla pääseväni lukemaan tätä "perimätietoa"

Tulipa sellainen ajatus mieleen, että vaikka kirja luontevasti kulkeekin kronologisesti, olisi ehkä lukijaystävällistä koostaa materiaalin mukaan hahmottuvia kokonaisuuksia omiksi "kainaloluvuikseen"? Tarkoitan tällä sitä, että väistämättä tietyt kokemukset ja näkemykset toistuvat samanlaisina tai samankaltaisina vuosikymmeneltä toiselle, joten niiden yhteenvetäminen joko lopussa tai lukujen väleissä/ohessa voisi olla hyvä idea.

"Tavallisen" lukijan kannaltahan on äärimmäisen tärkeää, että tekniikan kehitys tuodaan ihmisen kokemusten kautta esiin, jolloin sitä on helpompi omaksua ja luoda eri lukijoiden tarpeisiin vastaavia ulottuvuuksia tekstiin. Itse kutsun sitä Aku Ankka -metodiksi, eli tässä tapauksessa tehdään tekstiä raitikoista ja joukkoliikenteestä pitävälle lukijalle, joka ei ymmärrä tekniikasta mitään, mutta upotetaan ne ratikkafriikkejä kiinnostavat yksityiskohdat mukaan. Samalla periaattella kuin Aku Ankassa tehdään lasten sarjakuvaa, josta aikuiset kuitenkin löytävät omanlaistaan huumoria ja ulottuvuuksia tarinoista tavalla, jota lapset eivät voi edes ymmärtää, mutta oppivat siinä sivussa jo hiukan maailmankin asioista

Tsemppiä projektiin!

Haltia sanoi:

Itse kutsun sitä Aku Ankka -metodiksi, eli tässä tapauksessa tehdään tekstiä raitikoista ja joukkoliikenteestä pitävälle lukijalle, joka ei ymmärrä tekniikasta mitään, mutta upotetaan ne ratikkafriikkejä kiinnostavat yksityiskohdat mukaan.

Klikkaa laajentaaksesi...

Hyvä, että täällä insinöörihenkisellä foorumilla pulpahtelee pintaan myös välillä inhimillisiä näkökulmia Arvostan kyllä itse tätä faktapitoista keskustelua, mutta jotta ulkopuolinen maailma ei ihan unohdu näistä visioista ja laskelmista, niin hyvä kun joku siitäkin muistuttaa välillä.

Kaikki eivät ole joukkoliikenteen tekniikasta kiinnostuneita. Jos tehdään joukkoliikennekirja, sen menekkiä saadaan kasvatettua, jos se on kiinnostava myös joukkoliikenteen yhteiskunnallisista ja ihmisten arkea koskettavista vaikutuksista kiinnostuneille.

Tekniset faktat voidaan laittaa pieniin laatikoihin sivun reunaan ja liitteisiin kirjan taakse, josta kiinnostuneet ne voivat tarkistaa. Wikipediassa tämä mielestäni toteutuu hyvin, jos on joku ennestään tuntematon sana, niin sitä klikkaamalla saa isomman artikkelin asian merkityksestä.

Joko pian ilmestyy?

Suureksi surukseni täytyy todeta että kirjan tekeminen on viivästynyt. Kohtasin erään teknisluonteisen ongelman. Hankin taustamateriaalia, mm henkilöhaastatteluja toistakymmentä tuntia. Tämän tallennetun puheen käsittely on kesken. Ääni sanelimesta pitäisi vuodattaa näpäimistön kautta tekstiksi näytölle. Tämä työ on tuskastuttavan hidasta. Harmi, sillä asia on mielenkiintoista ja sisältää useamman henkilön elämänkerran. Lupasin asianomaisille että en toista tallennetta ilman heidän lupaansa, joten olen yrittänyt kirjoittaa sanelun itse. Tekniikkaani täytyisi varmaankin parantaa.

Kirjoittamiseni viivästyi, päätin sitten lähestyä tätä ongelmaa hieman toisesta näkökulmasta, ja kertoa Helsingin raitiotieläisten ja raitiotien historiaa talon sisäisessä verkkolehdessä. Aloitin alusta, ja tarkoitukseni on piirtää kaari sähköraitiotien alusta noin vuoteen 1974. Siihen asti mihin Aulis Sundellin muistiin merkitsemä historia ulottuu.

Ne joilla on pääsy http://helmi.hkl/ sivustolle ovat varmaa lukeneet kirjoituksiani. Tähän mennessä on ilmestynyt 7 osaa: Sipoolaiset raitiotieläisinä 1 ja 2, Sipoon kirkko, Raitiotieläiset itsenäistymisen pyörteissä, Raitiotieläiset itsenäistymisen jälkeen, Kulosaaren raitiotie 1 ja 2. Seuraavan on tulossa Kulosaaren Jumbo, ja sitten Lauttasaaren ja Haagan raitiotiet.. Jatkuu.

Aineiston hankkiminen on vienyt minut moneen kirjastoon, ja onpa kaukolainauskin käynyt tutuksi. Kirjoitetussa historiassa usein vain sivutaan raitioteitä ja raitiotieläisiä. Heitä pidetään yleensä jotenkin asiaan kuuluvana, välttämättömänä pahana, matkojen tekemiseksi. Niinpä lukuisten lähteiden tekstiä täytyy tulkita ja asettaa kontekstiin.

Tämä vanhan historian kirjottaminen uuteen muotoon ( EI siis vain lähteiden mekaaninen toistaminen ) on myös opettanut minulle paljon miten ennen toimittiin ja miten nykytilaan on tultu.

Tavoitteenani on että kun vanhempi historia on läpikäyty, pääsen uudemman aineiston kimppuun. Muutamia vuosia sitten jäivät eläkkeelle noin vuonna 1974 taloon tulleet henkilöt ( yhden eläkkeellejäämistä vielä odottelen. ( Huom: Sitten kun luet tämän niin puhelimessa tekemäsi kysymys; Eikö ole muuta asiaa? varmaan avautuu. On paljonkin asiaa mutta sen aika ei ole vielä )). Eläkkeelle jääneiden muistoja on tallessa, lisääkin kaivataan.

Tässä vastaus lyhykäisesti.

Puhutun ( ja tallennetun ) tekstin kirjoittaminen koneelle siis tökkii. Hyviä neuvoja otetaan vastaan.

Jussi

Nostetaanpa tätä asiallista keskustelua pinnalle. En kysy "joko vihdoin on valmista?" vaan tiedustelen, onko hieno projekti edennyt ja miten kirjan työstäminen sujuu.