Nuo YLE:n uutisen kommentit ovat tietysti tarkoituksella provosoivia, mutta ei niillä merkitystä päätöksentekoon tai yleiseen mielipideilmastoon ole, joten ei niihin kannata sen kummemmin reagoida. Kyllä vapaaseen maailmaan pitää mielipiteitä mahtua.
Sinänsä olen kyllä Samin kanssa samoilla linjoilla: ymmärrän hyvin niitä, joiden mielestä Helsingin nykykonseptin mukaista ratikkaa ei kannata laajentaa. Meillä on joitakin yksittäisiä hankkeita, jotka voidaan toteuttaa kannattavasti nykyiselläkin konseptilla ja ne kannattaakin tehdä. Topeliuksenkatu on heijastevaikutuksensa ansiosta tällainen, Munkkivuori oli ainakin ennen nyt tapahtuvaa bussilinjaston rationalisointia tällainen, Jätkäsaaren keskustayhteys Kampin kautta on todistetusti tällainen.
Sen sijaan esimerkiksi Hernesaaren ratikka on taloudellisesta näkökulmasta aika lailla utopistinen projekti nyt, kun alueelle johdetaan tehokas runkobussilinjan puolikas. Kun sinne aikanaan alkaa tulla asutusta, niin tuo runkolinjan puolikas (14) Kamppiin tarjoaa suunnitteluohjeen mukaiset joukkoliikenneyhteydet. Kakkosvaiheena on luonnollisesti runkolinjan toisen puolikkaan (18) jatkaminen Eirasta Hernesaareen sitten, kun kysyntä sitä edellyttää. Teoreettisena kolmosvaiheena olisi runkolinjan korvaaminen raitiolinjan 6 pidennyksellä Telakkakadun kautta. Kolmosvaihe tuskin kuitenkaan on taloudellinen, sillä Kampin-yhteyteen tottuneet asukkaat eivät hevin siitä luovu, jolloin ratikan myötä olisi vaikeaa poistaa runkobussi kokonaan – puolikas pitäisi edelleen jättää alueelle. Puolikas runkobussilinja ja pidennetty ratikka eivät ikipäivänä saavuta sellaisia etuja, että HSL tahtoisi siitä koituvat kohonneet kustannukset maksaa. Ratikalla on tietysti myös imagoetunsa, jota ei bussilla voida koskaan saada, ja sillä imagoedulla on uudella asuinalueella ihan euromääräinenkin arvo. Etu tulee kuitenkin väärään kukkaroon, jolloin sen merkitys päätöksenteossa ei korostu.
Virkamiehistö on myös tutkinut nykykonseptin mukaiselle ratikalle kovasti erilaisia vaihtoehtoja. On ratikkaliikennettä korvaavia metrounelmia, on trollikoita, on köysiratoja ja lauttaliikennettä. Mikään niistä ei kuitenkaan ole vielä peitonnut ratikkaa. Se nauttii sekä poliitikkojen että kaupunkilaisten lujaa luottamusta, vaikka onkin parta poikki ja silmä puhki, jos nyt joulun alla tällainen joululaulumuunnelmavertaus sallitaan.
Minä uumoilen, että Lehmuskosken kannanotto on tietynlainen uuden ajan avaus: kun kaikki keinot kalliin ja hitaan raitioliikenteen korvaamiseksi jollain muulla on yksi toisensa jälkeen torpattu, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jää ottaa lusikka kauniiseen käteen: aloitetaan raitioliikenteen kehittäminen siten, että parran annetaan kasvaa takaisin ja silmä vaihdetaan uuteen. Sitä(kin) kautta säästyy miljoonia joka vuosi.
