Trondheimin Gråkallbanenin tilanne on nyt siis siinä pisteessä, että lääni ei anna tukea liikenteeseen enempää kuin on arvioinut korvaavan bussin tarvitsevan. Ainoana vaihtoehtona pidetään, että kaupunki maksaisi ylimenevän osan läänille, jotta se suostuu hoitamaan liikenteen tulevaisuudessakin raitioliikenteenä. Kaupunki ei kuitenkaan ole varannut tähän lainkaan varoja ensi vuoden budjettiesityksessä.
Ensi vuoden budjettia Trondheimin kaupunki ei ilmeisestikään ole lyönyt lukkoon, mutta jos olemassaoleva budjettiesitys menee läpi ja raitiotie jää ilman tätä lisätukea, liikenne lakkautetaan 31.12.2008. Jos lakkautus todella aiotaan panna toimeen, se ei tule menemään yksimielisesti läpi ainakaan kaikissa poliittisissa elimissä: ainakin liberaalinen Venstre-puolue (3 valtuustopaikkaa kaikkiaan 85-paikkaisessa valtuustossa) on ilmoittanut kannattavansa raitiotieliikenteen jatkamista - ehdottavat mallia, jossa kaupunki maksaisi läänille bussin ja raitiotien kustannusten erotuksen vielä ensi vuonna, ja sen jälkeen raitioliikenteen tappiot katettaisiin tietullivaroilla. Tekeillä on kuitenkin virkamiestöinä myös raportti raitioliikenteen tulevaisuudesta, jonka arvellaan ennakkotietojen mukaan toteavan, että liikenteen jatkaminen edellyttäisi lähivuosina noin 200 miljoonan kruunun (noin 25 miljoonan euron) investointeja.
http://www.adressa.no/nyheter/trondh...cle1183400.ece
Norjalaiset viestimet eivät ole maininneet, millaisia nuo tarvittavat investoinnit voisivat olla. Erilaisia linjan laajennussuunnitelmia, joko ennen vuotta 1988 vallinneen tilanteen mukaisesti Ladeen kaupungin itälaidalle tai uutta reittiä ydinkeskustaan, on harkittu useasti ja niille on luvattu myös poliitista tukea. Lähinnä kaupungin rahoitushaluttomuudesta johtuen suunnitelmat ovat kuitenkin lykkäytyneet tai hautautuneet.
Vaunuja radalla on kaikkiaan yhdeksän. Ne kuuluvat Linke-Hofmann-Buschin valmistamaan, alun alkaen 11 vaunun sarjaan. Radan liikennöijällä, Veolia Transport Bane AS:llä (entinen Gråkallbanen AS) on kuitenkin vakavia vaikeuksia yhdenkin vaunun joutuessa pois ajosta esim. teknisen vian vuoksi, koska viime vuosina vain viittä tai kuutta vaunua kerrallaan on pidetty ajokuntoisina. Investointitarpeella saatetaan siten viitata myös jonkinlaisiin investointeihin kaluston suhteen.
Miten ikinä käykin, todennäköistä on, että radan liikenteen kohtalo vuodenvaihteessa on muutamassa viikossa selvillä. Riippumatta nyt tehtävistä päätöksistä on todennäköistä, että asia pysyy tapetilla vielä pitkään: Lakkautuskaan tuskin tarkoittaisi radan purkamista ja kesäisin harjoitetun museoliikenteen päättymistä - siten edellytykset liikenteen uudelleenavaamiselle joskus tulevaisuudessa saattaisivat olla olemassa. Toisaalta vaikka lakkautukselta nyt vältyttäisiin, näköpiirissä ei ole mitään sellaistakaan, mikä tekisi radan säilymisen vuosikymmenten aikavälillä varmaksi.