Raitiovaunumuseo
SRS Uutisista voimme lukea, että kaupungin kokoelmakeskukseen oli tullut jo tilanahtautta ja osa arvokkaasta kalustosta oli jouduttu palauttamaan Koskelaan, joskin sieltäkään ei löydy tilaa museokalustolle. Onneksi Stadin ratikat yksityisenä pelasti kaluston romutukselta säilömällä ne merikuljetus konttiin.
Tuntuu aika ihmeelliseltä kaupunkimme museotoiminnan päättäjiltä, että tälläistä välinpitämyyttä arvokasta kalustoa kohtaan päästetään tapahtumaan.
Monissa kaupungeissa, vaikkapa läntisen naapurimaamme Tukholmassa on raitiovaunumuseo, erittäin havainnollinen ja kävijämäärältään huomattava kohde. Nuoremmat koululaiset ovat valloittaneet sen täysin. Onhan museossa Raitiovaunujen lisäksi, Tunnelbanaa, busseja ym rekvisiittaa. Oma pieni muksujunakin. Taitaa olla liikenneopetustakin siellä.
Nyt kun kirjoitetaan uudesta liikenteessä olevien vaunujen varikosta, ei saisi missään nimessä unohtaa myös museokaluston vaunuhallia ja nimenomaan myös liikkuvien museovaunujen hallia.
Nyt on avattu uusi kulttuurikeskus vanhassa ratikkamuseossa, en tunne, en ole käynyt?
Mutta miten ihmeessä saataiiin päättäjät mukaan luomaan meille Helsinkiin uutta museota Tukholman mallin mukaisesti raideyhteyksineen.
Tarvitaanko isännäksi SRS-seura ja Stadin ratikat.
Kaupungin museon toimintaan tuskin kukaan uskoo tällä palstalla
Viimeisin muokkaaja Jusa; 16.11.2008 kello 18:09. Syy: lukihäiriö
Vs: Raitiovaunumuseo
Alueen asukkaat eivät vastusta korjausvarikon toimimista edelleen Vallilassa, mutta jos HKL haluaa yhdistää varikkotoiminnot, Vallilan hallit jäävät viileästi arvioiden tyhjilleen aktiivipalveluksesta. Kun niillekin pitäisi löytää käyttöä, tämä tulisi helposti mieleen.
Vs: Raitiovaunumuseo
Vallilan hallit ovat suojelukohde, joten sopisivat erinomaisesti liikennemuseoksi.
Vs: Raitiovaunumuseo
Eräässä toisessakin viestiketjussa on aikoinaan mietitty hiukan samaa asiaa, jolloin heräsi esiin myös ajatus ei pelkästä raitioliikennemuseosta vaan kokonaisesta liikennemuseosta, joka voisi koskea myös ratikoiden lisäksi metroa ja bussiliikennettä (ehkä jopa lähijunia?).Alunperin kirjoittanut Jusa
Jonkun pitäisi varmaan tehdä vaan Helsingin kaupungille rohkeasti ehdotus kokonaan uudesta kaupunkiliikenteen museosta. Siellä päässä sellaista tuskin koskaan keksitään...
Vs: Raitiovaunumuseo
On erittäin säälittävää, että se vähäkin museokalusto, mitä on olemassa, on haluttu siivota pois päiväjärjestyksestä...
Valitettava tosiasia on se, että raitoiotiemuseo, puhumattakaan säännöllisestä, kaikille avoimesta museoraitioliikenteestä, jota löytyy yllättäen länsinaapuristakin, ei vain yksinkertaisesti voisi vähempää kiinnostaa päättäjiä.
Totta, mutta sehän voisi maksaa jotakin, joten ei missään tapauksessa kannata. Onhan meillä jo tälläkin hetkellä säälittävänkokoinen "raitiotiemuseo"
Nyt olisi korkea aika pistää käyntiin oikea liikennemuseohanke, ja yllättäen voisi aliottaa sillä, että käydään Tukholmassa tutustumassa liikennemuseoon, jonka jälkeen voi ajaa museoraitiolinjalla seitsemän. Sen jälkeen voisi katsoa peiliin, ja kysyä, että miksi meillä Suomessa ei ole mitään tällaista!
Viimeisin muokkaaja GT8N; 17.11.2008 kello 12:37. Syy: lisätty T-kirjain
Vs: Raitiovaunumuseo
Tukholmassakin tuon "seiskan" ylläpito on täysin vapaaehtoisten varassa, onneksi meillä suomessa on Stadin Ratikat joka ylläpitää museotoimintaa. Hatunnosto Danielille!!!
Vs: Raitiovaunumuseo
Käsittääkseni vieläpä taloudellisesti kannattavasti.
Vs: Raitiovaunumuseo
Huima ajatus, joka vaatisi aika paljon tilaa.
Bussi- ja raitsikkaliikenteen museo mahtuisi Vallilan molempiin kerroksiin hyvin, mutta myös metron ja lähijunien esittely on jo isompi hanke - ainakin 1:1
Vs: Raitiovaunumuseo
Metrosta taitaa kuitenkin olla esiteltävänä lähinnä näytteitä opastimista, varaosista ja protovaunun (nollasarjan) ohjaamo, mahtoiko olla M3:n. Mahtuu hyvin vaikka mihin.
Vs: Raitiovaunumuseo
Jos viitteellisempi aineisto riittää metrosta ja lähijunista, Vallilaan mahtuisi näyttäväkin museo. Kunhan vaan olisi resursseja toisella tapaa kuin edellisellä yrittämällä.
Vs: Raitiovaunumuseo
Minusta lähijunat ovat itsestään selvästi osa Suomen Rautatiemuseon toimialaa. Varsinaista lähiliikennekalustoa ei ennen Sm1-sähköjunia (1969) ole Suomessa oikein ollutkaan, ja kun vanhimmatkin lähijunat ovat vielä aktiiviliikenteessä, niin eipä sitä museoitavaa oikein ole. Mutta sitten kun sitä aikanaan on, niin eiköhän Rautatiemuseo Hyvinkäällä huolehdi asiasta. Sm-junat eivät suinkaan ole pk-seudun yksinoikeus, niillähän ajetaan tai on ajettu mm. Tampereelle ja Kouvolaan asti sekä jotain paikallisvuoroja Kouvolan-Kotkan suunalla, eikö vaan?
Vuodesta 1982 lähtien liikenteessä olleesta metrostakaan ei ole vielä mitään museoitavaa. Jos pari sinistä penkkiä olisi säilynyt, niin niitä tietysti voisi nykymatkustaja ihmetellä. 100-sarjan metrovaunut voivat harrastajan mielestä olla kovin erilaisia kuin 200-sarjan vaunut, mutta suurelle yleisölle molemmat ovat vain oransseja junia oranssine muovipenkkeineen. Sama juttu kuin 50-luvun ratikat: ei tavallinen kaupunkilainen erota Ratti-kariaa, VTS-vaunua tai vuoden 1959 vaunuja toisistaan. Eikä tietysti tarvitsekaan. Ne ovat vain niitä "vanhoja ratikoita".
Busseista pitää huolen mm. Mobilia Kangasalla. Näin ollen lopulta vain raitiovaunut jäävät Helsingin ja helsinkiläisten huomaan.
Kun mietitään vanhojen raitiovaunujen ja niihin liittyvän esineistön museointia, niin jakaisin mieluusti tämän aiheen kahtia. Toinen puoli ja kaikken tärkein asia on se, että vanhaa täytyy pystyä säilyttämään. Ja toinen on sitten se, saadaanko esineitä ja vaunuja näytteille ja miten. Jos nyt ei kyetä säilyttämään, niin jatkossa ei sitten saada mitään esillekään.
Säilyttämisen osalta voimme mielestäni olla aika tyytyväisiä. 1970-luvun jälkeen mitään museokalustoa ei ole romutettu ja kaikista käytöstä poistetuista vaunuista on säilynyt vähintään yksi kappale. Vaunut ovat tallessa, osa museossa nähtävänä ja nyt myös kosketeltavana (vaunuissa saa käydä sisälläkin), loput vartioiduissa sisätiloissa Hyrylässä. Tietysti on sääli, etteivät vaunut enää ole Helsingissä ja rataverkolla, mutta pääasia kuitenkin on, että ne ovat hyvässä tallessa. Toisessa topikissa mainitsemani kaupunginmuseon kokoelmista poistetut lumiaura ja lumivaunu ovat siirtyneet Stadin Ratikoille ja ne jäävät talteen. Jäljelle jäänyt HKM:n kokoelmista HKL:lle siirretty lumiaura saa jäädä HKL:n tiloihin Koskelaan, sieltä on löydetty sille sopiva paikka pysyvää säilytystä varten. Hyvää tahtoa siis löytyy kaikilta osapuolilta.
Esillepano onkin sitten toinen asia. Meitä verrataan usein esimerkiksi Tukholmaan, mutta sellainen vertailu on minusta hiukan epäreilu. Tottakai tukholmalaiset menevät sankoin joukoin museoon ihmettelemään, miltä katuratikka näyttää, sillä heillä ei sellaisia kaduilla kulje. Näitä muinaismuistoja pitää sitten mennä ihmettelemään museoon, ja niillä on aivan erilainen nostalgia-arvo siellä kuin meillä täällä. Helsingissä jokainen kaupunkilainen näkee ratikoita kaduilla ja matkustaa niissä. Silloin ei synny tarvetta mennä museoon katsomaan, mikä raitiovaunu on. Ollaan onnellisia siitä, ettemme ole tehneet samaa virhettä kuin Tukholma aikanaan!
Tuon nostalgia-arvon eron huomaa myös Turussa: ratikkapostikorttien Turku-aiheet myyvät helposti jopa kymmenkertaisia määriä Helsinki-kortteihin verrattuna. Turussa ratikkaa voi ihailla vain postikortissa, Helsingissä kortteja ei tarvitse, sen kun astuu ulos kadulle tai katsoo vaikka kotinsa ikkunasta ulos.
Pelkästään harrastajille ei tietenkään voida (valitettavasti) tehdä ja ylläpitää ratikkamuseota. Museon on palveltava myös aivan tavallisia kaupunkilaisia, jotta se voi luontevasti olla osa kaupunginmuseota ja verovaroin rahoitettua toimintaa. Tavoite ei myöskään voi olla, että kaikki talletetut vaunut saadaan näytteille. Tällä hetkellä museossa on esillä muutama vaunu, runsaasti valokuvia ja jonkin verran muuta esineistöä. Samalla museon kävijämäärät ovat Korjaamo-yhteistyön myötä nousseet. Tietysti ratikoiden rooli on pienempi kuin aiemmin, mutta toisaalta kävijöitä on huomattavasti enemmän. Onko tuo tilanne nyt sitten loppujen lopuksi niin kauhea? Mielestäni on oikein kiva juttu, että yhä useammat kaupunkilaiset, jotka ehkä menevät paikanpäälle aivan muusta syystä, voivat siinä samalla ihailla myös menneiden vuosikymmenten ratikoita.
HKL:n rooli tässä kuviossa on myös aktiivisempi kuin mitä tulisi ajatelleeksi. HKL ja Stadin Ratikat ovat yhteistyössä entisöineet VTS-vaunun 339 ja HKL itse on täyskorjannut 50-luvun henkeä kunnioittaen vaunut 9 ja 12 sekä perävaunun 505 (vielä työn alla). Vaunut 9 ja 12 on varustettu liva-laittein ja ne ovat linjaliikennekelpoisia. En pidä lainkaan mahdottomana, että nuo vaunut vielä jonain päivänä tulevat ruuhkaliikenteeseen. Sitä vartenhan ne on kunnostettu.
HKL:n vaunut 135 ja 157 (ASEA 1928-1930) ovat jäljellä ja jälkimmäinen on tilausajokelpoinen. Viimeksi tänä vuonna HKL:n vanhoille vaunuille (157, rattikaria 320) on tehty kevyt huolto). Vanhoistakin vaunuista siis pidetään huolta meidän harrastajien iloksi, vaikkeivät ne HKL:n kassaan euroja tuotakaan. PR-arvoa niillä kuitenkin on, ja HKL:n ratikkayksikkö ymmärtää kyllä tuon PR-arvon: kaupunkilaisten sympatiaa ei ehkä voi muuttaa suoraan rahaksi, mutta yksikön toimintaa se ilman muuta tukee.
Mitä museoliikenteeseen tulee, niin sekään ei enää ole aivan täysi mahdottomuus. Mitään päätöksiä ei vielä ole, mutta edistyneitä suunnitelmia kuitenkin. Huomisessa SRS:n syyskokouksessa asiasta kerrotaan hiukan tarkemmin, mutta sanottakoon nyt kuitenkin sen verran, että tässäkin asiassa yhteistyö on valtaa. Mukana ovat niin HKL, HKM, SRS kuin Stadin Ratikatkin.
Vs: Raitiovaunumuseo
Lähiliikennekalustosta vielä vähän; tokihan lähiliikenteellä on ollut oma kalusto jo ainakin sota-ajoista lähtien. Lähijunien veturit olivat lähiliikenteeseen suunniteltuja Vk- ja Pr-sarjalaisia ja vaunut lähiliikennettä varten 100-paikkaisiksi rakennettuja Ei-vaunuja.
Sameilla on myös ajettu Kuopioonkin asti säännöllistä liikennettä.
Vs: Raitiovaunumuseo
Lähiliikenteen Ei-vaunut olivat ainakin myöhempinä aikoina 94-paikkaisia (kaukoliikennevaunusta muutetut tosin vain 83-paikkaisia lukuun ottamatta vaunuryhmää 22651 - 22660, jotka olivat 94-paikkaisia). Iso osa puukorisista lähiliikennevaunuista tosin oli 2-akselisia (esim. sarja Ek), joiden paikkaluku oli tietenkin paljon alempi. Lähiliikennevaunut erotti vaivatta kaukoliikennekalustosta suuremmista eteisistä, joissa oli pariovet.
Lähettämissäännöt
LinkBack URL
About LinkBacks
Vastaa lainaamalla viestiä
