Minä taas en lähtisi ydinkeskustaan panemaan yhtään enempää aitoja kuin on pakko. Käytännössä aita hankaloittaa katutilan käyttöä monin tavoin muun muassa kevyen liikenteen kannalta.
Simonkadun lähellä on Lasipalatsin ja Sokoksen välillä koko korttelin pituudella aita raitiotien ja ajoratojen välillä. Samoin Kaivokadulla. Nämä aidat ovat pysäkillä olevien matkustajien turvaksi. Ne estävät ehdottomasti autojen koukkailun raitiotiealueelle, mutta eivät minusta mitenkään haittaa jalankulkua ja katutilan toimintaa, pikemminkin päin vastoin.
Jos Simonkadulla olisi raitiotie aidattu samalla tavoin, katutila ei olisi sen kummemman näköistä kuin Manskulla ja Kaivokadulla. Risteyksissä ja suojateillä aita katkeaa, joten katua voi käyttää kuten laillisesti ilman aitaakin. Mutta katu olisi kaikille turvallisempi. Katukuvaa voisi toki piristää istutuksin, Manskun ja Kaivokadun aidathan ovat vain halvin mahdollinen ratkaisu.
Simonkatu ei ole eikä sen tarvikaan olla Aleksin tapainen sekakatu. Liikkeitä on vain toisella puolen aivan yläpäätä lukuun ottamatta.
En sano, että pelastustoimen pitäisi kaikkialla käyttää raitioratoja, mutta on siitä kiistatonta hyötyäkin. Liikutaan hyvin hankalalla alueella, kun aletaan puhua siitä mikä on riittävä taso ihmishenkiä pelastavan toiminnan edistämisessä.
Minusta voidaan yhtä hyvin kysyä, mikä kaikki sallitaan autoilijoille ihmishenkien kustannuksella. Tulkitsen näet nykykäytäntöä niin, että koska autoilijoihin ei saada mitään kuria ja heidän annetaan ruuhkauttaa kaikki kadut, niin olkoon niin sitten raitioliikenteen kustannuksella. Pelastustoimella olisi varmasti yhtä ja toista sanottavaa autoista pelastustoimen kannalta.
Välillä uutisoidaan esim. siitä, miten jopa henki meni, kun väärin pysäköity auto esti pelastustoimen. Pienemmät harmit ovat niin tavallisia, ettei niitä edes uutisoida. Mutta pakkokeinot autoilijoita kohtaan eivät vain onnistu.
Omasta puolestani olen valmis hyväksymään esim. sen, että väärin pysäköity pelastustoimen tiellä oleva auto saadaan työntää tai vetää väkivalloin syrjään ja omistaja vastaa aineellisista vahingoista – jotta ei joudu vastaamaan suuremmista vahingoista. Pelastusajoneuvoihin vain vahva puskuri jolla työnnetään henkilöautot pois tieltä.
Metrotunneleissahan olet muuten Antero pitänyt pelastustoimea ehdottomana asiantuntijana, jonka jokaiseen vaatimukseen tulisi suostua. Tietysti ympäristö tunnelissa on vaarallisempi, mutta kyllä johdonmukaisuus vaatisi silloin pinnallakin pelastustoimen lähtökohdista toimimista.
Nämä ovat sikäli eri kysymykset, että metrossa pelastustoimessa on kyse metromatkustajista, ratikkaradalla pelastusajoneuvoilla ajamisessa on kyse huomattavasti pienemmistä hälytystilanteista.
Mutta metron pelastustoimintaa voisi epäilemättä tehostaa huomattavasti sillä, että tunneliin voisi ajaa pelastusajoneuvolla. Se edellyttäisi sekä ajoyhteydet että radan rakentamisen ”katuradaksi”. Tämä olisi tehtävissä myös pintaradalla. Hyöty olisi suuri myös evakuoinnin jalankululle. Sepeliradallahan ei voi kävellä eikä juosta. Kukaan ei kuitenkaan ehdota saati vaadi tällaista, vaikka varmasti voidaan osoittaa sen hyödyllisyys pelastustoimen kannalta. Kysehän on vain rahasta, joka on ihmishenkiä arvokkaampaa.
Asiaa voisi rinnastaa vaikka RHK:n nykykäytäntöön rakentaa tie jokaisen radan viereen. Huolto- ja pelastusväylä tehdään siihen, jotta rata voi olla rata. Metron kohdalla kiukuteltiin evakuointilaiturista ja ratikan kohdalla ei ole radasta väliksi lainkaan.
Antero
