Pienoisrautatieharrastajat ovat näitä väriasioita joutuneet pohtimaan jo vuosikymmenet. Omasta kokemuksesta voin kommentoida siten seuraavaa:
Mallin teossa pitää päättää, missä tilassa olevaa esikuvaa malli esittää. Enimmän osan elämästään kalusto ei ollut vastamaalattua, vaan haalistunutta ja likaista. Siksi alkuperäisen värikartan värit olivat käytännössä vääriä.
Silloin ennenvanhaan - siis jo 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa, ei ollut muuta kuin värimalleja. Niiden perusteella maalarimestarit sekoittivat pigmenttejä, lakkaa jne. mistä nyt sitten maali muodostui. Teollinen maalituotanto tuli myöhemmin ja värijärjestelmät paljon myöhemmin.
Kun värejä opittiin mittaamaan, kohdattiin iso joukko ongelmia. Kuten sellainen, että sama ”väri” on erilainen valaistuksesta riippuen. Ja eri aineista tehdyt värit muuttuvat eri tavoin valaistuksen vaihdellessa (=metameria). Käytännössä sama väri erilaisena maalina on erilainen ja vieläpä riippuen siitä, minkälaiselle pohjalle maali maalataan.
Kiskokalustossa mentiin sitten aivan hassulle alueelle 1980-luvulla. Graafikot palkattiin värimuotoilijoiksi, ja heidän maailmassaan värit olivat PMS (Pantone, erään mustevalmistajan nimi) -värejä. Pahimmillaan värejä mietittiin tietokoneen kuvaruudulla ja siinä näkyvän perusteella sanottiin, että maalatkaa sillä ja sillä painomusteen värillä.
Kun musteella ei voinut maalata, palattiin menneisyyteen. Maalari hankki itselleen PMS-värmalliviuhkan ja sekoitti sitten saatavilla olevista maaleista värin, joka mielestään vastasi värimalliviuhkan 1 x 3 cm kokoista mallia. Ja sitten vaan neliömetrejä maalaamaan. Että jos eri paikoissa maalattiin, tuli sitten eri värejäkin. Eikä ehkä ihan sitä, kun graafikko oli kuvaruudullaan nähnyt.
Me mallien maalaajat yritimme miten kuten. Mielestäni paras juttu oli, kun autoharrastajille alettiin myydä kaupassa sekoitettuja sävyjä, joita sai jopa spraypurkkiin. Autoissa on vuosien saatossa ollut tuhansia värejä, ja maalitehdas teki valmiiksi reseptikansion. Jos siis vain oli sävymalli, automaalikaupasta sai aina samaa sävyä tarvitsematta sekoittaa itse. Tosin ihan 15 millilitran erää ei saanut. Pienin erä taisi olla 0,5 litraa. Olihan sillä sekoituskoneellakin jokin minimitarkkuutensa.
Antero