Millainen olisi Helsingin joukkoliikenne ilman raitioteitä?

Pyörän merkitys Tanskan kulttuurissa ei ole riippuvainen Kööpenhaminasta. Tanskassa kehitys oli se, että pyörä oli kulkumuotona niin vahva 1950-luvulla, että kansalaiset protestoivat kun liikennesuunnittelussa yritettiin syrjäyttää pyörä, samoin kuin kävi Hollannissa. Pyörän merkitys liikennejärjestelmässä on vahva myös muissa suurkaupungeissa, joista Odensen raitiotie lakkasi jo 1952 ja Århusin suppeahko raitiotie 1971. Kannattaa myös muistaa, että Tukholmassa pyöräilyn merkitys oli pieni 1990-luvulle asti, jolloin pyöräily alkoi siellä vahvistua. Raitiotien kohtalolla ei siis ole ollut välitöntä vaikutusta pyöräilyyn Kööpenhaminassa eikä Tukholmassa, ja tuskin olisi ollut Helsingissäkään. Eri asia ovat kaupungit, joissa pyörä ja raitiotie on liikennepolitiikassa kytketty yhteen kuten Freiburg ja Strasbourg.

Sitä tarkoitan, että vaikuttiko raitioteiden lakkauttaminen pyöräilyn suosioon mitenkään esim siksi että kadut olisivat muuttuneet pyöräilyystävällisemmiksi kun raitiotiekiskot otettiin pois niistä?

Tanskassahan ajetaan pyörällä kadulla autojen seassa kun taas Suomessa ja Ruotsissa pyritään pyörätiet pitämään erillään.

t. Rainer
 
Sellainen käsitys mulla kuitenkin on, että esikaupunkien liikennetarpeet tyydyttää nimenomaan lähijunaverkko erittäin hyvin, ja juniin saa ottaa myös polkupyörän mukaan jne.
Junissa on hyvät tilat polkupyöriä varten ja niitä tiloja käytetään aktiivisesti. Lähijunat eli S-tog-järjestelmä palvelee eritysesti kantakaupungin ja esikaupunkien välistä liikennettä. Esikaupungit eivät juurikaan ole sellaisia järeitä kerrostalolähiöitä, joita on paljon Suur-Tukholmassa ja melko lailla muutamissa suomalaiskaupungeissakin. Köpiksen raitioverkko ei ulottunut lähellekään niin ulos kuin S-togin verkko. S-togin verkon vanhimmat osat saatiin käyttöön jo vuonna 1933. Jotkut rataosat on saatu käyttöön vasta 1970-80-luvuilla, muutamat jatkeet vasta muutama vuosi sitten (Ringbanenin eteläisin osa).

Miltä tuollainen S-tog ylipäänsä näyttää, voi kurkistaa täältä.
 
(..)vaikuttiko raitioteiden lakkauttaminen pyöräilyn suosioon mitenkään esim siksi että kadut olisivat muuttuneet pyöräilyystävällisemmiksi kun raitiotiekiskot otettiin pois niistä?

Tuskinpa. Yleisesti ottaen pyöräily ei käsittääkseni ole merkittävästi lisääntynyt Tanskassa ennen kuin 1990-2000-luvuilla kampanjoinnin seurauksena. Tilanne on pikemminkin se, että Tanskassa ei ollut pyöräilyssä yhtä suurta notkahdusta kuin esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa, joissa varsinkin 1960-70-luvuilla pyöräilyn osuus laski.

Turussa toki raitiotieltä otettua tilaa jaettiin 1970-luvun alussa myös pyöräilylle uudelleenrakennettaessa Hämeenkatu, Uudenmaantie, Vanha Hämeentie ja Puistokatu - Martinkatu - Stålarminkatu. Mutta en usko, että näin olisi kovin suuressa määrin tapahtunut Kööpenhaminassa.
 
"Castrénin metro" olisi kuitenkin palvellut lähes koko nykyisen raitioverkon aluetta, jolloin sen kaupunkikehitysvaikutukset olisivat samat.
Voisin tällä kertaa uskoa Mikkoa. Castrénin metro on korvannut raitiotien ja Stockmann on yhä entisellä paikallaan. Osa keskustaan tulevista bussilinjoista on muutettu liityntäliikenteeksi, jotta metroon on saatu lisää matkustajia. Niinpä minunkin matkani Lauttasaaresta rautatieasemalle kestää kauan, koska Ruoholahdessa tai Kampissa pitää vaihtaa metroon. Stockmannille pääsen vaihtamalla Ruoholahdessa Lauttasaaren bussista metroon numero 20.

Joukkoliikennefoorumilla keskusteltaisiin, millainen Helsinki olisi, jos raitiotiet olisi säilytetty eikä metroa olisi rakennettu. Useiden mielestä Helsinki olisi slummiutunut. Keskustan kadut olisivat ruuhkautuneita raitiovaunuista. Stockmann olisi hakeutunut hyvien kulkuyhteyksien varteen kehäkolmosen taakse.

Raitiotien palautuksesta keskusteltaisiin niin Joukkoliikennefoorumissa kuin lehdissäkin. Äänekkäimmin raitiotien palautusta kannattaisi Antero, joka olisi ymmärtänyt, että jo rakennettua metroa vastaan ei kannata enää taistella. Anteron mukaan ensimmäisenä uutena raitiotienä pitäisi rakentaa Jokeri, sillä se täydentäisi metroverkkoa ja ainoana mahdollisena raitiotielinjauksena (Tramwestin lisäksi) lisäisi joukkoliikenteen käyttöä.

Osa keskustan bussilinjoista olisi korvattu trollikoilla. Joukkoliikennefoorumin trollikkafanaatikot vastustaisivat kovasti raitiotietä, sillä trollikka tarjoaa kaiken saman ilman omia väyliä tai kalliita kiskoja.
 
Tukholman keskustan raitiolinjat muuttuivat niin ikään busseiksi (esim. 6 -> 46, 7 -> 47 jne.), mutta pitkiä esikaupunkiraitioteitä onkin osittain käytetty Tunnelbanan haarojen pohjina.
Vaikka pidänkin itse Tukholman Innerstad-bussijärjestelmästä ja miellän sen helposti kohtuullisen laadukkaaksi joukkoliikenteeksi (hyvä liikenneverkko+tiheä liikenne), niin kuvaavaa mielestani on, että raitioliikenteen lopettamisesta lähtien on Tukholmassa tavallaan haikailtu takaisin siihen aikaan. Ensin tulivat Scanian valmistamat "hiljaiset kaupunkibussit", sitten on 80- ja 90-luvuilla kokeiltu säännöllisesti erilaisia hybridibusseja ja mm. paineakkubusseja, perustettiin museoraitiotie Djurgardeniin (jossa on myös kokeiltu uutta raitiovaunutekniikkaa) ja lopulta "perustettiin osa raitiolinjoista takaisin" eli bussilinjat 41, 46, 48 ja 54 saivat entiset ratikkatunnuksensa takaisin (Stombuss-linjat 1, 2, 3 ja 4) ja niitä alettiin liikennöimään SL:n raideliikenneväreihin (SL98 Stomblå-värikoodi) maalatuilla sinisillä nivelbusseilla. Vastaavasti on brändätty myös muualle Tukholman seudulle liikennöivia bussilinjoja, mutta näillä neljällä em. on oikea "ratikkatausta" takanaan. Ja sopii myös muistaa, että Tukholman keskustan alueella nuo ns. Innerstad-bussilinjat ajavat hyvin monin paikoin entisiä ratikkaväyliä pitkin eli esim. bussikaistat, samoin kuin pysäkitkin, on moninpaikoin merkitty katujen keskelle ja vaikkapa Odenplanilla paikallinen "varova-valo+äänimerkki" varoittaa suojatietä lähestyvästä bussista, kuin ratikasta ikään.

Meillä Helsingissä ei onneksi tarvitse haikailla tuollaisten "tram-look-alike"-ratkaisujen perään.
 
Viimeksi muokattu:
Voisin tällä kertaa uskoa Mikkoa. Castrénin metro on korvannut raitiotien ja Stockmann on yhä entisellä paikallaan. Osa keskustaan tulevista bussilinjoista on muutettu liityntäliikenteeksi, jotta metroon on saatu lisää matkustajia. Niinpä minunkin matkani Lauttasaaresta rautatieasemalle kestää kauan, koska Ruoholahdessa tai Kampissa pitää vaihtaa metroon. Stockmannille pääsen vaihtamalla Ruoholahdessa Lauttasaaren bussista metroon numero 20.
Todellisuudessa Castrénin metro olisi kulkenut Lauttasaareenkin. Sillä olisi ollut oma haaransa Espooseen jatkavasta päälinjasta Lauttasaaren keskiosasta Vattuniemeen, joka olisi ajettu luultaavasti aluksi ratikkakalustolla. Myös Jokeri olis ollut olemassa, mutta vähän supistettuna Leppävaarasta Haagan ja Maunulan kautta Viikkiin.

Mutta muuten ihan nappiin osuva kuvaus miltä Helsinki näyttäisi.

t. Rainer
 
Länsi-Berliinissä ja Hampurissa olevia metroja ei pystytty laajentamaan raitiotien lakkautuksen tahdissa.
Käsittääkseni sekä Berliinissä että Hampurissa raitiolinjoja korvaamaan perustettiin pääasiassa bussilinjoja eikä metrolinjoja.

Metron laajentumistahti on molemmissa kaupungeissa hiipunut etenkin parina viime vuosikymmenenä. Nyt on tosin Hampuriin rakenteilla uusi metrolinja eli U4:
http://u4.hochbahn.de/planen-bauen/aktuelles

Mutta sattumaako vai ei? Sekä Berliinissä että Hampurissa on perustettu "Metrobus" -runkolinjasto, jota siis hoidetaan busseilla:
http://www.bvg.de/index.php/en/Bvg/Detail/folder/735/id/2986/nb/1/name/The+MetroBus
http://www.nimmbus.de/frame.php?doc=metrobus.htm
Hampurin raskaasti kuormitettua bussilinjaa M5 ajetaan kaksinivelisillä VanHoolin valmistamilla busseilla - onkohan Hampurissa jo mietitty linjalle M5 myös jotain vähintään kaksinivelistä kulkuneuvoa, jossa ei ole kumipyöriä...? ;)
 
Saksan raitiotien lakkautuksia esittelevän Strassenbahn Nahverkehr Special 2003 "Unvergessene Strassenbahnen" - julkaisun mukaan sekä Berliinissä että Hampurissa raitiotie oli tarkoitus pääyhteyksillä korvata metrolla, mutta tosiasiassa se korvattiin "väliaikaisesti" vain bussilla. Esimerkiksi Hampurissa osoittautui 1974, ettei rahoitusta metroon ollut saatavissa, joten raitiotie lakkautettaisiin heti, ja korvaava metro rakennettaisiin joskus myöhemmin kun siihen olisi varaa.

On tietysti selvää, että kaikille raitiotieosuuksille ei metroa oltu rakentamassakaan, ja useimmille osuuksille tarvittiin myös pintaliikennettä. Joka tapauksessa logiikka oli se, että raitiotie oli tarkoitus korvata metrolla, jota ei sitten ollutkaan varaa rakentaa suunnitellussa laajuudessa eikä varsinkaan lakkautusten tahdissa.

Näin olisi varmasti käynyt Helsingissäkin, ei vähiten sen takia, että raitiotien lakkauttaminen olisi vähentänyt asukkaita ja työpaikkoja kaupungissa ja siten vähentänyt myös tuloja.
 
Takaisin
Ylös