Helsingin raitioliikenteen nopeuttaminen

Ihmisen kävelynopeus on noin 6 km/h. Ihmiseltä menee 12 sekuntia kävellä kahden raitiovaunun raiteen puolelta toiselle.

Vikkelän sorttisia jalankulkijoita. Suomessa liikennevalot mitoitetaan nopeudelle 1,2 m/s eli 4,32 km/h. Reittioppaan peruskävelyvauhti taas on 70 metriä minuutissa eli 4,2 km/h. Toisaalta tyypillinen raitiotiekään ei ole kuin 6-8 metriä leveä eli siitä kävelee kyllä yli noin 10 sekunnissa.

Perusväite raitiotien kapasiteetista on sillä tavalla toteen näyttämätön, ettei Karlsruhen esimerkissä kulje 60 vuoroa tunnissa. Lyhin vuoroväli on ehkä minuutin, mutta jokainen vuoroväli ei välttämättä voisi olla minuuttia vaarantamatta järjestelmän häiriötöntä toimintaa. Alhaisempi vuoromäärä tunnissa tuo pelivaraa.

Joka tapauksessa tämän tyyppinen tiheä ajo onnistuu vain rajoitetuilla nopeuksilla jalankulkuympäristössä, joten ilmoitettua kapasiteettia voidaan soveltaa vain tämän tyyppisessä ympäristössä tai ympäristössä, joka perustellusti voitaisiin muuttaa tämän tyyppiseksi. Helsingin ydinkeskustan jalankulkuvyöhyke olisi sopiva, mutta esimerkiksi Lasipalatsilta pohjoiseen on päästävä ajamaan nopeammin eli harvennettava vuoroväliä. Onko tässä kohtaa ja kaikilla muilla ydinkeskustan ulosmenoreiteillä tarjolla yhteensä riittävästi rinnakkaisia reittejä?
 
Minusta tuohon tunnelirakentamisen hiipumiseen Saksassa on toisenlainen selitys.
Kumman arvelet pitävän paikkansa, sinun luulosi vai saksalaisten itsensä kertoman?

Minäkin olin innostunut tunneleista, kun kuulin niistä ja näin niitä rakennettavan 1970-luvulla. 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa olin vielä sitä mieltä, että ne olisivat hyvä ratkaisu Helsinkiinkin. Mutta kun perehdyin siihen, mitä Saskassa ja Ranskassa tuohon aikaan tapahtui, ymmärsin olleeni väärässä.

Karlsruhe on toki pitkään ollut jälkijunassa tunnelirakentamisessa, mutta toki nyt sielläkin parannetaan liikenteen sujumista tunneleilla. Eikös kannattaisi ottaa Karlsruhesta mallia ja alkaa lobata nopeiden ja isojen ratikoiden tunneleita myös Helsinkiin?
Troll, troll, troll...

Joka tapauksessa tämän tyyppinen tiheä ajo onnistuu vain rajoitetuilla nopeuksilla jalankulkuympäristössä, joten ilmoitettua kapasiteettia voidaan soveltaa vain tämän tyyppisessä ympäristössä tai ympäristössä, joka perustellusti voitaisiin muuttaa tämän tyyppiseksi.
Juuri näin. Ja tämä on raitiotien joustavuuden etu: Useita nopeita keskustaan johtavia linjoja voidaan viedä ydinkeskustaan suppeallekin alueelle ja siten muodostaa hyvin vahva saavutettavuuskeskittymä – jos vain halutaan. Siitä ei ole mitään haittaa, että keskustan kävelyaleella ajetaan 15–20 km/h huippunopeudella, koska tärkeintä on kattava pysäkkiverkko ja suuri vuorokapasiteetti, joka sopii alhaiseen nopeuteen. Se, että junat voivat olla eri pituisia on ainoastaan etu, koska se tarkoittaa, että keskustan saavutettavuutta on jaettavissa erilaisiin esikaupunkialueisiin. Tunneliratkaisuilla ja niillä pakollisilla pitkillä junapituuksilla ei palvella joustavasti kuin tiheimmin rakennettuja alueita.

Perusväite raitiotien kapasiteetista on sillä tavalla toteen näyttämätön, ettei Karlsruhen esimerkissä kulje 60 vuoroa tunnissa. Lyhin vuoroväli on ehkä minuutin, mutta jokainen vuoroväli ei välttämättä voisi olla minuuttia vaarantamatta järjestelmän häiriötöntä toimintaa. Alhaisempi vuoromäärä tunnissa tuo pelivaraa.
Keskustelu alkoi siitä, että joku kielsi lainaamani tiedon raitiotien 22.000 hlö/h kapasiteetista. Kun vertasin sitä siihen, että raitiotiellä voi olla kapasiteettina 27.000 hlö/h osoittaakseni, että 22.000 hlö/h on täysin pätevä tieto, alkoi poru siitä, voiko junan pituus olla 75 metriä ja voiko vuoroväli olla minuutin. En näe mitään järkevää perustelua sille, etteivätkö nämä kaksi asiaa voi esiintyä samanaikaisesti ja vaikka jatkuvastikin. Kun on käytännössä nähnyt minuutin liikennöintiä ymmärtää, ettei siinä ole ratkaisevaa junapituus, vaan nimenomaan vuoroväli. Sillä ei noin 300 metrin vaunujen väliselle etäisyydelle ole ratkaisevaa se, onko mitta täsmälleen 300 vai 275 tai 325.

Netistä löytyy kuvia Kaiserstrassen aikataulunäytöistä, jotka osoittavat, että kuuden minuutin aikana kulkee kuusi vuoroa, ja kahden vaunun junia on enemmän kuin yksi. Paikanpäällä olleena en havainnut kertyvän mitään kadun poikki pyrkivien jalankulkijoiden sumaa. Jalankulku oli samanlaista, oltiin sitten minuutin vuoroväleillä tai harvemmilla. Ja kokemus vaunujen 200–300 metrin vuorovälistä oli, ettei se haittaa mitenkään kadulla jalan liikkumista.

Se, ettei 75-metriset junat minuutin välein ole tarpeellinen käytäntö osoittaa vain, että raitiotie on järjestelmänä onnistunut. Siinä on rakenteellista pelivaraa, jota sinäkin Late- juuri arvostit. Onhan huonoa suunittelua, jos joudutaan mitoittamaan heti äärimmilleen. Kuten meillä halutaan tehdä metron kanssa.

Antero
 
Vikkelän sorttisia jalankulkijoita. Suomessa liikennevalot mitoitetaan nopeudelle 1,2 m/s eli 4,32 km/h. Reittioppaan peruskävelyvauhti taas on 70 metriä minuutissa eli 4,2 km/h.

Minä kävelen kotoa Lasipalatsille vajaassa 50 minuutissa, ja tuo matka on 5,1 km. Siitä tulee keskinopeudeksi hiukan päälle 6 km/h. Olen ilmeisesti reipas kävelijä.
 
Minä kävelen kotoa Lasipalatsille vajaassa 50 minuutissa, ja tuo matka on 5,1 km. Siitä tulee keskinopeudeksi hiukan päälle 6 km/h. Olen ilmeisesti reipas kävelijä.

No tuo on se Reittioppaan 100 m/min -asetusta vastaava. On se toki aika reipas tahti. Itsekin puolijuoksen melkein aina. Sitä en osaa toki sanoa, onko Reittioppaan keskivauhtiin ajateltu mukaan myös satunnaisia hidastuksia.
 
Toki metro ja Pisara jo parantavat liikenteen toimivuutta Helsingissäkin selvästi, mutta vielä olisi tarve eristettyyn yhteyteen esimerkiksi Töölön metron suuntiin. Meidänkin kannattaa ottaa mallia Saksan kaupunkien monipuolisista tunneliratkaisuista eikä yrittää ahtaa isoja ratikoita keskustan kaduille.

Karlsruhe on toki pitkään ollut jälkijunassa tunnelirakentamisessa, mutta toki nyt sielläkin parannetaan liikenteen sujumista tunneleilla. Eikös kannattaisi ottaa Karlsruhesta mallia ja alkaa lobata nopeiden ja isojen ratikoiden tunneleita myös Helsinkiin?

Pisara ei tule parantamaan eikä ratkaisemaan mitään. Minusta se on ylihintainen möykky ja käytännössä pelkkää veronmaksajien rahojen törsäämistä. Ennemmin minä sen Töölön metron rakentaisin, tosin kallis se olisi sekin ratkaisu.
 
Kumman arvelet pitävän paikkansa, sinun luulosi vai saksalaisten itsensä kertoman?

Vastaus riippunee Saksassakin aika paljon siitä, keneltä kysytään. Samanlaista vääntöä se taitaa olla kuin täälläkin, osa pitää tunneleita erinomaisina, joskin usein aika kalliina vaihtoehtoina ja osa on sitten periaatteellisesti katuratkaisujen kannalla.

Fundamentaalisissa katuratikkapiireissä lienee Saksassakin olevan erilaisia käsityksiä kuin enemmän S- ja U- bahn järjestelmiä ja tunneleita suosivilla. Saksan kaupungit ovat toki Helsinkiin verrattuna aika lailla erilaisia kun niihin on rakennettu ratoja hyvin pitkän ajan kuluessa. Jo ennen ensimmäistä maailmansotaa oli paljon ratoja.

60-70-luvulla oli vielä Saksassa aikamoinen joukkoliikenteen rakennus- ja uudistusbuumi, kun jokainen kaupunki kuvitteli kasvavansa rajusti. Seurauksena oli oikein hyvä tunneleiden ja eristettyjen ratojen verkko, joka palvelee tänäkin päivänä ja jonka kapasiteetti on vielä riittänyt.

Nythän on niin, että suurin osa Saksan isoista kaupungeista ei ole viime aikoina merkittäväsit kasvanutkaan, vaan väkiluku on jo laajoilla alueilla laskussa. Silloin ei tarvita niin paljon uudisrakentamista kuin esimerkiksi Helsingin seudulla, joka on viimeisen 50 vuoden ajan ollut Euroopan nopeimmin kasvavia isoja kaupunkiseutuja ja jossa raideliikenteen rakentaminen alkoi muuhun Eurooppaan verrattuna ihan jälkijunassa. Nyt pitää Helsingissä siis yhä rakentaa tunneleita ja eristettyjä ratoja, jotka monissa Saksan kaupungeissa valmistuivat pääosin jo 60-70-luvuilla ja joista osa on vieläkin paljon vanhempaa perua.
 
Vastaus riippunee Saksassakin aika paljon siitä, keneltä kysytään. Samanlaista vääntöä se taitaa olla kuin täälläkin, osa pitää tunneleita erinomaisina, joskin usein aika kalliina vaihtoehtoina ja osa on sitten periaatteellisesti katuratkaisujen kannalla.
Totta kai saat tehdä tosiasioista omia tulkintojasi. Mutta sanoisinko kivenkovaksi tilastolliseksi ”äänestykseksi” tunneleiden erinomaisuudesta sitä, miten paljon eli vähän tunneleita on tehty sen jälkeen kun ne ymmärrettiin turhiksi, kalliiksi ja huonoiksi ratkaisuiksi. Onhan niitä tehty, en sitä kiellä. Mutta jätänkin sinun kotitehtäväksesi tehdä lista tunnelihankkeista ja niiden rakennusvuosista.

Antero
 
Totta kai saat tehdä tosiasioista omia tulkintojasi. Mutta sanoisinko kivenkovaksi tilastolliseksi ”äänestykseksi” tunneleiden erinomaisuudesta sitä, miten paljon eli vähän tunneleita on tehty sen jälkeen kun ne ymmärrettiin turhiksi, kalliiksi ja huonoiksi ratkaisuiksi. Onhan niitä tehty, en sitä kiellä. Mutta jätänkin sinun kotitehtäväksesi tehdä lista tunnelihankkeista ja niiden rakennusvuosista.

Jos tunnelit ja eristetyt radat olisivat turhia ja huonoja kuten sitkeästi väität, kyllähän niiden käytöstä olisi merkittävästi luovuttu. Mutta tuollaisesta kehityskulusta ei nyt ole mitään merkkejä.

Sen sijaan lähes kaikissa suuremmissa Saksalaisissa kaupungeissa tärkein liikenne on tunneloitu tai eristetty keskustoissa. Järjestelmien nimet kyllä vaihtelevat. Toki esikaupungeissa on Saksassa myös pikaratikkaratkaisuja kun siellä ei ole niin ahdasta. Mutta vilkkailla alueilla raskaammin kuormitettu linjat on laajamittaisesti tunneloitu tai eristetty, jolloin keskustojen kaduilla ja risteyksissä ei ole pahoja ratikkaruuhkia Karlsruhen ja Helsingin malliin, vaan liikenne on sujuvaa.

Ei siinä, ettei katuratikoilla olisi hyvin toimivia käyttömahdollisuuksia esikaupungeissa, keskustojen lähiliikenteessä tai pienemmissä kaupungeissa, mutta niiden rajoitteet vilkkailla alueilla olisi ihan hyvä ottaa huomioon. Ratikoihin ei ole kai keksitty sellaista moottoria, joka kulkisi unelmien ja haaveiden voimalla ylittäen kaupunkitodellisuuden.
 
Viimeksi muokattu:
Jos tunnelit ja eristetyt radat olisivat turhia ja huonoja kuten sitkeästi väität, kyllähän niiden käytöstä olisi merkittävästi luovuttu. Mutta tuollaisesta kehityskulusta ei nyt ole mitään merkkejä.

Tunnelia hylkäämällä ei saada rahoja takaisin. Hylätyt tunnelit ovat järjestään sellaisia, ettei niissä operoimalla saa edes ylläpitokustannuksia katettua. Uskottavin syy vanhojen tunnelien hylkäämiseen nykyään on pakottava tarve laajalle peruskorjaukselle. Perusylläpidetty tunneli tuntuu vain kestävän aika kauan ennen kuin betoni antaa periksi.

Vanha tunneli vastaa parhaimmillaan rakennusaikansa parhaita käytäntöjä. Järkevyyttä tulee mitata ennen kaikkea uusien järjestelmien toteutustavoilla, jotka vastaavat nykyaikaisia hyviä käytäntöjä.

Nykyaikaiset parhaat käytännöt pitää johtaa mahdollisimman tuoreista hyvistä käytännöistä. Ajat muuttuvat, betoni ei.
 
Mutta tuollaisesta kehityskulusta ei nyt ole mitään merkkejä.
Ludwigshafenissa taisi yksi tunnelinpätkä jäädä aktiivisen verkon ulkopuolelle reilu kolme vuotta sitten.

Uusiakin tunneleita rakennetaan, mutta ei kovin paljon. Kölnin keskustassa on Rhein-joen länsipuolella työn alla etelä - pohjoissuuntainen Stadtbahn-tunneli. Düsseldorfiin valmistui vähän aikaa sitten vastaava tunneliosuus. Nykyään Dortmundissakin kaikki kevyt raideliikenne menee aivan ytimessä maan alla.

Robert Schwandlin julkaisusarjasta voi hyvin lukea, missä ja milloin rakennettu erilaisia raideyhteyksiä ja linjauksia puhuttaessa mm. saksalaisista joukkoliikennejärjestelmistä. Julkaisuihin voi tutustua esim. täällä.
 
Mutta sanoisinko kivenkovaksi tilastolliseksi ”äänestykseksi” tunneleiden erinomaisuudesta sitä, miten paljon eli vähän tunneleita on tehty sen jälkeen kun ne ymmärrettiin turhiksi, kalliiksi ja huonoiksi ratkaisuiksi.

Tunneleita on kuitenkin rakennettu ja rakennetaan edelleen Saksassa jonkin verran sekä raitioteille että erityisesti S-bahneille. S-bahnithan vastaavat tätä meikäläistä lähijunaliikennettä ja joidenkin tulkintojen mukaan myös metroa. Kaupungin kokokin vaikuttaa ratkaisuihin. Helsingin seutu ei vastaa Saksan suurimpia kaupunkeja, mutta Karlsruhe ja Freiburg ovat turhan pieniä vertailukohtia.
 
Tunneleita on kuitenkin rakennettu ja rakennetaan edelleen Saksassa jonkin verran sekä raitioteille että erityisesti S-bahneille. S-bahnithan vastaavat tätä meikäläistä lähijunaliikennettä ja joidenkin tulkintojen mukaan myös metroa.
Junien tunnelointi onkin eri asia kuin raitioteiden. Mikään juna ei missään kaupungissa sovi katuverkkoon. Raitioteiden uudet tunneloinnit ovat koko lailla harvinaisia, sekä absoluuttisesti että suhteessa raitioteiden uusrakennuksiin ja laajennuksiin. Voisi sanoa, että ainahan kaikissa asioissa esiintyy niitä, jotka erehtyvät tai tekevät muuten toisin kuin muut. Poikeus vahvistaa säännön, on tapana sanoa.

Antero
 
Junien tunnelointi onkin eri asia kuin raitioteiden. Mikään juna ei missään kaupungissa sovi katuverkkoon. Raitioteiden uudet tunneloinnit ovat koko lailla harvinaisia, sekä absoluuttisesti että suhteessa raitioteiden uusrakennuksiin ja laajennuksiin. Voisi sanoa, että ainahan kaikissa asioissa esiintyy niitä, jotka erehtyvät tai tekevät muuten toisin kuin muut. Poikeus vahvistaa säännön, on tapana sanoa.

Jos juna on riittävän pitkä ja sen olisi ajatus vielä liikkuakin ripeästi, ei sillä ole minusta paljonkaan merkitystä, kutsutaanko sitä junaksi vai raitiovaunuksi. Toimivan toteutuksen reunaehdot ovat kuitenkin aika lähellä toisiaan.
 
Jos juna on riittävän pitkä ja sen olisi ajatus vielä liikkuakin ripeästi, ei sillä ole minusta paljonkaan merkitystä, kutsutaanko sitä junaksi vai raitiovaunuksi.
On sillä erittäin suuri merkitys. Raitiovaunu kykenee liikkumaan katuverkossa, juna ei. Tätä asiaa ei muuta se, että jossain on junaratoja kaduilla. Kadun voi rakentaa junaradan mukaiseksi, mutta ei päinvastoin.

Meillä Suomessa tämä on nyt semantiikkaa, mutta ei täälläkään loputtomiin. EU tulee päättämään joukkoliikennelainsäädännöstä, jossa raitiovaunu määritellään lain tasolla kuten nyt Saksassa.

Antero
 
Junien tunnelointi onkin eri asia kuin raitioteiden.

Tunneleiden tarpeesta koko järjestelmän tasolla keskusteltaessa kyse on kuitenkin samasta asiasta. Esimerkiksi Zürichin raitioteillä ei ole keskustassa tunneleita, mutta junilla on. Zürichiä ei siis voi käyttää esimerkkinä siitä, että Helsinki pärjäisi pelkillä pintaratikoilla ilman mitään maanalaista liikennettä, koska kokonaisratkaisu sisältää merkittäviä tunneliosuuksia.
 
Takaisin
Ylös