Harri Turusen ehdottaman tyyppistä kahden linjan vuorottelua ei tietääkseni ole raitioteillä käytössä.
Sen sijaan sellaisia pikavuoroja, jotka pysähtyvät vain osalla pysäkeistä samaan tapaan kuin Helsingin lähijunalliikenteen esim. R-junat, on joissakin laajoissa järjestelmissä. Esimerkiksi Karlsruhen duoraitiotiellä on "Eilzug" - merkittyjä junia. Muistaakseni myös Kölnin ja Bonnin välillä linjoilla 16 ja 18 on pikavuoroja, olisiko myös Düsseldorfista Krefeldiin ja Duisburgiin.
Joissakin järjestelmissä on myös osan pysäkeistä ohittavia oikoratoja. Tällaisista meitä lähinnä lienee Göteborgin Angeredin / Bergsjön suunnan "pikarata" Göteborgin ratapihan viertä.
Nopeustavoite on kovin suhteellinen asia. Tuollaisessa "vuorottelevassa" ratkaisussa sivuutettavien pysäkkien vuorotiheys on puolet linjan vuorotiheydestä. Vaikka matka nopeutuu päästä päähän, pysäkkien vuorotarjonta puolittuu ja odotusajat kaksinkertaistuvat. Järjestelmään, joka on käyttäjän kannalta sekava, voi tulla hidasteita esimerkiksi matkustajien eksyessä.
Pikavuoroilla voi nopeuttaa matkaa vain rajallisesti varsinkin jos infra ei tue sitä lisäraitein tai ohitusraitein. New Yorkin metrosta suuri osa on esimerkiksi neli- tai kolmiraiteista pikavuorojen järjestämiseksi. Pikavuorojärjestelmä voi olla myös kovin häiriöherkkä.
Nopeutta voi kehittää myös monilla muilla keinoilla, joista esimerkiksi Helsingin raitiotiellä on kovin pieni osa käytetty.
Oma arvioni nopeutuksesta on se, että pitkän linjan nopeutus kannattaa ennemmin - infran salliessa - toteuttaa niin, että pitkämatkainen juna sivuuttaa useita pysäkkejä "expressinä" (R-junan tapaan) josta koituu hyöty niille, joiden matka on pisin. Sen sijaan paikalliset vuorot kulkevat pysähtyen kaikilla pysäkeillä.