Mitäköhän vaunujen ja vaihteiden kestävyyteen vaikuttaa, että monissa uusissa järjestelmissä käännetään hyvin vähän vaihteita verrattuna Helsingin rataverkkoon?
Tietenkin vaihteet kuluvat vähemmän, kun niitä käytetään vähemmän. Tai vaihteita ei ole ollenkaan. Enimmäkseen uusissa järjestelmissä ensimmäisen linjan vaiheessa vaihteita on puolenvaihtoraiteilla, jolloin vaihteita ei pääsääntöisesti käännetä ja lisäksi ajetaan myötävaihteeseen, jolloin risteyksen kärkeen ei voi törmätä.
Mutta ei Helsinki ole poikkeus siinä, että on runsaasti jatkuvassa käytössä olevia vaihteita ja moninivelvaunuja. Talvikaan ei ole helsinkiläinen yksinoikeus. Eikä vaihteiden ja raiteiden kuluminenkaan. Ihan esimerkkinä katselin samantyyppisiä kulumisongelmia Berliinissä kun siellä viimeksi kävin. Sielläkin on siirrytty perinteisistä telivaunuista telittömiin moninivelvaunuihin.
Voiko Helsinki muuten vaatia vaunujen omistajalta korvausta tai hyvitystä radan rikkomisesta?
Siis jos voidaan todistaa, että Variot sitä rataa on rouhinut mäsäksi tarpeeksi reilulla kädellä.
Periaatteessa varmaan voi. Kysymys on siitä, millä tavalla sovitaan se, ettei hankintasopimus täyty. Valistunut arvioni vaan on, että kaikki ratkaisut, jotka perustuvat Varioiden käytön loppumiseen Helsingissä ovat Helsingille edullisempia kuin mikään sopimus käytön jatkamisesta. Eli jos vaunujen ja radan ylläpito tulee kalliimmaksi kuin uudet vaunut, jotka eivät aiheuta Varioiden tapaisia kustannuksia, Helsingin ei kannata ottaa vaunuja vastaan edes ilmaiseksi. Ja myyjälle ei taas ole mitään mieltä siinä, että se jättää vaunut tänne ja maksaa hyvitystä niiden aiheuttamasta vahingosta.
Eli jos tilanne on tai osoittautuu niin surkeaksi kuin edellä kirjoitin, silloin on kaikkien kannalta paras ratkaisu, että Helsingin Variot viedään sellaiseen kaupunkiin, jossa ne toimivat ja Helsinki hankkii uudet vaunut Varioiden tilalle.
Olen tosin ehdottanut aikaisemmin sellaistakin ratkaisua, että Variot muutettaisiin pitkiksi 2-suuntavaunuiksi ja ne siirrettäisiin Jokerille. Sen rata voidaan tehdä sellaiseksi, että Variot siellä kestävät ja siellä ei ole tiukkoja mutkia ja runsaita vastavaihteita, joita Variot kuluttavat nopeasti pilalle. Vallitsevassa tilanteessa tämä voisi olla win-win-ratkaisu sekä Bombardierille että Helsingille. Mutta koska HSL:ssä tunnutaan vastustettavan ja pitkitettävän Raidejokeria, eikä Helsingissäkään oikein löydy ketään viemään asiaa eteenpäin, tämä mahdollisuus alkaa jo olla menetetty. Siitä olisi nimittäin pitänyt sopia hyvissä ajoin ennen Varioiden huoltosopimuksen päättymistä, jotta olisi huolehdittu siitä, että sopparin päättyessä vaunut ovat hyvässä eikä rupukunnossa. Samoin ennen uusia sopimuksia Jokerin bussiliikennöinnistä, joilla HSL sitoutuu kalliiseen Bussijokeriin jälleen vuosikausiksi.
Antero
