Viestiketju: Uusia raitiotiejärjestelmiä maailmalla

The World's Database of Tram, Trolleybus & Metro 2.30 tietokannan mukaan tällä vuosituhannella on aloitettu (uudelleen) raitiovaunuliikenne 39 sellaisessa kaupungissa, jotka ovat tietokannassa kohdassa Tram(Electric). Mukana ei ole sellaisia kaupunkeja, jotka ovat tietokannassa esim. kohdassa Heritage-Tram(Electric). Luettelossa on liikenteen aloitusvuosi ja suluissa kaupungin aikaisemman raitiovaunuliikenteen (viimeisin) lopetusvuosi.

Espanja (10): Alicante 2003 (1969), Barcelona 2004 (1965), Bilbao 2002 (1964), Madrid 2007 (1972, jotenkin tuttu vuosiluku), Murcia 2007 (1929), Parla 2007 (ei), Santa Cruz de Tenerife 2007 (1951), Sevilla 2007 (1965), Velez-Malaga 2006 (ei), Vitoria-Gasteiz 2008 (ei).

Irlanti (1): Dublin 2004 (1949).

Iso-Britannia (2): Lontoo 2000 (1951), Nottingham 2004 (1936).

Italia (4): Bergamo 2009 (1958), Cagliari 2008 (1973), Messina 2003 (1951), Sassari 2006 (ei).

Kreikka (1): Ateena 2004 (1960).

Portugali (2): Almada 2007 (ei), Porto 2002 (1996).

Ranska (8): Bordeaux 2003 (1957), Le Mans 2007 (1947), Lyon 2000 (1957), Marseille 2007 (2004), Montpellier 2000 (1949), Mulhouse 2006 (1957), Orleans 2000 (1938), Valenciennes 2006 (1966).

Saksa (1): Heilbronn am Neckar 2001 (1955).

Turkki (2): Eskisehir 2004 (ei), Kayseri 2009 (ei).

Yhdysvallat (8): Charlotte NC 2007 (1938), Houston TX 2004 (1940), Jersey City NJ 2000 (1949), Minneapolis MN 2004 (1954), Phoenix AZ 2008 (1948), Seattle WA 2007 (2005), Tacoma WA 2003 (1938), Tampa FL 2002 (1946).

Tietokannasta saan vaikutelman, että on suuri määrä sellaisia kaupunkeja, joissa on joskus ollut raitiotie, mutta joissa ei ole (vielä?) avattu raitiotietä uudelleen.

Alunperin kirjoittanut Jouni Seilonen

The World's Database of Tram, Trolleybus & Metro 2.30 tietokannan mukaan tällä vuosituhannella on aloitettu (uudelleen) raitiovaunuliikenne 39 sellaisessa kaupungissa, jotka ovat tietokannassa kohdassa Tram(Electric). Mukana ei ole sellaisia kaupunkeja, jotka ovat tietokannassa esim. kohdassa Heritage-Tram(Electric). Luettelossa on liikenteen aloitusvuosi ja suluissa kaupungin aikaisemman raitiovaunuliikenteen (viimeisin) lopetusvuosi.

...

Portugali (2): ..., Porto 2002 (1996).

...

Erikoista. Onko tämä joku tilastollinen jippo, vai ovatko tosiaankin lopettaneet Portossa -96 ja sitten kuuden vuoden jälkeen avanneet uudestaa?

Alunperin kirjoittanut Jouni Seilonen

En ole aiemmin käyttänyt mitään tietokantaohjelmaa ja toisaalta ilmaisessa Access Runtimessa kerrotaan olevan vähänlaisesti ominaisuuksia, joten en tiedä, selviäisikö tuo kokonaismäärä helposti. Yllä olevan luettelon kirjoitin muistiin, kun tutustuin ohjelman tietokannasta muodostamaan raporttiversioon, useita satoja sivuja. Albertin mainitsemassa T&UT-lehden listassa on ensimmäisenä Edmonton vuodelta 1978. Olikohan minkä verran uusia avauksia 1973-1978 vai oliko Edmonton ensimmäinen? Jos oli, niin T&UT:n luettelo lienee täydellinen ja kokonaismäärä 136.

Edmonton oli läntisten teollisuusmaiden ensimmäinen uusi raitiotie toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1978, ellei muutamaa erikoistapausta lasketa mukaan (Fort Worthin raitiotie erään kauppakeskuksen yhteydessä Yhdysvalloissa).

Neuvostoliitossa ja ylipäänsä itäblokissa, jossa viime vuosina monia raitioteitä on suljettu, uusia raitioteitä avattiin kylmän sodan kuluessa sen sijaan vähän väliä. Ainakin kolme järjestelmää avattiin Neuvostoliitossa 1970-luvun puolivälissä, Novopolotsk (nykyinen Navapolatsak Valko-Venäjällä) avasi ratansa 1974, Ust-Katav ja Naberezhnyje Tshelny molemmat 1973.

Alunperin kirjoittanut Mikko Laaksonen

Tätä olisi mielenkiintoista purkaa. Onko tosiaan niin, että yhtään uutta raitiotiejärjestelmää ei avattu 1945 jälkeen länsiblokissa + Euroopan puolueettomissa maissa?

Erikoistapauksetkin on toki hyvä mainita.

On toki niin, että raitioteiden merkittävä kehitystyö ja hyvinkin suuret laajennukset tapahtuivat usein kaupungeissa, joissa jo oli raitiotie, kuten Göteborgissa tai Saksan suurissa kaupungeissa.

Läntisissä maissa suuri osa merkittävistä kaupungeista oli jo muodostunut ennen toista maailmansotaa, ja kasvaviin taas ei toki tehty usein raitioteitä.



Eiköhän tässäkin ollut selvästi erilaisia kausia mm. polttoaineen hinnan ja vientiarvon mukaan? Mainitsemasi tapaukset ovat kaikki kuitenkin 1970-luvun puolivälistä.

Lisäksi Neuvostoliitossa tehtiin usein kokonaisia uusia kaupunkeja teollisuuslaitosten yhteyteen.

Ensin kysymykseen länsiblokista ja Euroopan puolueettomista maista. Olen yrittänyt kerätä maailman raitioteiden avaamisista ja purkamisista toisen maailmansodan jälkeisenä aikana niin paljon tietoa kuin on saatavissa, ja näyttää vahvasti siltä, että Edmonton todellakin oli ensimmäinen uuden järjestelmän avaaja, kuten sanottu, muutamin poikkeuksin, joihin vielä palaan.

Tässä katsannossa ei kuitenkaan ole mukana uusia linjoja sellaisissa kaupungeissa, joissa raitiotie on jo ennestään ollut keskeytyksettä liikenteessä. Uusia linjoja on kuitenkin avattu lukuisissa kaupungeissa myös raitiotiekielteisimpinä vuosikymmeninä. Lisäksi eri raideleveyksillä olevia järjestelmiä voidaan tietysti helposti pitää eri järjestelminä, ja tällä tavoin laskettuna Essenin U-Stadtbahn vie pioneerin statuksen Edmontonilta - Essenin pikaraitiotien ensimmäiset osuudet avattiin jo vuonna 1977, ja tunnetusti 1435 mm raideleveydellä, kun aiempi verkko oli ollut 1000 mm raidetta.

Ja ne poikkeukset: voi olla että useampiakin on, mutta selkeänä tapauksena voi pitää vain tuota Yhdysvaltain Fort Worthia, jossa liikenne kauppakeskuksen parkkipaikalta kauppakeskukseen vievällä radalla aloitettiin vuonna 1963 ja lopetettiin vuonna 2002. Tämän lisäksi tulevat sitten erinäiset "heritage tram" -kategoriaan luettavissa olevat harrasteyhdistysten liikennöimät museolinjat ja raitiotiemuseot sekä turistilinjat. Lisäksi juridisesta näkökulmasta katsottuna Länsi-Saksassa avattiin joukko "uusia" raitioteitä vuonna 1949, jolloin lakimuutoksen myötä useita paikallisrautateitä (Kreisbahn) luokiteltiin uudelleen raitioteiksi. Yksikään näistä radoista ei kuitenkaan enää ole jäljellä.

Näitä poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki uudet raitiotiekaupungit toisen maailmansodan jälkeen ja ennen vuotta 1978 olivat itäblokissa, kaukoidässä tai Brasiliassa. Brasiliassa avattiin sotien jälkeisinä vuosikymmeninä yksi hyvin pienimuotoinen raitiotie, Itatingaan vuonna 1958 (edelleen käytössä, 800 mm raideleveydellään maailman toiseksi kapein raitiotie raideleveydeltään 2010). Kaukoitään liittyen tietoni ovat heikoimmat, mutta sekä Kiinassa että Japanissa on varmuudella avattu uusia järjestelmiä 1940-50-luvuilla, ainakin Kiinan Anshan (sittemmin taas suljettu) ja Japanin Takaoka. Vuonna 1948, jolloin Takaokan systeemi avautui, Japani ei ollut vielä sotilasliitossa Yhdysvaltain kanssa (vaan miehityksen alla) eikä myöskään taloudellisesti kovin vahvassa iskussa, mutta jos Japani yhtä kaikki halutaan myös tuona aikana lukea länsimaaksi, Takaoka on toisen maailmansodan jälkeisen ajan ensimmäinen uusi raitiotiekaupunki länsimaissa.

Itäblokkiin: se, että esimerkkini olivat 1970-luvulta, johtui putaasti siitä, että vastasin Jounin pohdintaan avauksista vuosina 1973-78. Neuvostoliitossa kuten muuallakin itäblokissa oli sekä raitiotiemyönteisiä että raitiotiekielteisiä ajanjaksoja, mutta sekä järjestelmien avaamisia että sulkemisia tapahtui vuosikymmenten mittaan. Uusien järjestelmien avaamisissa ei ole havaittavissa selkeää ajallista painottumista, mutta lakkautukset painottuivat 1950-70-luvuille ja Neuvostoliitossa harvinaisen 1000 mm raideleveyden järjestelmiin, raideleveys lienee ollut edesauttava tekijä paitsi meille tutun Viipurin, myös Tshernovtsyn (Tshernivtsi, Ukraina), Simferopolin (Ukraina, niinikään) ja Kishinevin (nykyinen Moldovan pääkaupunki Chisinau) tapauksessa.

Uusia järjestelmiä avattiin enemmän kuin vanhoja suljettiin. Uudet avaamiset olivat tosiaan usein kokonaan uusiin kaupunkeihin, ja esimerkiksi Ust-Katavin raitiotie, jonka mainitsin, tarkoitti itse asiassa vakinaista ja julkista liikennettä kaupungin raitiovaunutehtaan koeradalla. Ennen neuvostojärjestelmän romahdusta viimeinen lakkautus oli Uglegorskissa (Vuhlehirskissä) Ukrainassa 1980, ja viimeiset uuden järjestelmän avaukset Ust-Ilimskissä (Venäjä) ja Mozyrissä (Valko-Venäjä) 1988, Molotshnojessa (kahdella vaunulla liikennöity kylpylän pendelilinja Ukrainassa) 1989 ja Tsherjomushkissa 1991.

Muualla itäblokissa lakkautuksia tapahtui jonkin verran, niin DDR:ssä, Puolassa, Tshekkoslovakiassa kuin Unkarissakin. Vuodesta 1984 alkaen Romaniaan avattiin lukuisia uusia järjestelmiä, joista muutama 2000-luvulla on taas lakkautettu.

Alunperin kirjoittanut Mikko Laaksonen

Onko tosiaan niin, että yhtään uutta raitiotiejärjestelmää ei avattu 1945 jälkeen länsiblokissa + Euroopan puolueettomissa maissa (ennen Edmontonia)?

Worlds Databasesta löytyy seuraavanlaisia tietoja:

Tram(Electric):
Englannissa Seatonissa avattiin raitiotie 7.6.1974 ja toimii edelleen. 1970-1974: Heritage-Tram(Battery).
Saksassa: Essen 1977- some light rail lines U11, U18 built to metro-standards, joint operation with Muelheim.
USA: Fort Worth, Tandy Subway 1963-2002, Route: Shopping Center - Parking lot.
Brasilia: Campos do Jordao 1956-, tram operation on CdJ - Sao Christovao section of interurban route, 1914-1956: Tram(Petrol)
Brasilia: Itatinga 1958-, vesivoimalaitoksen yksityinen raitiotie
Japani: Gojome 1950-1969, Kitakyushu-Chikuho 1956-, Takaoka 1948-.
Thaimaa: Lopburi 1955-1962
Tram(Battery):
Norja: Rjukan - Gaustabanen 1965-
Tram(Petrol):
Englanti: Southport, Pier Tramway 1950-1998.
Australia: Broome 1946-1954, Victor Harbor 1956-1986.
Brasilia: Tirirical 1978-1983, Universidade Estadual do Maranhao, Route: State Agricultural School - Univercity Campus.
Brasilia: Garanhuns 1968, avajaispäivänä ainoa moottorivaunu paloi.
Heritage-Tram(Electric): Calgary 1975-, Chattanooga 1973-, Detroit 1976-2003, Montevideo 1967-1974, Campinas BR 1972-
Monorail: Montreal 1967-, Torino: Italia 61 Exhibition, Tokio-Haneda 1964-, Beaulieu GB 1974- National Motor Museum, Blackpool GB 1966- huvipuisto, USA:ssa 8 kpl avattu tarkastellulla ajanjaksolla.
Monorail(H-Bahn): Japani: Enoshima-Shonan 1970
Monorail(Schwebebahn): Japani: Tokio - Ueno Park 1958
Peoplemover: USA: Tampa Int'l Airport 1971, Seattle-Tacoma Airport 1973, Morgantown 1975, Detroit Fairlane Shopping Center 1976.
Interurban(Electric): Japanissa 5 kpl avattu 1948-1956 (1067 mm), Sveitsissä 5 ja Itävallassa 1.
Interurban(Petrol): Espanjassa avattu 2kpl 1958, 1 kpl Itävallassa, USA:ssa, Costa Ricassa ja Surinamissa.

Näyttäisi siltä, että uusien raitiotiejärjestelmien avaamisen sijaan avattiin uusia metrojärjestelmiä kaupunkeihin joissa usein jo oli raitiotie:
Lissabon 1959, Wien 1976, Sao Paulo 1974, Montreal 1966, Toronto 1954, Santiago de Chile 1975, Lyon 1978, Marseille 1977, Muenchen 1971, Nuernberg 1972, Milano 1964, Kobe 1977, Nagoya 1957&1978, Sapporo 1971, Tokyo 1961&1978, Yokohama 1972, Mexico 1969, Amsterdam 1977, Rotterdam 1968, Seoul 1974, Tukholma 1950, Cleveland 1955, San Francisco BART 1972, Washington DC 1976.

OT: Irlannissa Guinness Brewery Tramway on kuljettanut tavaraa petroolin voimalla 1947 alkaen.

Kiitos kattavasta listasta. Omassa listauksessani tosiaan puuttuvat kaikki turisti- ja museoradat (ja myös englantilaistyyppiset laituriradat), samoin radat joilla käyttövoimana on muu kuin sähkö, olkoonkin että varsinkin historiallisessa tarkastelussa tämä kiistatta rajaa jonkin verran hyvin perinteisiä raitioteitä pois.

Muutama kommentti listaan

- Englannin Seatonin rata on kiistatta "heritage tram"-kategoriassa edelleen, vaikka ei enää toimikaan pattereilla. Vaunut ovat hiukan normaalia pienempään mittakaavaan rakennettuja kopioita Britannian raitioteiden vanhoista malleista.

- Campos do Jordaon rata Brasiliassa on ennemmin rautatie kuin raitiotie. Radan (47 km) pohjoispäässä käytetyt vaunut hankittiin radalle tosiaan vuonna 1956, ja niitä voisi epäilemättä nimittää raitiovaunuiksikin. Rautatiemäisemmällä kalustolla liikennöidään silti edelleen koko radan pituudelta, vuonna 1956 uutta rataa ei avattu, ainoastaan kalustoa lisättiin. Raideleveys on metri.

- Thaimaan Lopburi jäi minulta viestissäni mainitsematta. Hyvä että tuli esiin. Muistaakseni kalusto käytettynä Bangkokista.

- Rjukan-Gaustabanen ei ole raitiotie vaan funikulaari.

- Victor Harborin osalta lähteessäsi taitaa valitettavasti olla virhe. Hevosraitiotie lakkautettiin 1950-luvulla ja avattiin uudelleen museoratana vuonna 1986, mutta näiden välisenä ajanjaksona kaupungissa ei ollut raitiotietä ollenkaan, ei hevosvetoista eikä minkään muunkaanlaista.

- Broomen järjestelmää en juuri tunne, mutta kaupunki sijaitsee Länsi-Australian pohjoisrannikolla. Toiset lähteet puhuvat "industrial tramwaystä". Radalla avattiin tosiaan vuonna 1946 henkilöliikenne dieselmoottorivaunulla. http://broometramway.awardspace.info/

- Tiriricalin rata Brasiliassa oli tosiaan käytössä 1978-83. Jätin mainitsematta, koska avattiin vasta 1978 eli samanaikaisesti Edmontonin kanssa, ja koska rooli yleisen liikenteen raitiotienä on vähän kyseenalainen (oppilaitos kuljetti oppilaitaan ilmaiseksi koululta läheiselle bussipysäkille radalla, joka ei kulkenut kadulla tai edes ristennyt muuta liikennettä). Kuten Itatingan ja Campos do Jordaon radasta, tästäkin löytyy hyvin tietoa Allen Morrisonin Etelä-Amerikan raitiotiesivustolta http://www.tramz.com
Edit: lisätään vielä, että tämä rata oli siis kuitenkin sähkökäyttöinen.

Ja lopuksi kysymys: mitkä nuo Sveitsin ja Itävallan Interurban-kategoriaan lukeutuvat radat ovat?