Spårväg - Guide för etablering

On parempi, että Suomeen ei oteta Ruotsin normeja tässä asiassa, vaan käännetään vain Saksan BoStrab. Ruotsissa prosessi on usein tarpeettoman pitkä.

---------- Viesti lisätty kello 19:36 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 18:59 ----------

Sinällään itse raportti vaikuttaa mielenkiintoiselta ja asialliselta.
 
On parempi, että Suomeen ei oteta Ruotsin normeja tässä asiassa...

---------- Viesti lisätty kello 19:36 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 18:59 ----------

...raportti vaikuttaa mielenkiintoiselta ja asialliselta.

Ensin EI ja sitten KYLLÄ. :) Lainauksen tekstirajaukset omasta päästäni...
En olekaan koskaan ollut todistamassa näin nopeaa muutosta!
Samaa mieltä kuin Mikkokin viimeksi.
 
Läpi selaten teos näyttää olevan erinomainen käsikirja raitiotien suunnittelusta. Siinä on tietoa sekä arkkitehdille, katusuunnittelijalle että operaattorille tai vastaavalle, joka on vastuussa liikenteen järjestämisestä tai hoitamisesta.

Pääkaupunkiseudulla kirja pitäisi hankkia ja opiskella siis:
- kaavoitusvirastoissa
- katusuunnitteluyksiköissä
- HSL:ssä
- HKL:ssä

Muualla Suomessa kaupunkien vastaavissa elimissä. Sekä LVM:ssä että väylävirastossa, vaikka sen nimi onkin Liikennevirasto. Ja alalla toimivissa konsulttitoimistoissa tämän teoksen sisällön hallinta tulisi olla edellytyksenä konsulteilla, joita tarjotaan töihin joukkoliikennehankkeisiin.

Koulutuksessa kirjan tulisi kuulua sekä kaavoittajien, katu- ja liikennesuunnittelijoiden että joukkoliikenneopetuksen pätevyysvaatimuksiin.

Ruotsinkielisyyden ei luulisi Suomessa olevan este. Jo pelkkä kuvien läpi käynti ajatuksella auttaa paljon, mutta koululaitoksemme pakkoruotsi riittää siihen, että ymmärtää lukemansa.

Päättäjät ja muut poliitikot voivat selata kirjan, mutta heille suosittelen omaa kirjaani Mennänkö metrolla? - joukkoliikenteen uusi aika, kun siinä ollaan vähän yleisemmällä tasolla. Toki suosittelen omaa kirjaani myös edellä mainituille viranomais- ja ammattitahoille johdatukseksi ja ikään kuin peruskusrssiksi aiheeseen. Banverketin teos on kuin jatkokurssi. Ja molempien kirjojen jälkeen voi sitten aloittaa aiheeseen syventymisen... :)

Että ilolla tervehdin!

Antero
 
Ei kun kaksi eri asiaa:
- Suomeen ei pidä ottaa Ruotsin lainsäädäntöä raitiotietä koskien, koska se vaikeuttaa raitiotien toteutusta.
- Kyseinen opas on muilta osin hyvä raportti useista asioista ja sitä voi suositella

Voidaan siis todeta että lainsäädännön ja päätöksentekoprosessin osalta opas on epäkurantti mutta teknisenä ohjeistuksena täysin pätevä. Jonkinlaista hintalaskelmaa mitä ratojen rakentaminen maksaa esim muun katurakentamiseen ja kunnallistekniikan rakentamiseen verrattuna, voisi olla mukana.

t. Rainer
 
Jonkinlaista hintalaskelmaa mitä ratojen rakentaminen maksaa esim muun katurakentamiseen ja kunnallistekniikan rakentamiseen verrattuna, voisi olla mukana.
Ehkä tässä asiassa on tehty perusteltu linjavalinta. Jos opuksen on tarkoitus olla käyttökelpoinen vähintään 5–10 vuotta, kustannustiedot vanhenevat. Suhteellisen kustannustason esittäminen on painotuotteessa parempi valinta, mutta sellaisenkin pois jättäminen pohjoismaita kuvaavassa teoksessa juuri nyt lienee oikea valinta lähdeaineiston niukkuuden vuoksi.

Tuleepa tästä mieleeni Pentti O. Savolaisen kirja Sähkökulkuneuvot vuodelta 1959. Siellä on vertailtu raitiovaunujen, johdinautojen ja dieselbussien kustannuksia nimenomaan suhteellisesti. 50 vuotta vanha tieto taitaa pitää aika hyvin paikkansa. Esimerkiksi kokonaiskäyttökustannukset:
  • Raitiovaunu 1,0
  • Johdinauto 1,17
  • Dieselbussi 1,25
Antero
 
Kustannustietojen osalta on lisäksi niin, että tarjolla olevat hankkeet Pohjoismaista ovat hyvin erilaisia, kun joissakin hankkeissa tehdään vaikeaan maastoon kokonaan uusia yhteyksiä (Tukholman Tvärbana, Bergenin raitiotie, Göteborgin Kringen), toisissa valmiille katutilavaraukselle kiskot (Norrköping, Århus,Göteborgin Norra Älvstranden) ja kolmansissa katuverkkoon kiskot (Spårväg City ja Helsingin linja 9).
 
Kustannustietojen osalta on lisäksi niin, että tarjolla olevat hankkeet Pohjoismaista ovat hyvin erilaisia, kun joissakin hankkeissa tehdään vaikeaan maastoon kokonaan uusia yhteyksiä (Tukholman Tvärbana, Bergenin raitiotie, Göteborgin Kringen), toisissa valmiille katutilavaraukselle kiskot (Norrköping, Århus,Göteborgin Norra Älvstranden) ja kolmansissa katuverkkoon kiskot (Spårväg City ja Helsingin linja 9).

Sitä minä juuri tarkoitin, että olisi jonkilainen vertailu että miten maksaa esim Tukholman Tvärbanan tyyppinen ratkaisu katujen väliseen tilaan rakennettuun verrattuna, ja mitä maksaa perinteinen katurata, ja mitä nurmiradat jonka alle on valettu paksusti betonia verrattuna perinteiseen pölkkyrataan sorapenkalla jne.

t. Rainer
 
Kun näitä ei pysty kunnolla vertailemaan, koska tarvittavan ratkaisun määrittelee maasto, kaupunkirakenne ja muut tekijät.
Esimerkiksi Turussa ei juurikaan tarvita yhtä kalliita ratkaisuja kuin Bergenissä ja Tvärbanalla, ehkä Matkakeskusta ja nyt ehdotettua Nättinummi-Runosmäki - tunnelia lukuun ottamatta.

Katupohjan, siltojen, tunnelien ja kiskotuksen hintoja voi toki esitellä, mutta sovellus riippuu niin paljon muusta, että nyrkkisääntöjä ei saa aikaiseksi.
 
Kun näitä ei pysty kunnolla vertailemaan, koska tarvittavan ratkaisun määrittelee maasto, kaupunkirakenne ja muut tekijät.
Juuri näin. Lähdeaineistoa on oltava sen verran, että sillä on jotain tilastollista arvoa. Yksittäisen hankkeen hinta ei kerro oikein yhtään mitään.

Toistaiseksi pidän edelleen parhaana kustannusvertailuna Strassenbahn magazinessa 2003 ollutta artikkelia, jonka olen referoinut sivuillani. Tähän artikkeliin oli käytettävissä sentään 28 hankkeen tiedot. Silti tässäkin joukossa oli runsasta hajontaa, koska hankkeisiin sisältyy vaihtelevassa määrin muuta ympäristön rakentamista. Ja sen vuoksi muutama viimeaikainen kokemus, joita Mikko Laaksonen mainitsi, ei kuitenkaan istu kovin hyvin tämänkään artikkelin tuloksiin. Esimerkiksi linjan 9 rakentaminen maksoi Helsingissä 5 M€/km kun vertailun mukaan Saksassa vastaavan hinta on ollut 15 M€/km.

Antero
 
Juuri näin. Lähdeaineistoa on oltava sen verran, että sillä on jotain tilastollista arvoa. Yksittäisen hankkeen hinta ei kerro oikein yhtään mitään.

Toistaiseksi pidän edelleen parhaana kustannusvertailuna Strassenbahn magazinessa 2003 ollutta artikkelia, jonka olen referoinut sivuillani. Tähän artikkeliin oli käytettävissä sentään 28 hankkeen tiedot. Silti tässäkin joukossa oli runsasta hajontaa, koska hankkeisiin sisältyy vaihtelevassa määrin muuta ympäristön rakentamista. Ja sen vuoksi muutama viimeaikainen kokemus, joita Mikko Laaksonen mainitsi, ei kuitenkaan istu kovin hyvin tämänkään artikkelin tuloksiin. Esimerkiksi linjan 9 rakentaminen maksoi Helsingissä 5 M€/km kun vertailun mukaan Saksassa vastaavan hinta on ollut 15 M€/km.

Jos kirjoittaa kattavan ohjekirjan kaupunki- ja liikenneisuunnittelun ammattilaisille ja kunnalisille luottamushenkilöille ym niin olisi hyvä jos olisi edes jollakin hehtaarilla vertailutietoa mitä eri ratamuotojen rakentaminen maksaa. Pohjoismaat on hyvä referenssikohde ja tieto on joksenkin vertailukelpoista jos tarkastellaan Ruotsin, Suomen ja Tanskan kaupunkeja ja jätetään Norja pois jossa on vuoristo-olosuhteet ja muutenkin muita Pohjoismaita kalliimpi hintataso.

t. Rainer
 
En saa pdf:ää auki mäkillä. Mutta harkitsen kovasti tuon julkaisun tilaamista. Osaako kukaan sanoa, keitä tekijät ovat ja millainen kompetenssi heillä on?

Samalla sivustolla on mm. vihkosia Norrköpingin ja Uppsalan joukkoliikenteen kehittämisestä, ja ne ovat kyllä osin ihan huttua.
 
Thomas Lange ja Thomas Johansson ovat pitkän linjan raitiotieaktiiveja, jotka ovat mm. kirjoittaneet aikaisemminkin kirjoja raitioteistä, Johansson muistaakseni Tvärbanan esittelykirjan.
Lange on ainakin ollut Svenska Spårvägsällskapetin johtotehtävissä ja hoitanut Tukholman museoraitiotien asioita ja on yksi vahvimpia kontaktejani Ruotsiin.

Kirja on taas hyvä muistutus siitä, että raideliikenneharrastaja voi olla myös"raideliikenneammattilainen.
 
Takaisin
Ylös