Matkailuopas, kassanhoitaja ja raitiovaunun rahastaja Lahja Virtanen menehtyi turkulaisessa vanhainkodissa 4.maaliskuuta 2010 94-vuotiaana. Hän oli syntynyt Liedossa 8.huhtikuuta 1915.
Työläisperheen tytär joutui siirtymään varhain työelämään. Hän sai nuoruudessaan -30-luvun lamavuosina kokeilla monenlaisia toimenkuvia ja olla muun muassa yksi ensimmäisistä hitsaustaidon hallinneista suomalaisnaisista työskennellessään Kustaa Merilän polkupyörätehtaalla Nummenpakalla.
Sotavuosina Lahja Virtanen päätyi Turun kaupungin liikennelaitoksen palvelukseen raitiovaunun rahastajaksi, missä toimessa hän jatkoi niin pitkään, kuin se Turussa oli mahdollista, eli syksyyn 1972. Uransa loppuvuodet hän työskenteli kassanhoitajana.
Matkustajat tunsivat Lahjan sanavalmiina humoristina ja empaattisena myötäeläjänä -näin myös ykkösen vakiasiakas Mauno Koivisto, joka valitellessaan, ettei saa millään kaupaksi väitöskirjaansa, löysi välittömästi rahastajantuolista kirjalleen ostajan.
Raitiovaunujen kolkkeen hiljeneminen ei kuitenkaan pitänyt Lahja Virtasta poissa Turun liikenteestä -hän kouluttautui eläkepäivinään matkailuoppaaksi ja teki niillä töin vielä yhden uran Turussa vierailleiden ihmisten iloksi. Lahjalla oli lausunnan harrastajana selkeä esitystapa ja Turun murteen taitajan opastukset koettiin viehättävällä tavalla korostuneen paikallisiksi. Aktiivioppaan tehtävistä Lahja vetäytyi vasta 1990-luvun alkupuolella.
Lahja Virtanen kokeili siipiensä kantavuutta myös politiikassa. Hän nousi demarien varapaikalta valtuustoon 1960-luvun puolessavälissä ja uusi paikkansa vuoden 1968 vaaleissa. Omakohtaista paloa politiikan pariin ei Lahjalla kuitenkaan ollut niin paljoa, että hän olisi kokenut ehdokkuuden seuraavissakin vaaleissa mielekkääksi.
Lahja Virtanen oli henkilökohtaisessa elämässään kokenut useita tragedioita, äidin ja kahden oman lapsen kuolemat ja tyttären lähettämisen sotalapseksi Ruotsiin, mille tielle tämä sitten jäikin. Tämä ei kuitenkaan mitenkään näkynyt siinä peruspositiivisessa, iloisessa ja räiskyvässä elämänasenteessa, joka Lahjasta heijastui hänen pitkän elämänsä läpi viimeisiin, himmeneviin hetkiin asti.
(Teksti on tässä kokonaisena, lyhennelmä siitä julkaistiin Turun Sanomien Tänään-sivulla 2.4.2010)
Työläisperheen tytär joutui siirtymään varhain työelämään. Hän sai nuoruudessaan -30-luvun lamavuosina kokeilla monenlaisia toimenkuvia ja olla muun muassa yksi ensimmäisistä hitsaustaidon hallinneista suomalaisnaisista työskennellessään Kustaa Merilän polkupyörätehtaalla Nummenpakalla.
Sotavuosina Lahja Virtanen päätyi Turun kaupungin liikennelaitoksen palvelukseen raitiovaunun rahastajaksi, missä toimessa hän jatkoi niin pitkään, kuin se Turussa oli mahdollista, eli syksyyn 1972. Uransa loppuvuodet hän työskenteli kassanhoitajana.
Matkustajat tunsivat Lahjan sanavalmiina humoristina ja empaattisena myötäeläjänä -näin myös ykkösen vakiasiakas Mauno Koivisto, joka valitellessaan, ettei saa millään kaupaksi väitöskirjaansa, löysi välittömästi rahastajantuolista kirjalleen ostajan.
Raitiovaunujen kolkkeen hiljeneminen ei kuitenkaan pitänyt Lahja Virtasta poissa Turun liikenteestä -hän kouluttautui eläkepäivinään matkailuoppaaksi ja teki niillä töin vielä yhden uran Turussa vierailleiden ihmisten iloksi. Lahjalla oli lausunnan harrastajana selkeä esitystapa ja Turun murteen taitajan opastukset koettiin viehättävällä tavalla korostuneen paikallisiksi. Aktiivioppaan tehtävistä Lahja vetäytyi vasta 1990-luvun alkupuolella.
Lahja Virtanen kokeili siipiensä kantavuutta myös politiikassa. Hän nousi demarien varapaikalta valtuustoon 1960-luvun puolessavälissä ja uusi paikkansa vuoden 1968 vaaleissa. Omakohtaista paloa politiikan pariin ei Lahjalla kuitenkaan ollut niin paljoa, että hän olisi kokenut ehdokkuuden seuraavissakin vaaleissa mielekkääksi.
Lahja Virtanen oli henkilökohtaisessa elämässään kokenut useita tragedioita, äidin ja kahden oman lapsen kuolemat ja tyttären lähettämisen sotalapseksi Ruotsiin, mille tielle tämä sitten jäikin. Tämä ei kuitenkaan mitenkään näkynyt siinä peruspositiivisessa, iloisessa ja räiskyvässä elämänasenteessa, joka Lahjasta heijastui hänen pitkän elämänsä läpi viimeisiin, himmeneviin hetkiin asti.
(Teksti on tässä kokonaisena, lyhennelmä siitä julkaistiin Turun Sanomien Tänään-sivulla 2.4.2010)
