Spåratäti neuvoo

No enpä tiedä loman tarpeesta. Mun mielestä hyvin kirjotettu juttu. Pidin tuosta ajatuksesta, että joukkoliikenne on joukkoja varten. Näin on, ja ihan kaikkia erityisryhmiä ei siten voi eikä pidäkään ottaa huomioon varsinkaan silloin, jos siitä aiheutuu joukoille haittaa.

Sellainen kommentti silti, että näiden nykyisten hidastettujen aikataulujen aikana tuntuu kyllä siltä, että ratikka tahallaan jättäytyy liikennevaloihin. Madellaan ennen valoja sata metriä melkein kävelyvauhtia että ne varmasti ehtis vaihtua punaisiksi / ässäksi.

Ei sekään silti kuljettajan vika ole. Matkustaja haluaisi nopeasti ja sujuvasti perille ja varmaan kuljettajakin, mutta jos etuajassa ajaminen kielletään ja aikaa pistetään linjalle aivan liian paljon, niin minkäs teet...
 
Oudoimmasta päästä tuossa oli mielestäni kehotus tervehtiä kuskia. Meikäläisen kokemuksen mukaan tuo on kyllä niin sanotusti turhaa hommaa, sekä busseissa että ratikoissa ja myös muualla kuin Helsingissä. Vastausta ei tule, minkä kyllä ymmärrän hyvin. Ei meikäläisenkään "päivää"-kiintiö piisaisi kovin pitkälle, jos olisin ruuhkabussia/ratikkaa ajamassa.
 
Sellainen kommentti silti, että näiden nykyisten hidastettujen aikataulujen aikana tuntuu kyllä siltä, että ratikka tahallaan jättäytyy liikennevaloihin. Madellaan ennen valoja sata metriä melkein kävelyvauhtia että ne varmasti ehtis vaihtua punaisiksi / ässäksi.

Tuollaisesta ajotyylistä ei tule juuri lainkaan suoraa valitusta. Sen sijaan jos jäädään tasaamaan aikaa jollekin pysäkille niin mellakka on valmis.
 
Sellainen kommentti silti, että näiden nykyisten hidastettujen aikataulujen aikana tuntuu kyllä siltä, että ratikka tahallaan jättäytyy liikennevaloihin. Madellaan ennen valoja sata metriä melkein kävelyvauhtia että ne varmasti ehtis vaihtua punaisiksi / ässäksi.

Eipä tämä järkevältä vaikuta. Taitaa tulla vieläpä muillekin osapuolille hidastusta, kun ratikka saa kuitenkin liikennevaloetuutta eikä sitä kumminkaan käytä - toisaalta välillä tuntuu, että se S vaihtuu joka tapauksessa nokan edessä.
 
Oudoimmasta päästä tuossa oli mielestäni kehotus tervehtiä kuskia. Meikäläisen kokemuksen mukaan tuo on kyllä niin sanotusti turhaa hommaa, sekä busseissa että ratikoissa ja myös muualla kuin Helsingissä. Vastausta ei tule, minkä kyllä ymmärrän hyvin.

Hyvin monet neuvot pätevät ihan sellaisinaan myös lähiliikennejuniin.

"On kohteliasta tervehtiä lähijunan kuljettajaa aina kun nouset kyytiin." ;)

Heh, tästä tulee mieleen monituisten vuosien takainen "TV-ohjelma Kettunen", jonka "Kettunen" eli Markus Kajo sittemmin kirjoitti jonkinlaisen pakinakokoelman. Taitaa se jossain kirjahyllyn syövereissä olla, mutta en löydä tähän hätään. No, pointti on, että yhdessä jutussa Kajo pohdiskeli, että olisikohan ilkeää kutsua joukko ulkomaalaisia turisteja Suomeen, opettaa niille jotain ihan siansaksan sekoitusta muka suomena ja sitten päästää vapaaksi kaupungille aiheuttamaan hämminkiä. Tästä inspiroituneena voisihan sitä laatia myös ohjeet joukkoliikenteen käyttäjille soveltamalla hieman luovaa hulluutta eli keksimällä yllä olevan kaltaisia muka-ohjeita.

No, sitten tosikseen: mielenkiintoinen kirjoitus spåratädiltä, mutta onkohan kukkahattu sittenkin hiukkasen liian tiukalla? Jos asiakkaat eivät osaa käyttäytyä, niin onko rakentavin tapa yrittää nalkuttaa niille, että tehkää nyt tumpelot näin eikä noin? Jotkut kommentoijat olivatkin oivaltaneet, että kyse on siitä, että Helsingissä (tai missään muuallakaan Suomessa) joukkoliikennettä ei todellakaan ole koetettu tehdä helpoksi ja loogiseksi käyttää: Helsingissä ei ratikassa lue mistä ovista saa mennä sisään, Tampereella on bussilinjakartta, johon ei ole merkitty pysäkkejä jne.

Esimerkkejä riittäisi vaikka pilvin pimein kun ryhtyisi miettimään. Miksi suomalaisista liikennesuunnittelijoista tuntuisi nololta selittää kyltein yms. asiakkaille asioita, jotka suunnittelijalle itselleen ovat itsestäänselviä? Kun kaikki eivät ole liikennesuunnittelijoita eivätkä voi automaattisesti tietää miten milloinkin pitää toimia. Asiakaslähtöisyyttä kaipaisin hieman tähän touhuun. Ulkomailla monessa paikassa tämä osataan (no ei ihan joka paikassa sentään mutta suurimmalta osaltaan kyllä), mutta ei meillä Suomessa.
 
Heh, tästä tulee mieleen monituisten vuosien takainen "TV-ohjelma Kettunen", jonka "Kettunen" eli Markus Kajo sittemmin kirjoitti jonkinlaisen pakinakokoelman. Taitaa se jossain kirjahyllyn syövereissä olla, mutta en löydä tähän hätään. No, pointti on, että yhdessä jutussa Kajo pohdiskeli, että olisikohan ilkeää kutsua joukko ulkomaalaisia turisteja Suomeen, opettaa niille jotain ihan siansaksan sekoitusta muka suomena ja sitten päästää vapaaksi kaupungille aiheuttamaan hämminkiä.

Muistaakseni pakina kulminoitui siihen, että turhautunut ulkomaalainen etsii käsiinsä poliisin, jolta tiukkaa suunnilleen "Työkö se outta se Henry Thil? Auttakee meitä!". Innoitusta Kajo lienee saanut Monty Pythonin Dirty Hungarian Phrasebook -sketsistä.

Miksi suomalaisista liikennesuunnittelijoista tuntuisi nololta selittää kyltein yms. asiakkaille asioita, jotka suunnittelijalle itselleen ovat itsestäänselviä? Kun kaikki eivät ole liikennesuunnittelijoita eivätkä voi automaattisesti tietää miten milloinkin pitää toimia. Asiakaslähtöisyyttä kaipaisin hieman tähän touhuun. Ulkomailla monessa paikassa tämä osataan (no ei ihan joka paikassa sentään mutta suurimmalta osaltaan kyllä), mutta ei meillä Suomessa.

Muistelen joskus vekarana Helsingissä käydessäni, kun metrokin oli (kohtalaisen) uusi, saaneeni jostain käsiini joukkoliikennekartan, jonka johonkin kulmaan tai kääntöpuolelle tms. oli painettu toimintaohjeita joukkoliikennevälineissä. Mistä ovista saa nousta sisään, mihin maksetaan jne. Sitä oli muistaakseni erikseen painotettu, että metrosta poistuvat matkustajat pitää päästää ovista ensin. Olisi käyttöä tuolle ohjeelle tänäkin päivänä...
 
Muistaakseni pakina kulminoitui siihen, että turhautunut ulkomaalainen etsii käsiinsä poliisin, jolta tiukkaa suunnilleen "Työkö se outta se Henry Thil? Auttakee meitä!". Innoitusta Kajo lienee saanut Monty Pythonin Dirty Hungarian Phrasebook -sketsistä.

Jeps. Noin se meni. :D

Muistelen joskus vekarana Helsingissä käydessäni, kun metrokin oli (kohtalaisen) uusi, saaneeni jostain käsiini joukkoliikennekartan, jonka johonkin kulmaan tai kääntöpuolelle tms. oli painettu toimintaohjeita joukkoliikennevälineissä. Mistä ovista saa nousta sisään, mihin maksetaan jne. Sitä oli muistaakseni erikseen painotettu, että metrosta poistuvat matkustajat pitää päästää ovista ensin. Olisi käyttöä tuolle ohjeelle tänäkin päivänä...

Onhan niitä painettuja ohjeita toisinaan ollut kai jossain, mutta ei voitane silti olettaa, että jokaikinen joukkoliikenteen käyttäjä tenttii läpi ensin jonkun pumaskan ennen kuin uskaltaa kyytiin. Ohjeisiin paikan päällä sekä yleiseen loogisuuteen kannattaisi panostaa suunnittelussa.

Tuo "antakaa kyydissä olevien poistua ensin ja nouskaa vasta sitten itse kyytiin" -ohje on muuten jo aika klassinen. Muistan nähneeni pätkän Lontoon metron mustavalkoisesta ja mykästä valistusfilmistä jostain 1900-luvun alusta, jossa näytetään miten tämä tehdään väärin -- ja oikein. Ohje oli lisäksi vielä runomuodossa. Pikainen googletus löysi muutaman sanan perusteella pari mätchiä, ja näinhän se kuului: "Let those who wish to first alight, then pass on quickly left and right".

Varmaan suomenkielisiäkin runoja aiheesta löytyy historiasta, mutta koetanpa itsekin improvisoida: "Kyydistä kun ensin päästät, täten aikaa kaikille säästät".
 
Viimeksi muokattu:
Onhan niitä painettuja ohjeita toisinaan ollut kai jossain, mutta ei voitane silti olettaa, että jokaikinen joukkoliikenteen käyttäjä tenttii läpi ensin jonkun pumaskan ennen kuin uskaltaa kyytiin. Ohjeisiin paikan päällä sekä yleiseen loogisuuteen kannattaisi panostaa suunnittelussa.

Ei toki voikaan olettaa, mutta veikkaisin, että painetuista ohjeista olisi vähemmän haittaa kuin hyötyä. Paikanpäälliset ohjeet toki ovat siinä mielessä tärkeimmät, että niitä tulee tutkailtua siinä ja silloin. Tässä suhteessa täkäläiset opasteet missään (edes tienviitat) eivät ole mitenkään erityisen hyviä (ei sillä, että osaisin sanoa, missä ovat). Varsinkin juuri poikkeustilanteissa, silloin kun paikkakuntalainenkin tarvitsisi opastusta, on opastus erityisen surkeaa.

Varmaan suomenkielisiäkin runoja aiheesta löytyy historiasta, mutta koetanpa itsekin improvisoida: "Kyydistä kun ensin päästät, täten aikaa kaikille säästät".

Tuota täten-sanaa lukuunottamatta kuulostaa varsin 80-lukulaiselta :D Eipä silti, runomitta tunnetusti muistetaan paremmin kuin suora teksti, ja ihmisten päähänhän tämä nimenomaan pitäisi saada tarttumaan. Pitääköhän muuten nyky-yhteiskunta tällaisia yksityiskohtaisia ohjeita liian holhoavina, vai miksi niitä ei (enää) näe missään?

Ja kun noihin ohjeisiin viitataan, niin valitettavasti tämä ohje on mennyt vanhaksi...

Toikalla on hauskoja juttuja, mutta en ole oikein koskaan pitänyt hänen yltiödramaattisesta tyylistään. Mutta silti, tuon pätkän voi käsittää kannanottona helsinkiläisten ylimielisyyteen, "maalaisten" kömpelyyteen "oikeassa" kaupungissa tai vaikka tietoiskutyyppisenä opastuksena Helsingin raitiovaunuilla liikkumiseen. Onnistuisikohan saman tekeminen tänä päivänä joltain koomikolta tai huumoriryhmältä? Olisiko siitä apua?
 
Tuota täten-sanaa lukuunottamatta kuulostaa varsin 80-lukulaiselta :D Eipä silti, runomitta tunnetusti muistetaan paremmin kuin suora teksti, ja ihmisten päähänhän tämä nimenomaan pitäisi saada tarttumaan. Pitääköhän muuten nyky-yhteiskunta tällaisia yksityiskohtaisia ohjeita liian holhoavina, vai miksi niitä ei (enää) näe missään?

No sittenhän meni oikein, kun olen lapsuuteni elänyt 80-luvulla. :smile: Mietin tuota sanaa "täten", ja se kuulostaa kyllä vanhahtavalta. Se vaan tuntui rimmaavan vähän paremmin kuin vaihtoehdot. Saa ehdottaa parannuksia.

Joo, veikkaan että näissä kaikuu 70-luvun "tiedostava" asenne liian vahvasti. Ei ole ollut muodissa enää pariinkymmeneen vuoteen. Jossain vaiheessa vaan kaikki lakkasivat piittaamasta yhtään mistään, eikä ohjetekstejäkään enää laitettu julki kylttien avulla.
 
Jossain vaiheessa vaan kaikki lakkasivat piittaamasta yhtään mistään, eikä ohjetekstejäkään enää laitettu julki kylttien avulla.

Onneksi sentään ihan kaikki eivät ole lakanneet piittaamasta. Oviaukoissa törmäily olisi vielä pahempaa, ellei silloin tällöin jokunen satunnainen matkustaja osaisi päästää poistuvia ulos ennen sisään tunkemistaan.

Takavuosina oli yleisesti tajuttua, että ovesta mennään ensin ulos ja sitten vasta sisään. Tämä siis muuallakin kuin liikennevälineissä. Vaikkapa kaupassa tai kirjastossa tai missä vaan. Tuo iskostui lapsuudessa 50-60-luvulla ihan itsestäänselväksi käyttäytymissäännöksi. Ei siinä silloinkaan kylttejä tarvittu, vaan mallia otettiin isommista ihmisistä. Ryysääjiä katsottiin silloisessa Stadissa kieroon.

Tämän päivän asenneilmastossa on hienoa olla olevinaan "klopaali maailmankansalainen", vaikka alkeellisimmat kansainvälisesti tunnustetut käytöstavat ovat ihan hukassa. :mad:

Entisinä aikoina piittaamattomia pyrkyreiltä paheksuttiin ja hienosteleville "euroopanomistajille" naureskeltiin. Mutta vielä se kvartaali kääntyy...
 
Viimeksi muokattu:
Kaksin käykää sisään ulos, matkan joutuisuus on tulos (tai sinnepäin).
Kyllä nämä runo-ohjeet vievät stadissa tuonne 50-luvulle. Ja sinne jäivätkin.
 
Kaksin käykää sisään ulos, matkan joutuisuus on tulos (tai sinnepäin).
Kyllä nämä runo-ohjeet vievät stadissa tuonne 50-luvulle. Ja sinne jäivätkin.

Oikein on muistettu. Ja sama ruotsiksi: Dubbla dörrar vagnen har, "köa" i dem par om par.

Liikennepäällikön päiväkäsky N:eek: 160/1952 (28.11.1952) kertoo kuudesta julisteesta, jotka otetaan käyttöön joulukuun alussa. Tuo edelläkuvattu oli juliste nro 1. Julisteiden yhteinen teema oli "Vauhtia vaunuille - Fortare fram".

Hauskoja ovat ne viisi muutakin ohjetta!
 
Takaisin
Ylös