Tämän viikon avauksena YleRadio1:llä (eli ainakin hetken myös Yle Areenassa) kuultiin Päivi Istalan muisteluita takavuosien taiteilijavieraistaan. Yksi näistä oli kuvataiteilija Rauni Liukko, joka vuonna 1973 oli parkkeerannut Kauppatorille -käsittääkseni nykyäänkin 1:n kääntöympyränä toimivalle raiteelle kokonaistaideteoksen Ruuhkaratikassa. Siinä oli hahmoja istutettu penkkeihin ja heidän elämäntarinansa esiteltiin nauhalta.
Näin Istala itse esittelee jutun blogissaan:
"Rauni Liukon huikeat lasikuituveistokset 70-luvun alun hyvinvointi- Suomessa, jonka ”hyvinvoinnin” silloin sangen mielellään varusti lainausmerkeillä. Niin Liukkokin. Hänen henkilögalleriansa kertoi vaikkapa päiväkotilapsista, nykyajan hoidokeista: joukko lasikuidusta tehtyjä lapsia kurahousuissa päiväkodin liekanarussa, jollakin roikkui kotiavain kaulassa, toinen imi peukaloa, kolmannella oli pissahätä, neljäs oli nostettu ostokärryihin… Samanlaisia lasikuitulapsia oli läheisellä hiekkalaatikolla leikkimässä, joku konttasi maassa ja joku toinen oli unohtunut rattaisiin istumaan keskelle kuralätäkköä. Vaunuissa istui vauva sotilaskypärä päässä. Lähellä olevat aikuiset eivät reagoineet tilanteeseen mitenkään. Pelottavan todellista, tuttua ja arkista – elleivät kyseessä sattuneet olemaan lasikuituiset ihmishahmot. Tai toinen lasikuituihmisten kokoelma Helsingin Juhlaviikkojen Ruuhkaratikassa syyskesällä 1973: ratikka täynnä tuttua väkeä, jotka kuitenkin olemuksillaan ja ääneen kuultuine elämäntarinoineen kertoivat jotain syvempää, jotain todempaa kuin se arkipäivän elämä, jota kaikki elimme."
Vaunusta on esittely Raitiotieseuran sivuilla http://www.raitio.org/ratikat/ruuhkara/rushtram.htm
Sattuisiko tällä foorumilla liikkumaan ketään, joka muistaisi Liukon Ruuhkaratikkaa ihan omakohtaisena taide- tai muuna elämyksenä?
Näin Istala itse esittelee jutun blogissaan:
"Rauni Liukon huikeat lasikuituveistokset 70-luvun alun hyvinvointi- Suomessa, jonka ”hyvinvoinnin” silloin sangen mielellään varusti lainausmerkeillä. Niin Liukkokin. Hänen henkilögalleriansa kertoi vaikkapa päiväkotilapsista, nykyajan hoidokeista: joukko lasikuidusta tehtyjä lapsia kurahousuissa päiväkodin liekanarussa, jollakin roikkui kotiavain kaulassa, toinen imi peukaloa, kolmannella oli pissahätä, neljäs oli nostettu ostokärryihin… Samanlaisia lasikuitulapsia oli läheisellä hiekkalaatikolla leikkimässä, joku konttasi maassa ja joku toinen oli unohtunut rattaisiin istumaan keskelle kuralätäkköä. Vaunuissa istui vauva sotilaskypärä päässä. Lähellä olevat aikuiset eivät reagoineet tilanteeseen mitenkään. Pelottavan todellista, tuttua ja arkista – elleivät kyseessä sattuneet olemaan lasikuituiset ihmishahmot. Tai toinen lasikuituihmisten kokoelma Helsingin Juhlaviikkojen Ruuhkaratikassa syyskesällä 1973: ratikka täynnä tuttua väkeä, jotka kuitenkin olemuksillaan ja ääneen kuultuine elämäntarinoineen kertoivat jotain syvempää, jotain todempaa kuin se arkipäivän elämä, jota kaikki elimme."
Vaunusta on esittely Raitiotieseuran sivuilla http://www.raitio.org/ratikat/ruuhkara/rushtram.htm
Sattuisiko tällä foorumilla liikkumaan ketään, joka muistaisi Liukon Ruuhkaratikkaa ihan omakohtaisena taide- tai muuna elämyksenä?
