Sen vaan sanon, että oman ja kaveripiirin käyttätymismallien yleistäminen saa näissä joukkoliikennekeskusteluissa lähinnä surkuhupaisia piirteitä, kun tutkimusta aiheesta on ja se sanoo jotain.
Siinä olet kyllä ihan oikeassa. Sen takia halusin rehellisesti sanoa, että puhun omasta ja kaveripiirin käyttäytymismallista. Se nimittäin ärsyttää, kun täällä usein sanotaan, että "ihmiset tekee" niin ja näin, ja oikeasti kyse on siitä, että kirjoittaja itse ja ehkä hänen kaverinsa toimii niin. Ja joskus kirjoittajat yleistävät sellaista käyttäytymistä, jonka ainakin itse koen aivan vieraaksi.
Mutta tutkimustuloksissa ja niiden soveltamisessakin on ongelmansa. Tässä asiassa näen suurimpana ongelmana sen mainitsemani tottumuksen ja perinteet. Eli jos lähdetään siitä ajatuksesta, että helsinkiläinen nykyratikka kulkee sekavuorovälillä ja sekaminuuteilla, ja luotettavuudenkin kanssa on vähän niin ja näin (tai ainakin oli ennen helmikuun ajoaikojen lisäyksiä), niin siinä on omaksuttu sellainen malli, että mennään pysäkille odottelemaan ja sieltä se ratikka – teoreettisen vuorovälin puolikkaan jälkeen – tulee, niin mitenkäs sitten, kun vuoroväli pitenee ja tasaistuu? Kuinka moni käyttäjä edes huomaa, että nyt onkin käytössä tasaminuutit? Ja kuinka moni huomaa sen, että tässä Haapaniemen pysäkillä tuo seiska on aina 02, 12, 22, 32 jne? Kuinka moni muuttaa käyttäytymistään ja menee sinne pysäkille tuon aikataulun mukaan, ja kuinka moni edelleen menee sinne silloin kun se sattuu sopimaan, luottaen siihen, että ratikka kuitenkin tulee?
En ole vielä kuullut sellaisesta tutkimuksesta, jossa olisi seurattu porukan käyttäytymistä ja sen muuttumista ennen-jälkeen -tilanteessa. Mutta ehkä Helsingissä voisi tällaisen tutkimuksen tehdä. Ei se olisi edes vaikeaa. Parkkeerataan tiedonkerääjä nyt muutamalle spårapysäkille ja käsketään sen mennä odottajien luo kysymään:
a) mitä odotat?
b) katsoitko aikataulusta ennen pysäkille tuloasi, milloin se tulee?
c) miksi katsoit tai et katsonut?
C-kysymyksen EI-vastausvaihtoehdoissa pitää tietysti olla "muistan sen ulkoa" ja "koska se tulee sieltä kuitenkin kohta". Ja jos valitsee tuon ulkoamuistamisen, niin sitten pitää olla jatkokysymys, että kun muistat ulkoa, niin ajoititko tulemisen pysäkille sen mukaan, että ratikan odotusaika on lyhyt.
Tehdään samat kysymykset siis tämän päivän tilanteessa ja sitten uudelleen, kun se tasatahti on ollut käytössä eism. 12 kuukautta. Siitä saisi kyllä hyödyllistä tietoa.
j-lu, viestistäsi saa myös sen käsityksen, että pyrit ajoittamaan pysäkille tulosi sen mukaan, miten ratikka aikataulun mukaan sinne saapuu. Esim. kotoa lähdettäessä se lie suht helppoa. Mutta miten teet tuon käytännössä silloin, kun matkaa edeltää joku sellainen asiointi, jonka pituuteen et itse voi vaikuttaa? Eli kun tulet vaikka ruokakaupasta ja olet menossa pysäkille. Silloin kai väkisin käy niin, että on se aikataulu sitten miten tasatahtinen tahansa, niin odotusaika on mitä sattuu. Käytätkö luppoajan jotenkin hyödyksi ja jos niin miten?
Periaatteessa kotoakin, tai vaikka työpaikalta, lähdettäessä jo parit liikennevalot 90 s valokierrolla aiheuttavat kävelymatkaan sellaisen hajonnan, että ainakin 10 min vuorovälillä kulkevaan joukkoliikennevälineeseen mentäessä täytyy varata suhteessa vuoroväliin aikamoinen marginaali. Tosin käytännössähän kaikki kävelee iloisesti punaisia päin, joten tämä on vain teoriaa
