JE on hienosti asian ytimessä.
Tarkastellaan Suomen moottorivaunutilannetta ensiksi helsinkiläispohjalta. Pikkuruotsalaisten jälkeen, jonka ennätyssuuren vaunusarjan (76 kpl) toimitus alkoi jo 1908 ja viimeiset vaunut valmistuivat 1917, mutta toimitettiin sodan jälkeen maahan vasta 1919, HRO halusi jotain kehittyneempää kalustoa. Nopeimman toimituksen tarjosi amerikkalainen Brill ja vaunutyyppi oli sitäpaisi ennennäkemättömän moderni. Maailmansodan runtelemat eurooppalaiset valmistajat eivät pystyneet tarjoamaan mitään vastaavaa tuotetta eivätkä niin nopeasti. Brillin tehtaat tekivät tuolloin ratikoita kellon ympäri maailman markkinoille. Kahdenkymmenen vaunun sarja tilattiin kesällä 1919 ja ne olivat kaikki Suomessa jo seuraavana vuonna. Vaunuissa oli paljon meille uusia innovaatioita ja vaunuja pidettiin todellisina esikuvina kaikissa kaksiakselisvaunutilauksissa viimeisiin tilauksiin saakka 1944. Viimeiset noista vaunuista valmistuivat tosin vasta 1951.
HRO oli "polttanut päreet" ASEA:n kanssa viimeistään Brändö Spårvägs Ab:n jumbojen kanssa. Ne kaksi sen ajan "Variota" valmistuivat 1917 ja saatiin maahan 1919. Jumbot omisti Kulosaaren yhtiö, mutta teknisestä huolenpidosta vastasi HRO. Vaunuissa oli vikaa vian perään, eikä ASEA:lla ollut suurtakaan innostusta tehdä voitavaansa. Ajan kanssa niistä(kin) saatiin oivia pelejä, kun hieman avitettiin AEG:n laitteilla.
Jenkkivaunujen jälkeen tarvittiin lisää vaunuja ja nyt saksalaiset tehtaat pystyivät vastaamaan huutoon. NWF eli Norddeutsche Waggonfabrik Bremenistä (myöhemmin Hansa Waggonbau, joka valmisti hauskoja nivelvaunuja vielä 70-luvulla lähialueelle) sai 30 moottorivaunun tilauksen 1923-25 ja vaunut saapuivat 1924-25. Malli oli "amerikkalainen" eli Brill, mutta koriltaan nyt kuitenkin saksalaistettu. Lisääkin "amerikkalaisia" 1910-luvun lopun mallisia vaunuja tarvittiin ja seuraavan tilauksen sai nyt jo maineensa HRO:ssa ja yleensä tuotantokykynsäkin palauttanut ASEA. Tilauksia tehtiin 1927-29 ja 42 vaunua valmistui vuosina 1928-30. Isot ruotsalaiset olivat täysin saksalaisten vaunujen kopioita, vihellyspilli oli tosin eri kulmassa keulassa kuin sakemanneissa, johtuen ruotsalaisten vääräkätisyydestä. Uusimmissa ASEA:n vaunuissa oli lisäksi tiettyjä linjanumerorullakokeiluja, jotka vaikuttivat tuulilasin ulkonäköön.
Näin ollen voidaan todeta Piirkan kysymykseen, että ASEA:n vaunu oli "kopio" vuonna 1919 tehdystä Brillin vaunusta tietyin teknisin muutoksin kuten tehon nosto uusilla moottorivalinnoilla 2x 26 kW >2 x 41 kW ja vahvistetuin alusrakentein.
Turussa ei aluksi seurattu pääkaupungin kehitystä vaan hankittiin vielä 1921 pari pikkuruotsalaistyylistä NWF-vaunua Saksasta. Seuraavat hankinnat olivat kuitenkin Helsingin amerikkalais-tyyppisiä vaunuja 1933-34 ASEA:lta ja sitten ensimmäistä kertaa kotimaiselta valmistajalta Suomen Autoteollisuus SAT:ltä saatiin amerikkalais-tyyppisiä vaunuja 1934 ja 1938.
Käytän tässä nyt tätä amerikkalais-tyyppisanaa selventämään vaunumallia. Helsingissä sitä käytettiin, mutta Turussa tuskin. Sama malli on kuitenkin täsmälleen kyseessä.
Viipuri oli toista maata. Meidän kaksi muuta raitiotietä olivat Helsingin kaupungin omistama raitiotieosakeyhtiö ja Turun kaupungin omistama kunnallinen raitiotielaitos. Viipurin osakeyhtiö kuului saksalaisen AEG:n omistukseen. Viipurin Kaasu ja Sähkö Oy:n sekä Viipurin kaupungin kesken oli jatkuvia riitoja asiasta kuin asiasta: lipunhinnoista, liikennetiheydestä jne. Viipurissa oli ollut myös ASEA-pikkuruotsalaiskautensa, mutta 1922-24 Viipuriin ostettiin tietysti perussaksalaisia MAN-raitiovaunuja. Sellaisia tyypillisen saksalaisen oloisia, joita varmasti on ollut yhtiön emämaassa monessakin paikassa. Verrattuna amerikkalaiseen vaunuun, merkittävin ero lienee ovien aukaisumetodissa. Saksalaisessa se liukuu korin sisään suorana eikä taitu niinkuin amerikkalaisessa. Voimme nyt olettaa, että Viipurin MAN (luetaan äm-aa-än) vastaa kutakuinkin Amerikan Brilliä ja sen variantteja NWF/ASEA/SAT, eli jos meillä muissa kaupungeissa olisi ollut saksalaisvaikutus päällä, vaunut pikkuruotsalaisten jälkeen olisivatkin olleet Viipurin MAN-tyyppisiä.
Sitten Viipurissa rupesi "kiehumaan" raitiotieyhtiön ja kaupungin kesken. Hieman ennen huipennusta, joka johti kaikkien sopimusten irtisanomiseen 1931, oli Kaasu & Sähkö hankkinut 1930 maistiaisiksi yhden herkkunamupalan Saksasta eli HaWa:n moottorivaunun. Liekö ollut tarkoitus jatkaa tilauksia sitten tulevina vuosina enemmänkin, mene tiedä. Luulisin ainakin itse, että se oli maamme nykyaikaisin moottorivaunu aikanaan eli koko 1930-luvun. Sen jälkeen ei tapahtunut yhtään mitään ennenkuin ASEA:n arkut saapuivat seuraavan sodan runtelemaan Suomeen.
Mielenkiinnolla odottelen myös muiden käsityksiä asiasta. Linja-asioista sitten eri postauksessa jossain maailman vaiheessa.
10, 32 sivua, A6, 1937"