Yksityisraitiotiet nykypäivänä?

Tosin sanottakoon että sikäli kysymys lienee lähinnä akateeminen kun ei ole näköpiirissä, että yksityiset tahot käytännössä ryhtyisivät kovin paljon rakentelemaan raitioteitä omin rahoin. Vertaisin tätä tiehen: ei Suomessa ole yksityisiä moottoriteitäkään, vaikka teoriassa varmaan voisi olla, jos jollakulla olisi rahaa ostaa niin paljon maata ja päällystää se asfaltilla. Mutta jos joku hullu haluaisi yksityiseen raitiotiehen sijoittaa, niin kaipa yhteiskunnan pitäisi sellaista positiivista kansalaisaktivismia kannustaa niin kauan kuin veronmaksaja ei maksa touhua eikä siitä ole haittaa muulle joukkoliikenteelle. :D

Niin, tai mitä jos lähtisikin ajatuksesta että ko. taho ei ole mikään yksittäinen henkilö, tai rakentaja, vaan esim. osuuskunta-tyyppinen ihmisten yhteenliittymä joka haluaa [uudelle] asuinalueellensa parasta mahdollista joukkoliikennettä eikä jää odottamaan kaikenmaailman Helsinki 2050 visioita ja valmiiksi kuralla olevan julkisen talouden investointihalukkuutta? Eli vähän samanlaista henkeä kuin uudelleen henkiin herännyt yksityinen kerrostalorakentaminen kimppamuotoisesti (eikös se ollut Jätkässä vai jossain siinä naapurissa?). Toki tiedän että näinä ääri-individualismin ja erityisesti yksityisautoilun aikoina tämäntyyppiset yhteisprojektit eivät paljon kiinnostaa suurta massaa, mutta kyllähän se mahdollista pitäisi olla..!

Minusta tämä on silti mielenkiintoinen kysymys. Uskoisin että alkuperäinen kysymyksen esittäjä etsii tällä kärjistyksellä lainsäädännön ja määrittelyjen rajoja. Se on aina kannatettavaa toimintaa. Vastaus ei välttämättä ole läheskään aina myönteinen, mutta mikä tahansa vastaus yleensä avaa uusia ajatuksia ja saattaa johtaa johonkin mielenkiintoiseen havaintoon.

Näin juuri, myös näissä asioissa pitäisi - omasta mielestäni - pystyä myös katsomaan hiukan laatikon ulkopuolelle kuten muillakin elämän aloilla, kun tiedämme kuitenkin mihin keskusjohtoinen asioiden järjestäminen tapaa johtaa. Koska asiat on esim. viimeiset vajaa sata vuotta järjestetty tietyllä tavalla, ei se automaattisesti ole niin että sillä tavalla pitäisi asiat järjestää maailman tappiin asti?
 
oki tiedän että näinä ääri-individualismin ja erityisesti yksityisautoilun aikoina tämäntyyppiset yhteisprojektit eivät paljon kiinnostaa suurta massaa, mutta kyllähän se mahdollista pitäisi olla..!

Ääri-individualismissa perimmäinen ihanne on yksilön päätäntävallan maksimointi, mutta sellainen ei sulje yksilöiden vapaaehtoista yhteistyötä pois millään tavalla. Väittäisin lisäksi, että ääri-individualismissa on ihanteellista myös maksimoida vapaaehtoisen yhteistyön ilmeneminen.

Kimppaprojektit, joissa ohitetaan kunnallinen tai yksityinen investoija ovat nimenomaan ääri-individualistisuuden ilmentymiä. Asumis- tai liikenneprojektit, joissa käyttäjä ja rakennuttaja ovat sama henkilö ovat kaikin puolin individualistisempia kuin projektit, joissa käyttäjä tyytyy voiton-, tehokkuuden tai kannattavuuden tavoitteluun keskittyvän rakennuttajan mielivaltaan. Nyky-Suomessa tälläiset individualistiset projektit ovat pääasiassa yhden perheen teetättämiä omakotitaloja ja niiden liitännäisiä, mutta se on vain suomalainen erityisolosuhde.
 
Jos laajennetaan käsitettä niin yksityisraitioteiden kategoriaan voisi sisällytää kaikki mahdolliset rautatiejunaa ja metroa kevyemmät yleisölle avoinna olevat kaupallisesti toimivat raideliikennejärjestelmät jotka eivät ole suoraan kaupunkien joukkoliikenneviranomaisten omistamia

Tällaisia olisivat silloin esim :
- erilaiset pienennettyyn mittakaavaan kutistetut huvipuisto- ja nähtävyysjunat joiden tarkoitus ei ole tarjota vauhtielämyksiä vaan rauhallista ja asiallista siirtymistä
- museoraitiovaunut
- raidetaksit
- vertikaalihissit ja funikulaarit
- riippuradat, köysiradat, kabiiniradat ja tuolihissit paikoissa joissa ne eivät ole tarkoitettu suksiurheilun harrastajille
- vaijerilossit (tietyin varauksin)
- hisst tai pitkät liukuportaat tai liukumatot jos niiden tarkoitus yhdistää eri kortteleita

t. Rainer
 
Ääri-individualismissa perimmäinen ihanne on yksilön päätäntävallan maksimointi, mutta sellainen ei sulje yksilöiden vapaaehtoista yhteistyötä pois millään tavalla. Väittäisin lisäksi, että ääri-individualismissa on ihanteellista myös maksimoida vapaaehtoisen yhteistyön ilmeneminen.

Ok, valitsin huonon termin tuohon ja pahotteluni siitä. Tarkoitin enemminkin varsin voimakasta itsekeskeisyyttä joka ainakin tuntuisi olevan nykyaikana valloillaan enemmän kuin yhteisöllisyys (ja tässä en tarkoita Facebook -tyyppistä "yhteisöllisyyttä") ja ajatus siitä että minä itse en viitsi tehdä mitään. Viimeisimpinä tämä on selkeästi näkynyt tänätalven lumi"ongelman" osalta: miksi joku muu (=kaupunki) ei hoida lumia autopaikaltani pois jne.

---------- Viesti lisätty kello 15:12 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 15:08 ----------

Tällaisia olisivat silloin esim :
---
- museoraitiovaunut
---

Niin, esim. Helsingin Stadin Ratikoiden museoliikenne tuli mullekin mieleen tänään kun tätä ajattelin, kyseessähän on kuitenkin yksityisraitiotieliikenne mutta kaupungin verkossa. Mahtoikos tämän kanssa olla kova vääntö ennen kuin säännöllinen (joskin kaudeltaan ja laajudeltaan varsin rajoitettu) liikenne onnistui?
 
Raitioteiden investoinnin maksaminen alueen rakentamisen yhteydessä olisi onnistunut 1960-70-luvuilla yleisen aluerakentamisen yhteydessä. Esimerkiksi lisääntynyt tonttien ja asuntojen hinta olisi kattanut esimerkiksi Hervannan, Runosmäen tai Varissuon raitiotien investointikustannukset. Asuntojen ja tonttien myyntituloilahan katettiin nytkin alueiden infra jopa esim. autoteitä ja pysäköintiä myöten.
Jos Turun ja Tampereen lähiöihin olisi voinut rakentaa teoriassa tällä tavalla raitiotie niin ihmettelen että miksi se ei Helsingissä onnistunut? Ei voi joka asiassa syyttää metroa koska sen piti kattaa ensimmäisinä vuosikymmeninä vain itä-länsi suunnat sekä Haaga-Myyrmäki suunnan. Olisi kiinnostava tietää että miksi Lahdentien suunnan isot lähiöt Viikki, Pihlajamäki, Jakomäki ja Hakunila tai Maunulan-Pakilan suuntiin ei edes harkittu raitiotietä silloin kun ne alueet rakennettiin, vaan raiteet loppuivat kuin seinään siellä missä ennen sotia rakennettu kivikaupunki loppuu.

Se tiedetään yleisesti että Heilsingin Kaupungin Liikennelaitos ei ajanut busseja juuri kanta-Helsingin ulkopuolelle kuin joitakin poikkeustapauksissa, vaan liitosalueiden ts aluerakantamislähiöiden liikenteestä vastasivat lähes kokonaan yksityiset bussiyhtiöt kuten Oy Liikenne Ab, Sirolan Liikenne, Tammelundin Liikenne, Suomen Turisti-Auto Oy joilla oli sopimukset ja luvat kaupungilta. Osaako kukaan foorumilaisista kertoa onko näiden edunvalvonta ja lobbaus 1950-70 luvulla purrut kaupungin päättäjiin miten hyvin, että ollaanko suosiolla annettu näiden toiminnan jatkua häiriintymättä eikä rikottu linnarauhaa millään raitiotiesuunnitelmilla?

Nykyisin vain ei voi tehdä samanlaisia aluerakentamissopimuksia, eikä myöskään ole kysyntää niin suurille yksiköille niin lyhyessä ajassa. Aluerakentaminenhan perustui vahvasti säädeltyihin asuntomarkkinoihin, joissa asunnon ostamiselle uudesta lähiöstä X ei ollut pankin Y asiakkaalle todellisia vaihtoehtoja. Nykymaailmassa niin tiukkaan sääntelyyn ei ole mahdollisuutta.

Se johtui silloin asuntopulasta mutta onhan nytkin sama tilanne. Ihmiset nostavat isoja lainoja pankeista mutta olisikohan niin että lähiöihin ei satsata niin paljon koska ne ovat epämuodikkaita? Sellaiselle jolla on pikkasen enemmän pistää rahaa esim vanhemmilta saatuna, tai riskinottokykyä, rakentaa mielumin omakotitalon Nurmijärvelle tai ostaa hulppean huoneiston keskustasta.

Niin, esim. Helsingin Stadin Ratikoiden museoliikenne tuli mullekin mieleen tänään kun tätä ajattelin, kyseessähän on kuitenkin yksityisraitiotieliikenne mutta kaupungin verkossa. Mahtoikos tämän kanssa olla kova vääntö ennen kuin säännöllinen (joskin kaudeltaan ja laajudeltaan varsin rajoitettu) liikenne onnistui?

Niin tai Spårakoff ja muut vastaavat toimijat. Kuvittelisin että lupa ajaa omilla ratikoilla heltyy jos toiminnan tarkoitus ei ole kilpailla suoraan HKL:n kanssa.

t. Rainer
 
Viimeksi muokattu:
lähinnä mikä tuossa rupesi askarruttamaan on tuo onko se edes laillisesti mahdollisuuksien rajoissa (oletus: investointi- tai operointiraha ei ole ongelma). Kuten tiedämme junaliikenteen tapauksesta, valtion rataverkolle ei ainakaan vielä henkilöliikennettä pääse ajamaan, eikä myöskään/ainakaan tekemään omia ratahaaroja siihen, mutta yksityisen rautatieradan kai voisi edelleenkin rakentaa olettaen että saa maapohjan ostettua?
Juridisesti homma hoituisi kai ihan kaupungin kiinteistötoimen kanssa tehtävän vuokrasopimuksen tavoin, kulkeehan siellä vaikka mitä HPY:tä ja PTL-TELEä (ainakin kun kaivonkansia tsiigaa) katualueilla jo nyt.
 
Omistajaksi ei siis tullut tietenkään Helsingin kaupunki, kun S&O oli tuolloin täysin yksityinen yhtiö. Myöhemmin kaupunki hankki osake-enemmistön yhtiöstä, mutta sittenkään omistajana ei tietenkään ollut "kaupunki".

Joo, osake-enemmistö taisi tulla hankituksi 1913, jos oikein muistan. Mutta ei kai vielä silloinkaan voi oikein puhua "kaupungista". Eihän Finniairstakaan sanota, että valtio avaa lentoreitin Singaporeen, vaikka valtio omistaakin osake-enemmistön...

Mutta tuo yksityisen Helsingin Raitiotie- ja Omnibusosakeyhtiön tuominen tähän olikin mielenkiintoista. Mitäs lupia sillä oikein oli? Käsittääkseni kaupunginvaltuusto antoi toimiluvan ja samalla myös aika tarkat määräykset siitä, minne piti rakentaa ja mitä linjoja piti liikennöidä. Valtuusto päätti lippujen hinnatkin. Mahtoivatkohan vuorovälit ja liikennöintiajatkin olla osa toimilupaa? Todennäköisesti. Entäs valtio ja lääni, ottivatko ne mitään kantaa?
 
Käsittääkseni kaupunginvaltuusto antoi toimiluvan ja samalla myös aika tarkat määräykset siitä, minne piti rakentaa ja mitä linjoja piti liikennöidä. Valtuusto päätti lippujen hinnatkin. Mahtoivatkohan vuorovälit ja liikennöintiajatkin olla osa toimilupaa? Todennäköisesti. Entäs valtio ja lääni, ottivatko ne mitään kantaa?

Helsingissä kaupungin valtuusmiehet myös määräsivät kuinka paljon uutta linjaa pitää vuosittain valmistua. Tuohon sai kuitenkin lykkäystä, esim. Toukolan linjan jatkoa Vanhaankaupunkiin siirrettiin vuosittain eteenpäin, kun asuntorakentaminen lykkääntyi, eikä sitä lopulta koskaan rakennettu alkuperäisen ajatuksen mukaisesti. Sittemmin kunnallisella liikennöitsijällä ei ollut tällaista toimilupaan liittyvää linjapituuden vuosittaista nostomääräystä, jostain syystä.

Valtio eli lääni ei ottanut kantaa kunnan sisäisiin ratahankkeisiin. Jos kunnanrajan ylitys oli edessä, sitten se ei ollut enää paikallinen pisnes, vaan hankkeella oli jo "valtakunnallista merkitystä". Tällä varmasti haluttiin varmistaa rata-asiaan mahdollisesti ristiriitaisesti suhtautuvien naapurikuntien paikallispolitiikan ohitus.

Linja-autoliikenteessä voi edelleenkin Helsingissä ja seudulla aloittaa linjaliikenne ilman mitään HSL:n tai kaupunkien toimilupaa, ja muiden kustantamalla katuverkostolla. Käyttöön otetaan ns. tilausliikenneoikeus. Niinhän nykyään ja edelleenkin valtiollinen bussiyhtiö harjoittaa säännöllistä maksullista liikennettä Helsingin rautatieasemalta Vantaan lentopaikalle. Ilmaisia reittejä on mm. Helsingistä Espooseen ja kai Vantaallekin ns. IKEA-busseilla. Alle kymmenen vuotta sitten liikennöitiin viikonloppuisin säännöllistä yöbussiliikennettä: 01N Helsinki las-Otaniemi-Westend-Matinkylä-Friisilä, 02N Helsinki las-Niittykumpu-Suomenoja-Soukka-Kivenlahti, 03N Helsinki las-Tapiola-Olari-Martinsilta ja itä-Helsinkiin: 01X Helsinki ras-Vuosaari ja 02X Helsinki ras-Mellunmäki. Liikenteen tilaajana oli "Espoon kokoomuksen nuoret" ja kertalipunhinta (20 mk) oli hieman korkeampi kuin kaupunkien tariffit. HKL:n tai YTV:n liput eivät kelvanneet autoissa. Bussit lähtivät lauantaisin ja sunnuntaisin klo 3 ja 4. Espoon suuntaan oli Transbussin autot ja Helsingissä Suomen Turistiauton. En ole kuullut tällaisen säännöllisen ja aikataulunmukaisen, mutta ns."tilausliikenteen" ajokiellosta nykyäänkään.
 
Niin, esim. Helsingin Stadin Ratikoiden museoliikenne tuli mullekin mieleen tänään kun tätä ajattelin, kyseessähän on kuitenkin yksityisraitiotieliikenne mutta kaupungin verkossa. Mahtoikos tämän kanssa olla kova vääntö ennen kuin säännöllinen (joskin kaudeltaan ja laajudeltaan varsin rajoitettu) liikenne onnistui?

Museoratikkaliikenteen kohdalla oikeastaan kaikilta sellaisilta kaupungin toimijoilta, joiden kanssa olen asioinut (ml. HSL kuntayhtymänä) on löytynyt hyvää tahtoa ja myönteistä suhtautumista. Se on ollut rohkaisevaa ja ilahduttavaa.

Vaikka kyseessä onkin raitioliikenne, niin museolinja ei sinänsä ole joukkoliikennettä eikä kilpaile millään tavalla HSL:n tuottaman liikenteen kanssa. Kympin uutisten loppukevennyksessä sanottiin osuvasti: väkeä riittää, vaikka kertalippu maksaa tuplasti sen mitä muissa ratikoissa, ja sillä pääsee – takaisin lähtöpysäkille! Liikenteestä on toki asianmukaiset kirjalliset sopimukset kaupungin kanssa.
 
Takaisin
Ylös