Tosin sanottakoon että sikäli kysymys lienee lähinnä akateeminen kun ei ole näköpiirissä, että yksityiset tahot käytännössä ryhtyisivät kovin paljon rakentelemaan raitioteitä omin rahoin. Vertaisin tätä tiehen: ei Suomessa ole yksityisiä moottoriteitäkään, vaikka teoriassa varmaan voisi olla, jos jollakulla olisi rahaa ostaa niin paljon maata ja päällystää se asfaltilla. Mutta jos joku hullu haluaisi yksityiseen raitiotiehen sijoittaa, niin kaipa yhteiskunnan pitäisi sellaista positiivista kansalaisaktivismia kannustaa niin kauan kuin veronmaksaja ei maksa touhua eikä siitä ole haittaa muulle joukkoliikenteelle.
Niin, tai mitä jos lähtisikin ajatuksesta että ko. taho ei ole mikään yksittäinen henkilö, tai rakentaja, vaan esim. osuuskunta-tyyppinen ihmisten yhteenliittymä joka haluaa [uudelle] asuinalueellensa parasta mahdollista joukkoliikennettä eikä jää odottamaan kaikenmaailman Helsinki 2050 visioita ja valmiiksi kuralla olevan julkisen talouden investointihalukkuutta? Eli vähän samanlaista henkeä kuin uudelleen henkiin herännyt yksityinen kerrostalorakentaminen kimppamuotoisesti (eikös se ollut Jätkässä vai jossain siinä naapurissa?). Toki tiedän että näinä ääri-individualismin ja erityisesti yksityisautoilun aikoina tämäntyyppiset yhteisprojektit eivät paljon kiinnostaa suurta massaa, mutta kyllähän se mahdollista pitäisi olla..!
Näin juuri, myös näissä asioissa pitäisi - omasta mielestäni - pystyä myös katsomaan hiukan laatikon ulkopuolelle kuten muillakin elämän aloilla, kun tiedämme kuitenkin mihin keskusjohtoinen asioiden järjestäminen tapaa johtaa. Koska asiat on esim. viimeiset vajaa sata vuotta järjestetty tietyllä tavalla, ei se automaattisesti ole niin että sillä tavalla pitäisi asiat järjestää maailman tappiin asti?
