Virkakulttuurit

Jusa · 12 Helmikuu 2011

Eri maissa kun kiertää ja katselee raitiovaununkuljettajien ulkoista olemusta niin jää miettimään mistä kulttuurierot ja sitä kautta ammatin arvostus vaihtelee.

Kotoisessa Helsingissä koulutetaan vuosittain aika paljon uusia kuljettajia, mutta ilmeisesti vaihtuvuus on kuitenkin suuri. Ulkoisesti kyljettajat ovat yleensä kotimaan kasvatteja, virkapuku on siisti ja käytännöllinen mutta vaatisi kyllä täydellisen uudistamisen arvostetumpaan malliin. Pelkästään tummempi väri jo vaikuttaisi. VR on onnistunut melko hyvin asusteissa.

Tallinnassa taitaa melkein kaikki olla naisia ja epäilempä että ovat taustaltaan venäjänkielisiä, miehiä ei ole, virkapukua ei ole.

Tukholma, Ruotsalaiseen tapaan riikinruotsalaisia miehiä hienoissa kostyymeissa.

Saksa, Sveitsi, perinteisesti miesten ammatti, vanhempaa tyylikästä herrasmiestä.
samoin mielestäni Prahassa.

Italiassa alkaa sitten taasen näkyä etelä euroopan tavat, mutta miesten ammatti.

Elikkä mitä pitäisi tehdä jotta ammattia arvostettaisiin enemmän siten kuin vanhoissa kuvissakin kuultaa.

Albert · 12 Helmikuu 2011

Isoisälläni HRO:ssa oli oikea virkapuku koppalakkeineen kaikkineen (kuljettaja, myöhemmin hallimies).
Hän aikoinaan ajoi Kulosaaren linjaa "jumboilla" eli siihen aikaan Stora Brunalla.
Kertoi mm., että joulun alla vaunuhenkilökunnille tuotiin Kulosaaressa joulun ruokaherkkuja lähes ylen määrin. Palvelijathan ne toivat, mutta toki isännän/emännän määräyksestä.
Siellä siis arvostettiin vaunuhenkilökuntaa. Mutta mahtoiko se niinkään johtua puvuista.
Isäni oli asentaja Vallilan hallissa silloin rasvaisine haalareineen (ei siis toki yleisön näkyvillä). Nykyäänhän Vallilakin on niin siisti, niin siisti ja työntekijöillä puhtoiset työasut.
Minä arvostan työn tekijää (minkä tahansa työn). Mutta siihen ei vaikuta päällä oleva asuste.
Kuten 1970-luvun alussa me Lappeenrannan rakuunat totesimme lomille lähtiessämme "loma-asuissa": ei se ole meidän häpeä vaan valtion häpeä.

Jusa · 12 Helmikuu 2011

Albert sanoi:
Kuten 1970-luvun alussa me Lappeenrannan rakuunat totesimme lomille lähtiessämme "loma-asuissa": ei se ole meidän häpeä vaan valtion häpeä.

Tuon lauseen sanomaa yritin myös viestittää.
Kyllä se puvun kantajaan vaikuttaa.
Mielestäni myös psykolooginen turvallisuustekijä.
HSL bussipuolellakin on yhtiökohtaisia suuriakin eroja.
Tiedä sitten koskevatko HSL kilpailuttamisvaatimukset bussien värityksen lisäksi myös virka-asusteita.

ultrix · 13 Helmikuu 2011

Jusa sanoi:
VR on onnistunut melko hyvin asusteissa.

Vaan annas olla, kun mokomat uudistavat virkapukunsa "dynaamiseen" työasuun kevään mittaan!

tlajunen · 13 Helmikuu 2011

ultrix sanoi:
Vaan annas olla, kun mokomat uudistavat virkapukunsa "dynaamiseen" työasuun kevään mittaan!

Jep. Ja suurempi epäkohta tulee olemaan se, että työasut ovat jatkossa kuljettajilla ja konduktööreillä käytännössä identtiset. Epätieto matkustajien kohdalla vain lisääntyy, kun se konduktöörin näköinen tyyppi ei tiennyt tuon taivaallista lippujen hinnoista.

VR:n henkilökuntahan - konduktöörejä ja lipunmyyjiä lukuunottamatta - on tekemisissä lippujen kanssa vielä vähemmän kuin tavan matkustavainen.

vristo · 13 Helmikuu 2011

On minultakin, Pohjolan Liikenteen työasuisena, monta kertaa haluttu ostaa lippuja lähijunassa tai kerran eräs vanhempi rouva tiedusteli, että koska tuo Turun juna lähtee ja koska avaan sen ovet (olin kävelemässä ko. junarungon ohi Helsingin rautatieasemalla).

Tokihan mekin olemme osa VR-konsernia.

Mikle · 16 Helmikuu 2011

Tässäpä mielenkiintoinen ja harvemmin pohdittu aihe!

Jusa sanoi:
Elikkä mitä pitäisi tehdä jotta ammattia arvostettaisiin enemmän siten kuin vanhoissa kuvissakin kuultaa.

Toimivat ja edustavat työasut on toki niin työntekijän, työnantajan sekä asiakkaiden kannalta positiivinen asia. Itsekin uhraisin asusteiden onnistumiseen aika paljon paukkuja, jos sattuisin sellaisen yrityksen omistamaan, jossa työasuja käytetään.
Tuo arvostuskysymys on kuitenkin mielestäni syvemmällä kuin pelkissä työvaatteissa

Jos ajatellaan suuren yleisön mielikuvia, uskallan väittää ammattien yleisen arvostuksen muuttuneen aika reippaastikin. Ennenvanhaan (siis niiden vanhojen valokuvien aikaan) konevoimalla kulkevat liikennevälineet edustivat uutta aikaa ja niiden kanssa töitään tekevät käyttivät silloista high-techiä. Ei ollut pahemmin yksityisautoja eikä matkustaminen samalla tavalla kansan syvien rivien ulottuvilla. Raitiovaunu oli iso kehitysaskel kaupunkiliikkumisessa, juna taas hieman pidemmillä väleillä.

Nähdäkseni suuren yleisön arvostama ja ns.hyvä työ on nykyaikana jokin siisti trendikäs sisätyö. Kaikkien pitäisi tuottaa jotain sisältöä ilmavassa toimistossa ja nuorekkaassa tiimissä. Tietysti on oltava nousujohteisessa uraputkessa. Kaikkein auvoisinta on, jos sattuu ”pääsemään” jonkunlaiseksi esimieheksi tai päälliköksi, ihan sama millaisessa kioskissa kunhan titteli on kohdallaan, niin arvostus nousee ainakin sukulaisten kahvipöytäpuheissa! :lol:

Nyt ratikat, junat ja bussit on itsestäänselvyyksiä. Eikä se mitään, että nykyaikana raitiovaununkuljettaja käskee työkseen raskaan sarjan kulkupeliä muuttuvissa keli- ja liikenneolosuhteissa, tuntee ja hallitsee työkalunsa tekniikan, liikennöintikäytännöt ja osaa myös soveltuvin osin hoitaa laitteensa häiriöitä.. tuon laitteen kyydissä kulkee jatkuvasti massoittain ihmisiä lähes poikkeuksetta erittäin turvallisesti.
Toinen esimerkki: leipää ja tehoseikoittimia löytyy ostettavaksi ihan haitaksi saakka kauppojen hyllyiltä eli rahtipuolen kuljetusammattilaisetkin on itsestäänselvyyksiä vaikkei moni heitä siihen leipään ja kaupanhyllyyn osaa edes yhdistää. Sen sijaan kiroillaan kun se rohjake on taas kunnon ihmisten työmatkoilla tientukkona. Niin ja kaikkihan autoa osaa ajaa, jokainen henkilöautoilijakin hallitsisi tarvittaessa täysperäyhdistelmän, koska ”eihän se nyt niin vaikeaa voi olla, kun ei siinä korkeakoulujakaan tarvi käydä...jne.” Tässä siis hieman asenteita hieman yleistettynä käsitykseni mukaan.

Jos minä haluaisin jostain syystä nostaa jonkun tietyn ammatin arvostusta muutenkin kuin vain yksittäisten työntekijöiden onnistuneiden työsuoritusten kautta, koittaisin panostaa tästä työstä ja tämän työn tekijöistä kertoviin lehtijuttuihin tai muualla mediassa. Omalta kohdaltani voin sanoa, että kyseisenlaiset jutut tulee aina luettua, jos jossain aviisissa pääsee jotain ammattia "kurkkaamaan".

---------- Viesti lisätty kello 1:03 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 1:01 ----------

Albert sanoi:
Minä arvostan työn tekijää (minkä tahansa työn). Mutta siihen ei vaikuta päällä oleva asuste.

Samaa mieltä. On monta ammattia ja työtä, jonka tekijä ei ole samalla tavalla näkyvillä kuin vaikkapa liikenteen ammattilaiset. Mun silmissä esim. suunnittelutöissä erottuu positiivisesti käytännön ja teoriatiedon hallitseminen ja sitä kautta vahva tuntuma toimialaan. Minkä tahansa työn voi tehdä tyylikkäästi, kun on asennetta, ammattitaitoa ja ylpeyttä osaamisestaan ja tekemästään duunista. Tarvitaan myös tiettyä nöyryyttä, koska kaikessa ei voi onnistua ja omista virheistään voi alkuhatutuksen jälkeen oppia. Siitä sitä kokemusta syntyy ja ammattitaito vahvistuu. Jos jokin duuni on tekijälleen jatkuvaa pakkopullaa, se kyllä näkyy. Tietysti on eritasoisia työantajiakin ja siten erilaisia lähtökohtia hyvälle työn laadulle.

Markku K · 16 Helmikuu 2011

tlajunen sanoi:
Jep. Ja suurempi epäkohta tulee olemaan se, että työasut ovat jatkossa kuljettajilla ja konduktööreillä käytännössä identtiset.

Eikö kuuma aihe, raidat hihansuussa tule enää säilymään uusissa asuissa:?:
Veturinkuljettaja = | ja konduktööri = ||
Liikenteenohjaajalla pitäisi olla ||| :biggrin:

tlajunen · 17 Helmikuu 2011

Markku K sanoi:
Eikö kuuma aihe, raidat hihansuussa tule enää säilymään uusissa asuissa:?:

Päällystakissa ilmeisesti raidoitusero säilyy: konduktöörillä on jatkossa entisen tyyppinen raita tai kaksi, kun taas kuljettajan raita kulkee eräänlaisesti viistoon pitkin hihanvartta. Ainakin joidenkin alustavien kuvien mukaan. Todellisuus sitten selviää myöhemmin.

Aina ei kuitenkaan ole päällystakkikeli, ja uudessa mallistossa ilmeisesti noita raitoja lukuunottamatta asusteet ovat identtiset, toisin kuin nykyään.

Raitojen määrä saattoi joillekin aikoinaan olla kuuma aihe, mutta uskoakseni ainakaan kuljettajat eivät jaksa asiaa pitää merkityksellisenä. Hyvähän se vain on, että asiakas hakeutuu niistä lipuista kyselemään siltä, jolla niitä raitoja enemmän löytyy. Saa paremmin oikean vastauksenkin.

Onneksi suurin osa asiakkaista kuitenkin tietää, että veturinkuljettajan ja konduktöörin ero on kutakuinkin sama, kuin lentokapteenin ja lentoemännän

Ville O. Turunen · 17 Helmikuu 2011

Mikle sanoi:
Jos ajatellaan suuren yleisön mielikuvia, uskallan väittää ammattien yleisen arvostuksen muuttuneen aika reippaastikin. Ennenvanhaan (siis niiden vanhojen valokuvien aikaan) konevoimalla kulkevat liikennevälineet edustivat uutta aikaa ja niiden kanssa töitään tekevät käyttivät silloista high-techiä. Ei ollut pahemmin yksityisautoja eikä matkustaminen samalla tavalla kansan syvien rivien ulottuvilla. Raitiovaunu oli iso kehitysaskel kaupunkiliikkumisessa, juna taas hieman pidemmillä väleillä.

Hyvä huomio! Ei tarvitse kuin muistaa, millaista arvostusta lentokapteenit ja lentoemännät nauttivat. Tai ainakin vielä takavuosina nauttivat. Ja se näkyy työasuissakin.

Ja kiitos jakelukuljettajien huomioimisesta, kun sitä työtä olen jonkun vuoden nyt tehnyt. Itse tosin en niinkään kaipaa ihmisten arvostusta, kun minulle ammatti-identiteetti ei ole kovin tärkeä, vaan suunnittelijoiden mielenkiintoa. Jos jakelua mietittäisiin edes pikkuisen, niin tavaroiden toimittaminen olisi helpompaa ja sille autollekin löytyisi paikka missä se ei ole ihan muiden tiellä.

Mikle · 20 Helmikuu 2011

Ville O. Turunen sanoi:
Itse tosin en niinkään kaipaa ihmisten arvostusta, kun minulle ammatti-identiteetti ei ole kovin tärkeä, vaan suunnittelijoiden mielenkiintoa.

Ammatti-identiteetteihin varmasti vaikuttaa yleisesti myös se, että nykyaikana (yleisemmin jostain 1990-luvulta alkaen?) ihmisillä saattaa olla pätevyyksiä useampaan eri ammattiin, tai ainakin on ylläpidetty taitoa töihin, joita tehtiin esim.ennen opiskeluja jne. Tämä siis mun käsitykseni mukaan, mutta ihmisten riippuvaisuus yhdestä osaamisalueesta on mielestäni vähentynyt.
En minäkään myönnä omien työsuoritusteni paranevan tai huononevan sen mukaan, miten korkealle tai matalalle tekemäni työ arvostetaan. Kyllä se oma ote ja asenne duuniin pitää olla arvostuksesta riippumatta aina samalla tasolla. Tärkeintä on, että oman toimenkuvansa kokee itse tarkoituksenmukaiseksi.. Duuni pitäisi kokea myös palkitsevaksi muullakin tavalla kuin palkan muodossa. Tämä palkitsevuus ja sopivat työt tietysti vaihtelee ihmistyypin mukaan. Toinen tykkää tyttärestä jne.vanhaa sanontaa mukaillen.

Etten eksy ketjun raitiovaunu-aiheesta enää pidemmälle, niin on todettava meikäläisen pistävän tyytyväisenä merkille esim.ratikassa kuljettajan asiakkaita huomioivan ajotyylin. Sama pätee busseissa. Ammattilaisen kyyti on tasaista, pokaa ja kalustoa & energiaa säästävää. Silti yhtä ripeää ellei ripeämpää kuin ennakoimaton kiihdyttely, jarruttelu ja yleinen poukkoilu. Liikenne- ja kelitilanteet tietysti vaihtelee, eikä se aina mene muutenkaan putkeen. Mutta kyllä sen kuitenkin huomaa, minkälaisen liikennesilmän ja asenteen omaavan kuljettajan kyydissä milloinkin ollaan!

Ville O. Turunen sanoi:
Hyvä huomio! Ei tarvitse kuin muistaa, millaista arvostusta lentokapteenit ja lentoemännät nauttivat. Tai ainakin vielä takavuosina nauttivat. Ja se näkyy työasuissakin.

Ilmailuala tosiaan käy hyvästä esimerkistä tässä asiassa. Vaikka lentämistä varmaan pidetään sitäkin osaltaan itsestäänselvyytenä, on se tavan ihmiselle edelleen vieras asia. Koneessa ollaan sananmukaisesti ”jalat irti maasta” ja muita liikkumismuotoja selkeämmin siellä taitetaan matkaa eristyksissä ja täysin toisten ihmisten ammattitaidon varassa (sekä lentävän että tekniikan henkilöiden tekemän työn varassa). Tästä muodostuu tiettyä arvostusta ilmailuammatteihin vaikka valitettavasti viime vuosina ryöpytystä on silläkin alalla riittänyt, tästä mieleen tulee ensimmäiseksi alan työtaistelujen aikaiset keskustelut Suomessa viime vuosina.