Tulkku

Moikka!

Olen haaveillut veturinkuljettajan ammatista pienestä asti mutta pääsyvaatimukset ja tiukka seula muunmoassa koulutuksessa ei päästä sinne saakka. Minkälainen mahdollisuus raitiovaununkuljettajaksi pääsyyn on minulla? Onko tiukat kriteerit ja valintaprosessi? Esimerkiksi vaateena tekninen ammattikoulu, kielitaito erinomainen jne.

Mitä muuta pidätte työstä? Onko mukavaa, riittääkö palkka?

Kertokaa

Terveisin Tulkku

339-DF

Raitiovaununkuljettajista (hyvistä) on pulaa. Pääsyvaatimuksena B-ajokortti, oikea henki ja 21 vuoden ikäraja. Uusi kurssi on käynnistymässä, kannattaa kysellä HKL:ltä, Eija Tuomonen, 472 3261. ja tutustua seuraavaan linkkiin: http://www.hkl.fi/ratikka/su/kurssit.html

Tulkku

Hei

Kiitos 339 df
Lueskelinkin jo jonkin verran helsingin kaupungin sivuilta. Mietin vain, onkohan hakijoita esimerkiksi 500 joista valitaan 12 ?

Kuinka paljon kuljettajilla on viikonlopputyötä? Silloin ainakin toisaalta olisi mukavaa ajaa kun on kaikenlaista tapahtumaa.

T:Tulkku

edit: Kirjoitin tf

339-DF

Hakijamääristä en osaa sanoa, en myöskään viikonlopputöiden määrästä kun en itse ole kuljettaja. Sen tiedän, että pidempään talossa olleilla on enemmän mahdollisuuksia esittää toiveita vapaiden/lomien ja ajettavien vuorojen ja linojenkin suhteen.

Ehkä foorumia seuraavat kuljettajat osaavat kertoa enemmän?

Tulkku

Hei

Tein kuljettajatestin. Sain aika hyvän tuloksen vasta-alkajaksi. Sitten tein huvikseni niin että vastasin kaikkiin vääriin ja siitä sanottiin että onneksi olkoon, minulla on loistavat taidot ja raitioliikenne kaipaa kaltaisiani osaajia.

T:Tulkku

Minkälaisiia työvuoroja on? Eihän nuo yöllä kulje? Entä iltapalkka? Eikö siihen tule jokin lisä jostakin kellonajasta asti?

T:Tulkku

ultrix

Jos ratikkakuskeista on pulaa, ei hakijamääräkään voi mikään mahdoton olla -- ellei sisäänpääsyvaatimukset ole niin mahdottomia, että niiden takia heistä on pulaa.

Verordnung über Maßnahmen der Mitgliedstaaten im Zusammenhang mit Anforderungen des öffentlichen Dienstes und der Vergabe öffentlicher Dienstleistungsaufträge für den Personenverkehr auf der Schiene, der Straße und auf Binnenschifffahrtswegen

rsv

Tulkku, parhaat vastaukset kuljettajilta toivottavista ominaisuuksista saanet rekrytoivilta tahoilta eli täällä jo aiemmin mainitulta Eija Tuomoselta tai liikennealan ammattioppilaitoksesta.

Jotain työajoista: raitiovaununkuljettajan työ on epäsäännöllistä kaksivuorotyötä. Työajat voivat vaihdella n. 05.10-2.30 välisinä kellonaikoina; työpäivät ovat 7 - ehdottomassa maksimissaan (ylitöitä tehden 13) tuntia. Mahdollisten ylitöiden lisäksi ilta, yö- ja viikonloppulisät maksetaan työehtosopimusten mukaan.

Raitiovaununkuljettaja tarvitsee oman kokemukseni mukaan pitkän pinnan ja hyvän liikennesilmän, koska töitä tehdään kirjaimellisesti tien päällä ja asiakaskunta on ajoittain epämääräistä, siis hankalaa. Huumorintajustakin voi toisinaan olla hyötyä.

Tulkku

Mitähän ne lisät ovat? Milloin jo maksetaan yö tai ilta? Montako senttiä illassa?

T:Tulkku

risukasa

Onko 21 vuoden ikäraja lakisääteinen vai HKL:n oma käytäntö? Ts. voiko siitä neuvotella?

Kukkahattutäti

Ensimmäiseksi oikaisen sen verran, että Raitiokoulua ei ole olemassa. Raitiovaununkuljettajakursseja HKL järjestää useamman kerran vuodessa aina kuljettajatarpeen mukaan. Ikäraja on todellakin 21v, jonka luulen olevan ihan lakisääteinen näissä ammattikuljettajan hommissa, ainakin toistaiseksi. Kurssi kestää n. 2kk, jonka aikana on teoriaa sekä käytännön harjoittelua ajo-opettajan kanssa. Vanhemman kuljettajan kanssa tuore kuljettaja on viikon verran linjalla.

Uusi kuljettaja saa varautua siihen, että saa kaikkein kurjimmat ajosarjat: kaksiosaiset päivät, vähän pyhätöitä, aamu- ja iltavuoro ovat usein päivävuoroja, jolloin selkeitä eroja työajoissa ei liiemmälti ole.

Olen aina sanonut, että raitiovaununkuljettaja on ihan oma rotunsa. Hurttia huumoria pitää löytyä, samoin pitkää pinnaa ja hyvää liikennesilmää. Liikennesäännöt, myös raitiovaunua koskevat poikkeussäännöt, on syytä tuntea. Erilaisten, myös hankalien, ihmisten kanssa pitää tulla toimeen. Hyvä kielitaito on plussaa, mutta kielilisän saa vain ruotsista. Kaupunkituntemus on myös eduksi, samoin linjojen tuntemus.

Toiset eivät viihdy tässäkään työssä kauan, mutta sitten on kaltaisiani, jotka vapaa-ajallaan tavaavat Tieliikennekirjaa ihan harrastuksen vuoksi ja viihtyvät työssään hyvin.

Pienistä haaveista kasvaa unelmien puu.

ratikkakuski

Hei

Nimimerkki Kukkahattutäti kirjoittaa asiaa. Kaikkia hänen mainitsemiaan ominaisuuksia tarvitaan..

Tulkun alkuperäiseen kysymykseen; Valintaprosessi on tiettävästi kolmivaiheinen. Ensiksi hakemuksen lähettäminen. Mikään ilmoittautuminen kurssille ( 5 sanalla.. ) ei riitä, vaan hyvä hakemus perusteluineen auttaa tässä vaiheessa. Sitten henkilökohtainen haastattelu. Vielä viimeisenä koeajo ( henkilöautolla ) Helsingin liikenteen vilinässä. Tämän karsinnan jälkeen/aikana terveystarkastus.

Edellä kuvatuista vaatimuksista kun pääset läpi niin paikka kurssilla on huomattavan lähellä..

Palataan kuitenkin tuohon kurssille pääsyyn:

Juuri tähän sisältyy epäsuhta. HYVISTÄ hakijoista on pulaa, yleensä hakijoita on paljon. Esim 200 hakenutta ja 12 otettua.

Raitiovaunun kuljettajaksi pääseminen on iso elämän muutos: Työhöntuloajat, aikataulut, vuorotyö järjestelyineen ym. poikkeavat 8 - 4 työläisen vastaavista. Oikeastaan voisi sanoa että elämäsi muuttuu perusteellisesti hypätessäsi raitiovaunun ohjaamoon. Vielä kurssilla sitä ei huomaa, mutta tulevat vuodet muuttavat ihmistä pysyvästi.

Nimimerkki Kukkahattutäti kuvaa aihetta osuvasti "Olen aina sanonut, että raitiovaununkuljettaja on ihan oma rotunsa" Niinpä.. Monen vuoden ajaminen, hyvine ja huonoine puolineen tekee tehtävänsä. Suuri osa kuljettajista pitää ihan oikeasti työstään. Muutamat huomaavat olevansa väärällä alalla Hakeutuvat sitten muualle.

Tässä kirjoituksessa en halua korostaa työn huonoja puolia vaan että se työ on voittopuoleisesti mukavaa. Turvattu ja varma työpaikka. Hauskoja työkavereita, hyvä porukkahenki. Kohtuullinen palkka ja luontaisetuja ( jos haluaa osallistua harrastuskerhoihin jne. ). Kaiken kaikkiaan saldo on positiivinen. Tervetuloa kaikki hyvät hakijat!

-Ratikkakuski

Albert

Alaikäraja on siis 21 v. Ja erään ystäväni kokemuksen mukaan yläikäraja on n. 50 v. Huomatkaa nuoret, että aktiivista työssäoloaikaa on vielä silloin jäljellä yli 10 vuotta.
Ystäväni (silloin noin 51 v.) siis aikoi pyrkiä kurssille. Hän kuitenkin soitti ensin ja mainitsi mm. ikänsä.
Vastaus oli ettei kannata hakeakaan. Heidän kokemuksensa mukaan noin vanha ei enää opi uusia asioita.
Tämä alle viisi vuotta sitten.

kemkim

Kiinnostaisi tietää, että miten ne vuodet muuttavat ihmistä?

Yöbussissa on tunnelmaa

risukasa

Tällaista ihmistä, joka ei ole tottunut 8-16 päiviin, ei ehkä muuta niin paljoa. Oikeastaan työn paras puoli on mielestäni juurikin se, että tuota 8-16 aikaa pääsee käyttämään harrastamiseen. Ei haittaa "eksoottiset" työvuorot, niitä on tehty jo nuoresta iästä alkaen niin pitkälti kun on laki sallinut. Sen kyllä ymmärtää, että liikenteessä vietetyt tunnit vaikuttavat. Jo yksikin aamuruuhka ratin takana muuttaa ihmistä aika paljon Ja siihen päälle vastuu matkustajista, aikataulusta ja kalliista kulkupelistä. Ehdottomasti kehittävä kokemus.

Kukkahattutäti

Vastaan tuohon oman lähes 30-vuotisen kokemuksen pohjalta. "Normaalia" työtä tekeviä ystäviä tapaa harvemmin, samoin sukulaisia (onneksi!). Aikansa purnaa kyllä vastaan, kun on viikonloput töissä ja muut viihteellä, mutta iän myötä sillä on entistä vähemmän painoarvoa. Toisella alalla oleva puoliso ei aina ymmärrä hankalia työaikoja eikä sitä, että uni kutsuu lauantai-iltanakin jo klo 20 maissa. Yksinhuoltajalla on hankaluuksia sovittaa lastenhoitoa ja työntekoa yhteen ilman apua.

Aika paljon kuljettajat tapaavat vapaa-ajallaankin työkavereita; käydään risteilyillä, kuntosalilla, lenkillä, Kanarialla jne. Monia pariskuntia on kuljettajista tullut vuosien mittaan, mutta tämä on ihan normaalia näin isossa työpaikassa.

Työkavereiden välillä on hyvä henki, ja aina neuvotaan ja autetaan uutta tulokasta. Jos joku hiljaisempi haluaa olla omissa oloissan, niin väkisin ei seuraan tupata. Ollaan mukana ilossa ja surussa. Tämä ei ole sitten liioittelua.

Pienistä haaveista kasvaa unelmien puu.