Vanhojen vaunujen romuttaminen

Vs: Raitiovaunuhavaintoja - toukokuu 2011

Koska museoesineillä harvoin on merkittävää arvoa muille kuin harrastajille ja alalla työskennelleille...
Museoesineet ovat osa historiaa. Historian tunteminen on eduksi. Koko sivistyksemme perustuu siihen, että me tiedämme, mitä meitä aiemmin eläneet ihmiset ovat tehneet, joten voimme käyttää sen tiedon hyväksemme ja jatkaa siitä, mihin he pääsivät. Emme kirjoittaisi tätäkään foorumia, jos jokainen sukupolvi aloittaisi aina alusta keksimällä kivitaulun ja siihen tekstin talttaamisen. Emme siis kehittyisi, jos aloittaisimme aina alusta.

Itse pidän menneisyyden kunnioittamista yhtenä sivistyksen mittana. Ja – juuri historiasta – tiedämme, että edeltäjiensä monumentit ja sivistyksen tuhonneet kansat eivät ole pärjänneet kovin pitkään. Jopa tuhoamisen osaaminen eli sotiminenkin onnistuu parhaiten, kun ei tarvitse aloittaa nuijien veistelyllä ja nuolten virittelyllä.

Antero
 
Vs: Raitiovaunuhavaintoja - toukokuu 2011

Aiheen vierestä, mutta epäilen Helsingin olympiastadionin purkamista vahvasti. Uuden rakentaminen taitaa olla edessä sen verran pian, että Helsingistä löytyy sille vielä maata muualta. Olympiastadion on nostettu suomalaisen arkkitehtuurin merkkitekeleiden joukkoon, samaten ainoat Suomessa järjestetyt olympialaiset ovat saaneet aikamoisen aseman historiankirjoituksessa. Purkamisesta tulisi aivan sietämätön haloo.

No voihan vanhan stadionin toki hyödyttömänä jättää ränsistymään pystyynkin, mutta mitä iloa siitä kenellekään on. Olympiastadionillahan ei ole oikeastaan mitään käyttöä sen jälkeen jos ja kun uusi sisästadion 20-30 vuoden kuluessa valmistuu. Käyttökieltokuntoon stadion ränsistyy parissakymmenessä vuodessa jos ylläpito lopetetaan ja on aika vaikeaa kuvitella, että jostain löytyisi jatkuvasti miljoonia euroja vuodessa hyödyttömän rakennuksen ylläpitoon.

Ongelma on vähän samanlainen kuin Finnjetillä tai raitiovaunuilla. Laiva jolle ei ole kaupallista käyttöä on tosi kailis ylläpitää. Toki raitiovaunuille voisi joku lato jostain maaseudulta löytyä, mutta olisiko siitä paljon iloa. Tai oikeastaan avainkysymys on: kuka maksaa?
 
Vs: Raitiovaunuhavaintoja - toukokuu 2011

Olympiastadionillahan ei ole oikeastaan mitään käyttöä sen jälkeen jos ja kun uusi sisästadion 20-30 vuoden kuluessa valmistuu.

Helsingin kokoisessa kylässä lienee urheilutoimintaa sen verran, kalenterin varmaan saa täyteen. Eri asia on tietty se, että onko tuo millään lailla kustannustehokasta ja onko iso tyhjä katsomo käyttäjien kannalta kiva.


Toki raitiovaunuille voisi joku lato jostain maaseudulta löytyä, mutta olisiko siitä paljon iloa. Tai oikeastaan avainkysymys on: kuka maksaa?

Niinpä. Itselleni tuli vaan mieleen, että jos romuttamista halutaan ehdottomasti välttää, niin rahatonkin taho saisi vaunun säilymään aika kauan jossain kuivassa ja pimeässä paikassa. Tästä tietty ei olisi juuri muuten iloa kuin siinä tapauksessa, että harrastajien into ja rahat riittävät jonain päivänä tulevaisuudessa vaunun kunnostamiseen ja ajamiseen. Itse en jaksa oikein innostua paikallaan olevaksi kahvilaksi tms. muuttamisesta.
 
Vs: Raitiovaunuhavaintoja - toukokuu 2011

Museoesineet ovat osa historiaa. Historian tunteminen on eduksi. Koko sivistyksemme perustuu siihen, että me tiedämme, mitä meitä aiemmin eläneet ihmiset ovat tehneet, joten voimme käyttää sen tiedon hyväksemme ja jatkaa siitä, mihin he pääsivät. Emme kirjoittaisi tätäkään foorumia, jos jokainen sukupolvi aloittaisi aina alusta keksimällä kivitaulun ja siihen tekstin talttaamisen. Emme siis kehittyisi, jos aloittaisimme aina alusta.

Toisin kuin väität, en ole historian tuhoamisen kannalla. Kaikki nykyaikainen toiminta perustuu historiaan. Mutta nykyaikaisen tekee se, että se on parempi tai halvempi kuin historiallinen. Vanhaa ei heitetä pois, vaan sen ajatus elää uusissa, paremmissa konsepteissa ja toteutuksissa: muinainen tarve kirjata historiaa eli luolamaalauksista savitauluihin joista pergamentteihin ja papyrukseen, viimein paperiin ja nyt Internetiin. Joku keksii vielä Internetistä tai Internetissä toimivan mullistavan tavan kirjata asioita ylös.

Kehityksessä haparoidaan paljon, niin nyt kuin ennenkin. Siksi täydellinen kattavuus minkään alan museossa on mahdottomuus: varastot ja näyttelyt täyttyvät epäolennaisista pikku kehitysaskeleista eteenpäin ja taaksepäin. Käytännön todellisuuden ja vierailijoiden mielenkiinnon puolesta tulee karsia museointi vain tärkeimpiin kulminaatiopisteisiin, jotka harrastajat ja alan ammattilaiset tuntevat. Heillä on paitsi kiinnostusta, myös rahaa tai vaivannäköä jota laittaa mielipiteidensä ja väitteidensä taakse. Tällöin historiasta pikkuhiljaa puristuu se tieto ja merkittävät kehitysaskeleet ymmärrettävään mittakaavaan ja muotoon.
 
Vs: Raitiovaunuhavaintoja - toukokuu 2011

Toisin kuin väität, en ole historian tuhoamisen kannalla.
En minä väitä, että haluat tuhota historiaa. Selitin vain historian merkitystä siten, kuin itse sen ymmärrän. Olen myös omassa työssäni todennut monet kerrat, miten paljon historiasta on apua.

Vanhan hävittämisessä ja säilytettäväksi valitsemisessa on se ongelma, ettei silloin hävittämisen hetkellä tiedetä, mikä on merkittävää ja säilyttämisen arvoista ja mikä ei. Minä en ole saanut museo- tai historia-alan koulutusta, joten en tiedä, mitä periaatteita siellä noudatetaan. Mutta luulisin, että joitain perusteita kuitenkin on määritelty.

Historiaa ja museoita voidaan toki pohtia vain viihteen kannalta. Silloin pitää erottaa historian tutkimuksen ja yleisölle tarkoitetun toiminnan kustannukset. Museoiden ”viihdekulut” taitavat jäädä aika vähäisiksi kun niitä verrataan moneen muuhun viihteeseen, jota yhteiskunta rahoittaa.

Mutta ”museoviihteellä” on myös melkoinen markkina-arvo. Museojunalla tai -ratikalla voitetaan yleistä positiivista mielikuvaa monin verroin enemmän kuin mainonnalla ja muulla markkinoinnilla. Fiksut yritysjohtajat tietävät tämän, toiset laskevat vain teoreettisia raidemetrien kustannuksia ja tahtovat pakkomielteenomaisesti hävittää kaiken. Noin tilastollisesti taitaa olla niin, että parhaiten menestyvillä yrityksillä on myös komeimmat omat museot. Ne ovat jatketta sille, että kehutaan asiakkaille, miten kauan yritys on toiminut, koska sillä tiedolla on positiivinen markkina-arvo. No jaa, johtuisiko huonosti menestyvien museottomuus siitä, että ne eivät elä niin kauan, että niille kertyisi mitään museoitavaa.

Antero
 
Helsingissä ei todellakaan olisi varaa romuttaa yhtäkään jäljellä olevaa 50-lukulaista vaunua, sillä paitsi, että ne olisi varmasti (jotain poikkeusta ehkä lukuunottamatta) mahdollista jopa säätää ajokuntoisiksi turistispåriksi, niillä olisi huima markkina-arvo kaupungin raitioverkon kehityksestä puhuttaessa.
Kahvila-, kauppa- tai asuinvaunukin voisi olla mielenkiintoinen ajatus. Sehän ei edes kuluttaisi kiskoja...
 
Helsingissä ei todellakaan olisi varaa romuttaa yhtäkään jäljellä olevaa 50-lukulaista vaunua...
Juu, ei ole, koska kaikki jäljellä olleet on noin vuoden sisään juuri romutettu. Viimeiseksi nro 14, josta sentään ehdittiin saada varaosia entisöityyn vaunuun 12, josta joku rikkoi kontrollerin. Jäljellä on onneksi romutettavaksi 2-akselinen 157 vuodelta 1930 eli vaunun ikä on vain 81 vuotta.

Antero
 
Onko kukaan foorumilainen laittanut merkille pelastuslaitoksen harjoitusalueelle Roihupeltoon vietyä vanhaa sporaa?
 
Kyllä, se on jompi kumpi viimeksi poistetuista sarjan 331-375 vaunuista, eli numero 332 tai 362. Noiden kahden poistuttua HKL:llä jäljellä on enää tilausajovaunu 339, sekä tietysti hinausvaunu H-1 (entinen 344).
 
Romuttaminen kuulostaa kyllä erittäin lyhytnäköiseltä toiminnalta etenkin tuon 157:n osalta. Molempien vaunujen arvo on kuitenkin huomattavasti romuraudan arvoa suurempi. 157 avoperävaunun kera on tuonut raitioliikenteelle ja koko kaupungille runsaasti myönteistä julkisuutta.

Mielestäni lähtökohtana ainakin 157 osalta pitäisi olla säilyttäminen ajossa. Seuraavana säilytystilan etsiminen kaupungin/HKL:n toimesta jostain ajovarikon ulkopuolelta. Tämän jälkeen myyminen ulkopuoliselle taholle (ei romuksi)
 
Tämän jälkeen myyminen ulkopuoliselle taholle (ei romuksi)
Tuollainen yleensä merkitsee vaunun "katoamista" muutaman vuoden aikajänteellä (ei koske Stadin Ratikoita).
Muuten tietääkö joku, onko iso-Valmet HKL 19 edelleen olemassa?
Viimeinen tieto: yksityisomistuksessa Lahdessa.
 
Tuollainen yleensä merkitsee vaunun "katoamista" muutaman vuoden aikajänteellä

Riippuen tietysti ehdoista joilla vaunu myydään. Pidän kuitenkin romuttamista parempana vaihtoehtona vaunun säilymistä yksityisomistuksessa esimerkiksi jäätelökioskina tai vastaavana, mikäli mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.
 
Takaisin
Ylös