Museovaunut?

Ja vielä yleisesti mitä kaupunginmuseoon tulee: En haluaisi liikaa toistella muiden sanomisia, mutta pakko on jonkin verran päivitellä.

HKM luulee, että ratikka menee rikki, kun siihen koskee. Täälläkin todettiin, että asia on juuri päinvastoin. Jenkillä ja Pikku-Ruotsalaisella, jotka nimen omaan kunnostettiin (ei pilkuntarkasti entisöity) liikennekuntoon, ajettiin 70-luvulla ihan yleisöajeluitakin teemapäivinä. Ja olisihan 165 ollut mahtava vaunu Käpylän 80-vuotispäivillekin, se vaunutyyppi kun liikennöi K-linjaa silloin vuonna 1925.

Raitioliikennemuseostakin saisi huomattavasti houkuttelevamman, jos vaunuja välillä vaihdeltaisiin ja jollain vaunulla saisi silloin tällöin ajellakin. Tällä hetkellä museossa kävijällä ei ole mitään syytä mennä sinne uudestaan, kun siellä ei tapahdu mitään. Se ärsyttää myös museon henkilökuntaa.

Museolla ei ole asiantuntemusta ratikka-asioissa. Ei sitä voi olettaakaan, eikä heitä voi siitä syyttää. Sääli on kuitenkin, että asiantuntemusta löytyisi niin läheltä (HKL), mutta sitä ei osata/haluta käyttää hyväksi.
 
Byrokratian toimivuus on sittenkin yhteiskunnan toimivuutta tärkeämpää. :( Uskon kyllä että tässäkin asiassa jossain vaiheessa saadaan järki käteen. Tärkeintä on, että edes tietty määrä vanhaa vaunukalustoa saadaan säilymään. Koska asiathan voisivat olla huonomminkin, pohjoismaatkin on täynnä nykyisiä tai entisiä ratikkakaupunkeja ilman että vaunuja osataan museoida.
 
Re: Ei museovaunuja liikenteeseen.

339-DF sanoi:
Albert sanoi:
Vaunut vuosilta 1928 ja 1930 eli HKL 135 ja 157 ovat aikanaan saaneet Sisun (SAT) alustan, eivätkä enää ole aitoja ASEA:n vaunuja.
Näkyykö tämä ero konkreettisesti ja miten? Tieto oli minulle aivan uusi! Päällisin puolin vaunun kori näyttää suht koht alkuperäiseltä lukuunottamatta yksisuuntaistamista ja katon vehkeitä.
Siis kuten Albert jo totesi, vaunujen 135 ja 157 alustat (vuosilta 1941-42) ovat huomattavasti uudemmat kuin korit (vuosilta 1928-30). Sen näkee kyllä harjaantuneella silmällä ja voisi helposti käytännössäkin verrata alkuperäisellä ASEA:n alustalla olevan oikean museovaunun 139 rinnalla.

Veteraanivaunut 135 ja 157 saivat uudet alustat 1975, kun niistä tehtiin hallivaunut H-5 ja H-7. Alustat voimakkaampine ja uudempine Strömberg-moottoreineen otettiin SAT-vaunuista, jotka muuten romutettiin kaksiakseliskauden loputtua. ASEA:n vaunun kori oli vahvempi ja käytännöllisempi hallivaunuksi, siksi ei sota-aikana valmistettua ja myöhemmin kunnostettua SAT-vaunua kelpuutettu hallivaunuksi sellaisenaan. Nämä kaksi vaunua säilyivät siis kohtalon oikusta, sillä niidenhän ei pitänyt jäädä tällaisiksi veteraanivaunuiksi (kolmas vastaavanlainen vaunu H-6 kyllä on jo romutettu).

Olihan jo oikea ASEA ja paljon alkuperäisempi 139 varattu HKL:n liikkuvaa museota varten.

Kaksiakselisten vaunujen alustojen mitoitus on ollut likipitäen sama vuodesta 1924 lähtien aina 50-luvun alkuun saakka.
 
Mutta telikö on alkuperäinen asealainen?

139:ä en ole koskaan nähnyt ilman pressuja, joten vertailu ei onnistu :cry:
 
Kaksiakselisessahan ei ole teliä vaan kiinteä alakerta eli "alusta". Teli on pieni, kiertyvä ja heilahteleva "vaunu", jonka päällä on kori. Parempiakin määrittelyjä toki on. Siis 139:ssä on kaikki aitoa pienin uudistuksin, kuten kiilakumitiivisteet ikkunoissa. Noissa muissa on alakerta aivan toisesta vaunusta. Joku voisi sanoa että puolet toista. Alusta on kuitenkin mitoitukseltaan samantapainen eli näyttää asiaankuuluvalta. Parhaiten muutokset huomaa oikeastaan ohjaamossa, jossa onkin Strömbergin ajokytkin eikä ASEA:n.
 
Kuinkahan monella rv-kuljettajalla on pätevyys vanhojen 2-akselisien 135 ja 157 kuljettamiseen.
 
Kierrän veistä haavassa, tiedän, mutten malta olla toteamatta tätä: Näyttää siltä, että raitiovaunujen luovuttaminen "museoväelle" on niiden surma.

Turussa liikennelaitos lahjoitti erinomaisen kokoelman turkulaisvaunuja Maakuntamuseolle. Lisäksi myös työkaluja, kuten pyöräkertasorvin. Vaunut "varastoitiin" taivasalle paikkaan, jonne ei ollut satunnaisilla ohikulkijoilla näkyvyyttä. Siis ihanteelliset olosuhteet laitapuolen ihmisille, jotka romuttivat vaunut lyhyessä ajassa irroittamalla ja myymällä arvokkaita metalliosia romukauppiaille. (Eikä ole moraalia romukauppiaillakaan!)

Ei asiantuntemusta, ei resursseja. Mutta epäilemättä virallisesti asiat hienossa hoidossa.

Vaikkei 1960-luvulla ollut harrastajia ja aktivisteja puolustamassa raitioliikennettä Turussa, harrastajat sentään yrittivät pelastaa 3 vaunua. Mutta silloiset koululaiset eivät siinä onnistuneet. Viimeinen niitti niillekin vaunuille oli "museoväen" tuomio: rumat raitiovaunut pois Tekniikan museon pihalta Kuninkaankartanonsaaresta.

Mitä Turussa on jäljellä? Vain sitä, mikä on puoliksi vahingossa säilynyt, etupäässä liikennelaitoksen itsensä huolehtimana.

Antero
 
Sama museoilmiö on myös havaittavissa monessa muussakin tekniikan historian säilyttämisessä. Itse olen seurannut puhelinmuseointia, joka on kylläkin täysin tuntematon suurelle yleisölle, mutta on täysin toimintakuntoinen ja sijaitsee Töölössä. Puhelinammattilaiset pitävät sitä yllä ja esittelevät sitä asiantuntevasti yleisölle. En usko, että siitä olisi mitään säilynyt jos laitteet olisi kiikutettu johonkin muuhun rahapulassa olevaan museoon.
Kyllähän monella yhtiöllä on tarve ja halu museoida omat aarteensa.
HKL on tietysti erikoisasemassa ollessaan omistussuhteessa kapunkiin, mutta niin myös on Energialaitos ja Vesilaitos museoineen.
Kyllä tälläiset erikoismuseoinnit vaativat omat ammattiylpeyden omaavat hoitajat vanhoine työkaluineen.
 
Rainer mainitsi että Espoon Sepänkylän päiväkodin pihalla on vanha 2-akselinen helsinkiläisratikka. Muistaakseni noin parikymmentä vuotta sitten entinen 152 seisoi Linnanmäellä. En ole käynyt Linnanmäellä sen jälkeen mutta pelkään pahoin ettei se ole enää siellä, mitä mahtaa olla sen kohtalo ?
 
339-DF sanoi:
Sepänkylän vaunua ei valitettavasti ole enää muutamaan vuoteen ollut.
Onko se siis pistetty romuksi kokonaan? :evil:

Milloin tämä on tapahtunut? Olisiko ollut mitäään mahista pelastaa se?

Jos jotain ratikoista ymmärrän, niin niitä olisi kaikesta huolimatta helpompi korjata kuin höyryvetureita, jos intoa vain riittää, vai olenko väärässä?

Siksi olisi syytä niiden jotka haluaa talkootyönä pelastaa 2-akselisen ratikan ja kunnostaa sen ajokuntoiseksi, toimia nopeasti, koska ne vähenevät koko ajan.

Yksi pelastettava kohde voisi olla nykyisin Tampereella Sara Hildénin taidemuseon pihalle näytteille asetettu "Ruuhkaratikka"-nimisenä taideteoksena toimiva entinen helsinkiläisvaunu, joka muuten taitaa olla niitä aikoinaan Saksassa tehtyjä harvinaisemman sortin vaunuja.

Koska kyseistä taideteosta pidetään ulkona sään armoilla, vaikuttaa vähän siltä kuin museo ei noteeraisi sitä kovin korkealle, joten olisi ehkä aihetta kysyä museolta joutaisiko vaunuharvinaisuus asianmukaisempaan hoitoon.

Tilalle voisi antaa vaikka jonkun vanhan bussin, jolloin taideteoksen nimikin muuttuisi "Ruuhkanysse":ksi, mikä muutenkin sopisi museon henkeen paremmin, koska ns pop-taiteesta ja tamperelaisesta nähtävyydestä on kuitenkin kysymys.

t. Rainer
 
Muistan tuosta Sepänkylän vaunusta, että radiossa silloisella kanavalla Radio Mellan Nyland, nykyinen Radio Vega City, oli reportaasi "muutama" vuosi sitten kuin tuota vaunua poistettiin. Yksi syy miksi se poistettiin oli että vaunu alkoi tulla liian vaaralliseksi leikkiville lapsille.

/Skurubisin
 
Compact sanoi:
Linnanmäen ja Sepänkylän vaunut on paloiteltu jo ajat sitten.
Sepänkylän vaunu oli ainakin paikallaan 7 vuotta sitten kun viimeksi kävin siellä. Voinhan mä tietysti tänään kotimatkallani lähteä tarkistamaan onko se vielä tallessa....

Compact sanoi:
Ruuhkaratikka voi puolestaan varsin hyvin. Sillä on nykyään katoskin suojana. Ruuhkaratikan ominaisuudet löytyvät ehtymättömältä SRS:n sivustolta http://www.nettilinja.fi/~ahellman/ratikat/ruuhkara/rushtram.htm
Ai se ei ollutkaan moottorivaunu eikä saksalainen. Ulkonäkö taisi hämätä ja muistini.

Kuulostaa vähän hassulta että antiikkivehjettä on nimetty "ruuhkaratikaksi", mutta yli 30 vuotta sitten 2-akseliset perävaunut taisivat nimenomaan tavallisen kansan silmissä olla kaikkien joukkoliikennevälineiden hierarkian pohjalla. Makunsa kullakin mutta minusta olisi parempi olisi jos se saisi alkuperäisvärityksensä takaisin.

t. Rainer
 
Ruuhkaratikka

R.Silfverberg sanoi:
Kuulostaa vähän hassulta että antiikkivehjettä on nimetty "ruuhkaratikaksi", mutta yli 30 vuotta sitten 2-akseliset perävaunut taisivat nimenomaan tavallisen kansan silmissä olla kaikkien joukkoliikennevälineiden hierarkian pohjalla. Makunsa kullakin mutta minusta olisi parempi olisi jos se saisi alkuperäisvärityksensä takaisin.
Ruuhkaratikka on kyllä taideteos, eikä enää raitiovaunu. Se varmasti saa olla sellaisen kuin on, niin kauan kuin on. Yli 30-vuotta sitten 2-akseliset perävaunut olivat raitiotiematkustajille ihan tavallista arkipäivää, kuten nivelet nykyään. Ja ne olivat todella ruuhkaratikoita. Käpylän radallakin sitä meni 2-akselinen + perävaunu toisensa jälkeen seisomalastissa ruuhka-aikoina.
Niin ja Kaupunginmuseon kokoelmista löytyy vastaava vaunu, hieman nuorempi. Saisi nyt vaikka se edes näytille.
 
Takaisin
Ylös