Museovaunut?

Liittynyt
31 Elokuu 2005
Viestit
700
Kesäisin Tukholman matkoihin olen aina yrittänyt sisällyttää raitiovaunuajelun vanhalla 20-luvun ASEAlla Djurgardenin linjalla.
Kyllä on aina ollut hieno kokemus.
Mitenkä mahtaa olla meidän vanhimmat vaunut, saisiko niitä millään liikennöitävään kuntoon. 30-luvun vaunuhan on saatavilla tilausajolle.
Meillä on muutamia vähäliikenteisiä silmukoitakin kuten Rautatietori, Toinen linja, Yrjönkatu, Kuusitie ja edesmennyt Töölöntori.
Olisiko siitä muulle liikenteelle riskiä, jos joukossa olisi museovaunu.
Jokuhan teki valtuustoaloitteenkin asiasta, muuta ei edennyt.
Tukholmassahan kunnostus ja liikennöinti tapahtui suljetulla rataosuudella ratikkaharrastajien voimin, nythän se on tiettävästi siirtynyt yhteiskunnan omistamalle SJ:lle.
Kuinka suuri työ olisi saada Koskelan hallin säilytyksestä vanhoja vaunuja liikenteeseen, olisiko edes teknisesti mahdollista nykyajan tekniikalle.
Kyllä olisi hienoa ajella vanhalla Asealla ja perässä vanha avovaunu.
No ne on niitä haaveita vaan..........
 
Kuten HKL itsekin vähän aikaa sitten totesi, ihmiset eivät vielä pidä 1950-luvun vaunuja museovaunuina, koska linjaliikenteessäkin käytetään vielä vuoden 1959 vaunuja.
 
HKL:n vanhin kirjoilla oleva vaunuhan on HKL 135 vuodelta 1928. Toiselle Kulosaaren jumboista piti ainakin jossain vaiheessa myös tehdä jotakin. Kaupunginmuseon vaunut taas ovat museoesineitä, eikä niitä siksi saa käytöllä pilata (eivät monet ole näytteillä liioin).
 
Tosi hienoja vaunuja siellä Koskelassa pressujen alla.
"Museo eläväksi". kyllä ne hyvässä hoidossa kestäisivät liikkumistakin.
 
Ei museovaunuja liikenteeseen.

Kun raitioliikennemuseo perustettiin 1990-luvun alkupuolella, HKL siirsi valtaosan keräämästään museoaineistosta mukaan lukien vaunut kaupunginmuseon omistukseen. Kaupunginmuseo on pyrkinyt säilyttämään vaunut siinä kunnossa, kun ne olivat viimeisenä liikennöintipäivänä. Vaunuja ei ole pidetty liikennekelpoisina vaan näyttelyesineinä. Kaupunginmuseo ei luovuta vaunuja liikennekäyttöön.
HKL säilytti itsellään joitakin vanhoja vaunuja, kun joistakin vaunutyypeistä oli säilynyt ”rinnakkaiskappaleita”. HKL:llä on vaunut vuosilta 1928 ja 1930. Näistä vain toinen on ajokunnossa. Muut HKL:llä säilyneet vaunut ovat 50-luvulta.
Suoraan Joukkoliikennelautakunnan esityslistalta 1.12. Osa vastauksesta valtuutettu Enrothin tekemään museoraitiovaunujen käyttöä koskevaan toivomusponteen.
Eli Kaupunginmuseon kanta on harvinaisen selvä.
Vaunut vuosilta 1928 ja 1930 eli HKL 135 ja 157 ovat aikanaan saaneet Sisun (SAT) alustan, eivätkä enää ole aitoja ASEA:n vaunuja.
 
Kaupunginmuseon kanta sille annettuihin museovaunuihin on hyvin valitettava, ja johtaa ennen pitkää vaunujen tuhoutumiseen. Tämä näkyy esim. Töölössä olevasta pikkuruotsalaisesta, jonka nurkissa on puupölkyt. Kori ei kestä kuivumista.

Kaupunginmuseon henkilökunnalla ei ole teknistä koulutusta eikä siten ymmärrystä siitä, miten teknisiä laitteita museoidaan. Tekninen laite, kuten raitiovaunu, ei ole sama asia kuin keramiikka-astia, vaatekappale tai jopa rakennus. Konservointi sopii toimimattomille esineille, mutta ei laitteille.

Laitteet edellyttävät ylläpitoa ja käyttöä pysyäkseen kunnossa ja säilyäkseen jälkipolville. Niitä ei voi konservoida. Tämä riippumatta siitä, halutaanko vaunu pitää sellaisessa kunnossa kuin se oli viimeisenä liikennöintipäivänä vai ehkä valmistumista vastaavassa asussa. Siksi toiseksi käyttämättömänä rapistuva vaunu ei ole eikä pysy siinä kunnossa jossa se oli viimeisenä liikennöintipäivänä.

Kaupunginmuseolle annetuista vaunuista suuri osa ei lisäksi edes ole viimeisen liikennöintipäivän kunnossa, vaan ne on restauroitu eli ennallistettu sen jälkeen, kun ne on poistettu käytöstä. On lähes loukkaavaa restaurointityön tekijöitä kohtaan, että heidän suuri työnsä vaunujen korjaamiseksi ajokelpoisiksi ei ole missään arvossa, vaan vaunujen annetaan seisottamalla rappeutua uudelleen.

Kaupunginmuseo jättää lisäksi täysin huomiotta raitiovaunuihin ja liikenteeseen liittyvän osaamisen ja työkalujen taltioinnin, joka on keskeinen osa liikennemuseoiden toimintaa ympäri maailman. Jos Kaupunginmuseossa joskus tulevaisuudessa joku ymmärtää tehdyn vahingon, vaunuja on hyvin vaikea enää korjata. Siihen tarvittaisiin varaosia, työkaluja ja ennen kaikkea osaamista, jonka annetaan nyt kadota ja tuhoutua, kun vain "konservoidaan" pelkkiä vaunuja. Työkalut ja osaaminen pysyvät kunnossa parhaiten ja ainoastaa käyttämällä ja ylläpitämällä vaunuja.

En anna mitään arvoa kaupunginmuseon lausunnolle museoliikennealoitteesta. Maailman mitassa Helsingin museoraitiovaunujen kokoelma on omituisessa tilassa. Muualla selkeä tavoite on korjata ja ylläpitää vaunut ehjinä ja toimintakunnossa sekä käyttää niitä, meillä tavoitteena on antaa vaunujen tuhoutua hoitamattomina ja ilman käyttöä.

Paras ratkaisu olisi, että HKL ottaa kokoelman pois Kaupunginmuseolta ja liittää Raitioliikennemuseon osaksi omaa organisaatiotaan. HKL:ltä löytyy vielä halua ja taitoja pelastaa ja ylläpitää vanhimmatkin vaunut.

Antero
 
Hieno kirjoitus Anterolta.
Junapuolella on Porvoolaiset harrastajat tehneet suuren työn entisöidessään vanhoja lättähattuja ja pitävät niitä "linjaliikenteessä" kesäkausina, tosin VR:n henkilökuntaa pitää olla mukana muulla rataosuudella kuin suljetulla Olli-Porvoo välillä. Sama taitaa olla Raitiovaunuliikenteessäkin vaikka vaatimukset eivät yhtä kovia olekkaan.

Olisko mitään ajatuksen mahdollisuutta, että seuramme ottaisi hoidokseen kunnostusta ja kesäliikennöintiä viikonloppuisin. Voisiko HKL hyväksyä kuljettajaksi ratikka-tutkinnon suorittaneen.
Stadin Ratikat Oy voisi olla hyvä pohja laajentumiselle.
Taitaa olla liian suuri haaste.
 
Jusa sanoi:
Olisko mitään ajatuksen mahdollisuutta, että seuramme ottaisi hoidokseen kunnostusta ja kesäliikennöintiä viikonloppuisin. Voisiko HKL hyväksyä kuljettajaksi ratikka-tutkinnon suorittaneen.
Stadin Ratikat Oy voisi olla hyvä pohja laajentumiselle.
Taitaa olla liian suuri haaste.
Jos tarkemmin penkoo, niin käytöstä poistettuja vaunuja on muuallakin kuin Raitiovaunumuseossa tai Koskelan hallissa.

Esim Espoossa on Sepänkylän päiväkodin pihalla on 1970-luvulta asti ollut lasten ihailtavana vanha 2-akselinen helsinkiläisvaunu lähes alkuperäiskunnossaan, virroitin vain puuttuu. Lisäksi ympäri maata on taidemuseorekvisiittana ja kioskeina ym entisiä helsinkiläis- ja turkulaisvaunuja tai niiden koreja.

Olisiko mitenkään mahdollista ostaa jokin näistä takaisin, ja kunnostaa liikennöitäväksi? Esim Sepänkylän päiväkoti voisi ottaa vaihdossa vaikka vanhan linja-auton tai junanvaunun, koska 2-akseliset ratikat eivät ole koskaan hoitanut eivätkä tule hoitamaan Espoon joukkoliikennettä. Onko kellään tarkempaa tietoa miten kyseinen vaunu on sinne joutunut?

t. Rainer
 
Jusan ehdotus ei ole huono. Eikö Göteborgissa hoida museovaunuliiikennettä kesäaikana alan harrastajien yhdistys?
 
Säännöllisen museoliikenteen hoito ei ole helppo nakki. Museoraitioliikenteen hoidossa on se etu, ettei tarvitse ylläpitää rataa, mutta säännöllinen sitoutuminen liikenteeseen eli vaunujen ajamiseen ja huoltoon on vakavaa ja raskasta sekin.

Uskon, että nykyään HKL:n kanssa olisi mahdollista päästä jonkinlaiseen sopimukseen, jos liikenne ei edellytä merkittäviä kuluja HKL:ltä. Mutta henkilökunnan on oltava päteviä, eli rv-koulutettuja kuljettajia, jotka kelpaisivat yhtä hyvin linjaliikenteeseen. Jos päteviä kuljettajia ja rahastajia, jotka haluavat vapaaehtoispohjalta pyörittää liikennettä, löytyy kylliksi, tällaisesta voisi alkaa neuvotella. Näin siis arvelen vain itse ilman mitään kontakteja HKL:n kanssa. Foorumia seuraavat rv-kuljettajat ovat varmasti minua pätevämpiä tämän asian arvioinnissa.

Kuljettajien lisäksi on myös huolehdittava vaunujen ylläpidosta. Vähäisen käytön vuoksi huoltoa ei tietenkään tule kuin päiväliikenteen vaunuissa, mutta toisaalta vanha kalusto vaatii huolto nykykalustoa enemmän. Ja tässäkin asiassa tarvitaan ammattitaitoa. Raitiovaunujen huolto- ja korjaamohenkilöstö on työhönsä koulutettua porukkaa, ei siihen pelkkä innostus riitä.

Göteborgissa kai museoliikenne hoituu niin, että vaunut pidetään kunnossa liikennelaitoksen tuella, mutta kuljettajat tekevät vapaaehtoistyötä. Tukholmassa koko touhu pyörii vapaaehtoispohjalla, ja henkilöstö lienee sitä edelleen, vaikka rata siirtyi jo yhteiskunnan hoitoon. Wienissä museovaunu on liikennelaitoksen juttu. Henkilökunta ajaa muuten normaaliliikennettä, mutta museovaunujen ajoon ei pakoteta, vaan siihen halutaan. Prahassa liikennelaitos kustantaa museon ja vaunujen korjauksen sekä museoliikenteen. Eli henkilökunta saa liikennelaitokselta palkkaa. Museohommiin ei kuitenkaan määrätä, vaan ne jotka haluavat, voivat valita museotyön.

Antero
 
Re: Ei museovaunuja liikenteeseen.

Albert sanoi:
Vaunut vuosilta 1928 ja 1930 eli HKL 135 ja 157 ovat aikanaan saaneet Sisun (SAT) alustan, eivätkä enää ole aitoja ASEA:n vaunuja.
Näkyykö tämä ero konkreettisesti ja miten? Tieto oli minulle aivan uusi! Päällisin puolin vaunun kori näyttää suht koht alkuperäiseltä lukuunottamatta yksisuuntaistamista ja katon vehkeitä.
 
R.Silfverberg sanoi:
Esim Espoossa on Sepänkylän päiväkodin pihalla on 1970-luvulta asti ollut lasten ihailtavana vanha 2-akselinen helsinkiläisvaunu lähes alkuperäiskunnossaan, virroitin vain puuttuu.
Sepänkylän vaunua ei valitettavasti ole enää muutamaan vuoteen ollut.
 
Jusa sanoi:
Olisko mitään ajatuksen mahdollisuutta, että seuramme ottaisi hoidokseen kunnostusta ja kesäliikennöintiä viikonloppuisin. Voisiko HKL hyväksyä kuljettajaksi ratikka-tutkinnon suorittaneen.
Stadin Ratikat Oy voisi olla hyvä pohja laajentumiselle.
Taitaa olla liian suuri haaste.
HKL hyväksyy kyllä kuljettajaksi talon palveluksessa olevan rv-kuljettajan, joka osaa kuljettaa ko. vaunutyyppiä. Hän voi sitten vapaa-aikanaan ajella palkatta jos huvittaa.

Staran puolesta voin sanoa, että olen kyllä harkinnut erilaisia museo/turistikierroksia 339:llä kesäisin, mutta ongelma on juuri se kuukanko:n ja HKL:n virkamiesten toteamus, että 339 ei eroa riittävästi päivittäisessä liikenteessä olevista vaunuista niin kauan kuin 1-15-sarjan vaunuja näkyy liikenteessä. Maallikohan ei erota vaunuja 1-30, 301-375 toisistaan.
 
Takaisin
Ylös