Epun kommenttiin: kannattaa muistaa suhteellisuus. Yksittäisten onnettomuuksien perusteella ei kannata arvioida koko liikennemuotoa - jollei onnettomuus johdu liikennemuodon mahdottomuudesta. Sen sijaan niiden perusteella kannattaa selvittää miten liikennemuotoa pitää kehittää onnettomuuksien ehkäisemisesti.
Raiteilta suistunutta raitiovaunua tai junaa on tietysti mahdoton ohjata. Mutta raiteiltasuistumisen estämiseen on tehokkaita keinoja:
- Raiteen linjaus siten että suistuminen ei ole todennäköistä (suuret kaarresäteet, tasainen geometria, loivakaarteiset vaihteet)
- Raiteen ja kaluston asianmukainen kunnossapito
- Kaluston oikea nopeustaso (liikennesääntö, mahdollinen kulunvalvonta)
Tässä onnettomuudessa vaunu oli ainakin ajanut selvää ylinopeutta verrattuna sääntöön, kuten myös Stockan seinään ajanut vaunu ajoi. Lisäksi vaunu kulki pidempään, koska etumainen vaunu pysyi kiskoilla ja mahdolisesti myös veti edelleen suistumisen jälkeen.
Raiteiltasuistumisen vaaraa pyritään eliminoimaan ylläolevin keinoin, mutta raiteiltasuistumisen tapahtuessa pystytään lähinnä suojelemaan vaunun sisällä olijoita korirakenteen tukevuudella.
Kun sitten taas ajatellaan raitiovaunujen todellista vaihtoehtoa, busseja, kannattaa muistaa kaarreajosta seuraavat tosiasiat:
- Bussi ei aja kaarteesta turvallisesti sen nopeammin kuin raitiovaunukaan. Jos ajetaan liian kovaa, myös bussi suistuu tieltä, samoin seurauksin kuin raitiovaunu.
- Tiukassa kaarteessa bussi ei aja "etupyörien mukaan" kuten raitiovaunu, vaan perä ja runko kulkevat aika eri reittiä kuin keula. Tästä seuraa tiukoissa käänteissä melkoinen vaara.
Turussa on sattunut ainakin kaksi selkeästi bussin tiukasta kaarteesta johtuvaa kuolemaan johtanutta onnettomuutta ja olen itsekin ollut jäädä suojatiellä vasemmalle kääntyvän bussin alle.
