Tämä kysymys oli alun perin ketjussa Museovaunut.
Tämä on hyvä kysymys.Alunperin kirjoittanut Camo Lissabone
Pitkä käyttöikä ei ole tietenkään itsetarkoitus, mutta yleensä se on taloudellinen etu. Jos vaunu maksaa 2 Me, ja sen käyttöikä on 20 vuoden sijasta 40 vuotta, niin tuleehan tuo puolta halvemmaksi.
Tavallaan tästä voi olla haittaakin. Jos vaunu kestää mutta vanhenee käyttökelpoisuuden kannalta niin, ettei sitä voi tai kannata käyttää 40 vuotta, olisi tietenkin ollut edullisempaa maksaa vaunusta vähemmän, kun sitä kerran ei voi käyttää 40 vuotta. Tämä on yleinen ongelma Länsi-Euroopassa, koska halutaan siirtyä matalalattiaisiin vaunuihin. Uusimmat korkealattiahankinnat ovat kuitenkin vasta alle 20 vuoden ikäisiä. Hyväkuntoista korkealattiakalustoa onkin myyty tai lahjoitettu entisiin sosialistimaihin korvaamaan teknisesti heikkokuntoista kalustoa.
Jos lyhytikäinen vaunu korvataan uudella samanlaisella, lyhyt käyttöikä on taloudellinen haitta. Raitiovaunu voidaan rakentaa hyvin pitkäikäiseksi siten, että hinta nousee vähemmän kuin kestoikä. Oma arvaukseni on, että 1990-luvun osin matalat Jakobintelinivelvaunut tulevat olemaan käytössä 50-60 vuotta. Sittenkin ne poistetaan vain siksi, että joitain niissä käytettyjä komponentteja ei enää valmisteta, joten ylläpitohuolto käy kalliiksi ja vaikeaksi.
Olen vieraillut Pietarissa ratikkavarikolla ja korjaamossa. Sieltä tulee mielikuva, että vaunujen lyhyt käyttöikä on asennekysymys. Käytön, ylläpidon, huollon ja korjauksen kulttuuri ei sosialismissa ollut järin suuressa arvossa. Investointihan oli ideologisesti kielletty asia. 5-vuotissuunnitelma oli parempi, kun siihen sisältyi mahdollisimman paljon uusia raitiovaunuja. Vanhojen pitäminen kunnossa ei tuottanut määrään perustuvia työn sankareita.
Antero