Helsingin ratikoiden vihreän ja keltaisen sävyt

339-DF · 6 Tammikuu 2006

Yleisesti tunnettua on, että Varioiden vihreä ja keltainen ovat eri sävyä kuin nivelissä ja neliakselisissa. Mutta ovatko nämä nivelissäkin käytetyt standardivärit kuitenkin vasta HKL:n ajan sävyjä?

Ratikkamuseon Kummerissa on selkeästi tummempi vihreä ja lämpimämpi keltainen kuin nykyvaunuissa. Myös harvojen HRO:n aikaisten aitojen värikuvien perusteella voisi päätellä, että esim. pikku-ruotsalaisten vihreä on ollut alun perin tummempi. Tummempi vihreä on käytössä myös museossa olevassa kunnostetussa jenkissä.

Mikä on siis värisävyjen historia?

Rattivaunu · 6 Tammikuu 2006

Eivätkös HRO 431 - 436 (HKL 181 - 186) ole olleet periaatteessa "aina" samansävysillä väreillä? Vaakunoissa ja muissa pikku jutuissa on voinut olla eroa tai jotain on voinut joskus ehkä puuttuakin...? Näin ollen värit ovat uusiutuneet kenties noin 1941 pintaan?

Compact · 6 Tammikuu 2006

Vaunujen hienoiset värisävyt ovat muuttuneet aikojen saatossa. Hevosvaunut olivat vihreää ja vaaleanharmaata. Kummerit kahta erilaista vihreää, sekä ikkunanpuitteet ja koristelistat keltaista. ASEA:n pikkuruotsalaiset olivat vihreää ja ensimmäistä kertaa keltaista käytettiin tasavertaisena vihreän kanssa.

Kuvan ASEA 101 vaunu on varhaista värikaavaa, mutta tämä osasuurennos postikorttikuvasta on jälkeenpäin ja todennäköisesti Saksassa väritetty. Tarkkaa puuhaa, mutta ainakin yhden ikkunan läpi näkyvä Valtioneuvoston linnan seinä on jäänyt värittämättä. En tiedä millä värimäärittelyillä näitä vanhoja kortteja on aikoinaan tehty ulkomailla. Onko valokuvaajalla ollut mukanaan kuvaa ottaessaan jokin värikartasto, josta hän on valinnut toteamansa värit ja niiden koodien mukaan sitten ulkomainen kirjapaino on tehnyt painotyön. Tiedän ainakin yhden turkulaisen vastaavan kortin, jossa värimäärittelyä ei ilmeisimmin ole tehty ja vaunulle onkin annettu helsinkiläisvärit, paremman tiedon puuttuessa. Tällaiset väritetyt kuvat ovat kyllä kivoja katsella, mutta aina on vaara, että värit eivät ole oikeat.

Jos sovitaan, että vuodesta 1908 lähtien on ollut meidän päiviimme saakka samaa vihreää ja keltaista, niin maalien tekniset ominaisuudet vaikuttavat seuraavaksi ulkoiseen näkymään. Nykyiset ruiskutettavat komponenttimaalit näyttävät erilaiselta kuin vanhat siveltimellä vedetyt alkydilakkamaalit. Uusien vaunujen tultua käyttöön, maalit olivat lisäksi mikä mistäkin tehtaasta peräisin ja sävyeroja oli varmasti. Ajatellaanpa vain, että raitiotieyhtiö on vastaanottanut vaunuja Yhdysvalloista, Saksasta ja Ruotsista ja maalitehtaat ovat taatusti kaikilla erit. Onko edes saatu viesti perille, että mitkä ovat halutut värisävyt tismalleen. Suomalaisia valmistajia on myös puolenkymmentä. Näille sentään voidaan periaatteessa ilmoittaa, että minkä kotimaisen maalitehtaan ja mitä sävyä kylkiin laitetaan. Tai ainakin, että sen tulee vastata jonkin toisen tehtaan sävyä sitä-ja-sitä.

Käytössä värisävyt lisäksi tummuvat ja likaantuvat. 1940-luvun jälkipuolen joissakin m/v-kuvissa erottuu räikeästi uuden vaunun kirkkaat sävyt ja vanhan vaunun tummuus. Ovat kuin olisivat oikeasti aivan erivärisiä. Vanhaa ei vain ole pesty eikä maalattu kymmeneen vuoteen. Ja ainakin Karia maalasi "mustangit" jollain aivan erilaisella mattasävyllä kuin mitä Valmet samaanaikaan teki VTS:sille. Nykyinen korkealattiaisten vaunujen värikin on "ihan" eri kuin oli vielä joku aika sitten.

Tästä aiheesta saisi varmasti mielenkiintoisen artikkelin aikaiseksi, jos joku vain haluaisi sellaiseen ryhtyä.

Antero Alku · 6 Tammikuu 2006

Entisajan värit

Sen verran voin väreistä kertoa, kun olen niiden ongelmien kanssa itseksin painiskellut, että värien määrittely perustui "ennen vanhaan" etupäässä värimalleihin. Jos jostain tilattiin jotain määrätyllä värillä, siitä lähetettiin tilauksen mukana malli. Mallin perusteella maalari sitten sekoitti värin, jonka uskoi olevan kuivuttuaan värimallin näköinen.

Jopa tehdastekoiset värit tehtiin näin, vaikka tietenkin perusväreille oli reseptit. Mutta ei sekoittaminen ollut mahdollista niin tarkkaan kuin kaupan nykyisillä maalikoneilla.

VR:llä oli aikanaan käytössä olleille väreille koodit. Samat koodit olivat käytössä vuosia, mutta malliviuhkat useiden vuosien väliltä näyttivät usein selvästi erilaisilta. Höyryveturin vihreää varten keräsin kerran oikeasta veturista näytteeksi useita maalikerroksia - ja kaikki selvästi eri värisiä, kun niitä rinnan katseli samassa valossa.

Tietääkseni kalustoa on tilattu myös sanallisin värimäärityksin. Ja silloin tietysti voi tulla mitä vain.

Nykyään on käytössä useita väristandardeja. Yksi teollisuuden standardi on RAL. Kuluttajille maaleja myyvillä yrityksillä on omat standardinsa, mutta maalikaupan koneiden tietokoneohjaukset tuntevat yleensä ne kaikki, joten mitä vaan sävyä voi ostaa minkä valmistajan maalina hyvänsä - tietenkin tietyin rajoituksin.

Nykyään koneiden tai joukkoliikennekaluston värejä suunnittelevat usein graafikot. Graafisella alalla väristandardiksi on muodostunut Pantone-tuotemerkin painomusteiden värivalikoima. Niinpä graafikot määrittelevät värejä omasta Pantone-väriviuhkastaan luottaen siihen, että maalitehdas toimittaa Pantone-sävyjä kuten painomusteita. Tässä palataan sitten tavallaan menneisyyteen. Jos maalin sekoittaja ei ole valmiiksi selvittänyt kaikkien Pantone-värien spektrejä, maali sekoitetaan jälleen Pantone-väriviuhkaa mallina käyttäen. Jos oikein muistan, Pantone-värejä ovat nykyiset VR:n kalustoväritkin. Kaluston maalauksesta oli 1990-luvulla ohejkirja, jossa värit olivat Pantone-numeroin.

Tästä Pantone-touhusta sitten helposti seuraa, että väri muuttuu tahattomasti. Sillä jos graafikko haluaisi toistaa jonkin vanhan värin, mutta sitä ei olekaan Pantone-kartassa, hän valitsee lähinnä saman, vaikka olisi halunnutkin entisen.

Vielä värien aistimisesta yleensä, että kahdella eri tavalla valmistettu väri on ihmisen aistimana täsmälleen sama yleensä vain yhdessä valaistuksessa. Kun valaistuksen sävy tai spektrin muoto muuttuu, värit näyttävät erilaisilta. Sisällä loistevalossa ja vieläpä pienestä näytteestä väriä valitsevalla graafikolla ei oikeasti ole mitään tietoa siitä, miltä maalilla maalattu veturi tai vaunu näyttä ulkona auringonvalossa suurena pintana.

Voiko sitten valokuviin luottaa lainkaan? Kyllä voi, vaikka niiden absoluuttiset, mittarilla mitatut värit olisivatkin erilaiset. Ihminen katselee värikuvaa suhteuttamalla kuvan värit toisiinsa. Lähtökohtana ovat ihmiselle tutut värit, kuten ihmisen iho tai luonnossa tavalliset vihreä ja taivaan sini.

Antero

Compact · 6 Tammikuu 2006

Esimerkinomaisesti Suomen vanhimman raitiovaunun maalaushistoriaa:

Hevosraitiovaunu HRO 11 valmistui vuonna 1890 tanskalaisen Scandian tehtaalla ja tuoreissa komeissa maaleissa.

Vaunu maalattiin uudestaan jo 1895-96. (Sillä kaikki Scandian vaunut maalattiin uudestaan vain noin viiden vuoden käytön jälkeen!) Hevosliikenne loppui 1900-luvun alussa ja lyhyehkön Kummer-vaunujen perävaunukäytön jälkeen sarja siirrettiin "tallin taakse". Osa myytiin muille maamme radoille, suurin osa romutettiin 1910-luvulla ja yksi vaunu jätettiin museovaunuksi, ja siis huom. jo tuolloin!

Maaliskuussa 1936 järjestettiin Helsinki-Seuran toimesta erityinen Helsinki-viikko, jonka aikana mm. hevosvaunu 11 liikennöi Erottajan silmukan ja Töölön hallin välillä. Koska vaunu kiiltelee senaikaisissa kuvissa kuin uutena, se on aivan selkeästi jälleen maalattu.

Sen jälkeen vaunu esiintyi aina silloin tällöin 1960- ja 70 -luvuilla ja useimmiten Kauppatorin 0-raiteella. Kyseessä oli HKL:n PR-kampanjointia, Helsinki-päiviä tms. Vaunun viimeinen iso keikka oli vuonna 1974 tehtyä hevosvetoista ajelua Kolme seppää -patsaalta Kauppatorille ja sitten lyhyellä rengaslinjalla Kauppatori-Senaatintori ajettua ympyrää. Nämä ajelut olivat poikkeuksellisia edellisiin nähden, sillä nyt ei kyytiin otettu enää matkustajia "turvallisuussyistä".

Loppujen lopuksi vaunu rupesi näyttämään niin laholta, että HKL päätti kunnostaa sen perinpohjin ja vuonna 1978 vaunu 11 valmistuikin suuresta museokunnostuksestaan. Kyljissä oli jälleen uudet maalit ja nyt oikein tutkittiin, mitä värejä sen seiniin oli aikojen kuluessa vedetty. Nykyinen lopputulos pitäisi olla erittäin alkuperäinen.

tkunnas · 7 Tammikuu 2006

Re: Entisajan värit

Antero Alku sanoi:
RAL

Antero Alku sanoi:
Pantone

... ja painopuolella CMYK ja webbipuolella RGB.

Värimäärityksissä riittää silmin havaittavan eron syntymiseen jo sekin, että jossain prosessin vaiheessa käytetään puutteellisesti kalibroitua (tai kalibroimatonta) tulostinta tai monitoria, tai sitten prosessin muista vaiheista poikkeavaa taustavalaistusta.

Omassa työssäni (mm. kilpien ja teippauksien valmistusta) käytän PMS-CMYK -väriviuhkaa, josta löytyy kohtuu hyvät vastaavuudet noiden standardien sävyille. Vielä siihen pitäisi saada mukaan RAL.

Väriviuhkoissa usein näkyy maininta, että ne pitäisi uusia kerran vuodessa; käytännössä näin tuskin läheskään aina tehdään.

Antero Alku · 7 Tammikuu 2006

Re: Entisajan värit

tkunnas sanoi:
... ja painopuolella CMYK ja webbipuolella RGB.

CMYK ja RGB eivät ole sävystandardeja, vaan väriavaruuksia. Käytännössä CMYK on se väriavaruus, jolla esim. jotain Pantone tai vaikka RAL-sävyä voidaan jäljitellä painotutteissa. Eli jos ei käytetä valmista Pantone-sävyistä yhtä mustetta, CMYK-neliväripainojärjestelmällä voidaan tätä sävyä jäljitellä. RGB on vastaava asia näkyvän valon toistamiseen eli monitoreissa.

Pantone on julkaissut ja monet tietokoneohjelmat sisältävät vastaavuustaulukot tai oikeammin tietokannat siitä, että esim. Pantonen 3415C vastaa nelivärijärjestelmässä arvoja 98, 0, 80, 42.

Mitä tämä tarkoittaa? Tässä tapauksessa sitä, että jos tuo 3415C (suunnilleen Helsingin ratikan vihreä) painetaan Adoben Photoshopin mukana tulevalla Euroscale Coated -väriprofiililla pinnoitetulle paperille, syaanin sinisen tummuus on 98 %, magentaa ei paineta ollenkaan eli 0 %, keltaista 80 % ja mustaa painetaan tummentamaan sävyä 42 %. Pantone on myös itse tehnyt oman reseptinsä, jossa arvot ovat 100, 0 80, 40. Ylipäätään nämä arvot riippuvat siitä, minkälaisella menetelmällä ja musteilla painetaan.

tkunnas sanoi:
Värimäärityksissä riittää silmin havaittavan eron syntymiseen jo sekin, että jossain prosessin vaiheessa käytetään puutteellisesti kalibroitua (tai kalibroimatonta) tulostinta tai monitoria, tai sitten prosessin muista vaiheista poikkeavaa taustavalaistusta.

Juuri. Tämän vuoksi kotioloissa usein käy niin, että monitorilla nähdään yhtä ja tulostimesta tulee toista.

tkunnas sanoi:
Omassa työssäni (mm. kilpien ja teippauksien valmistusta) käytän PMS-CMYK -väriviuhkaa, josta löytyy kohtuu hyvät vastaavuudet noiden standardien sävyille. Vielä siihen pitäisi saada mukaan RAL.

Pienoismallien rakentelussa olen tehnyt niin, että olen hankkinut värimallin ja mennyt sen kanssa automaaleja myyvään kauppaan. Sitten on vain etsitty kaupan värimallikirjasta, mikä auton sävy on mahdollisimman lähellä oikeata. Autojen sävyt eivät ole standardeja, vaan tehtaan muotoilijoiden sekoituksia. Mutta niitä on niin paljon, että aina on oikea löytynyt. Värit ovat olleet jotain tyyliin Ford Zephyr sky blue vm. 1966-69.

Antero

tkunnas · 8 Tammikuu 2006

Re: Entisajan värit

Antero Alku sanoi:
tkunnas sanoi:

Omassa työssäni (mm. kilpien ja teippauksien valmistusta) käytän PMS-CMYK -väriviuhkaa, josta löytyy kohtuu hyvät vastaavuudet noiden standardien sävyille. Vielä siihen pitäisi saada mukaan RAL.

Klikkaa laajentaaksesi...

Pienoismallien rakentelussa olen tehnyt niin, että olen hankkinut värimallin ja mennyt sen kanssa automaaleja myyvään kauppaan. Sitten on vain etsitty kaupan värimallikirjasta, mikä auton sävy on mahdollisimman lähellä oikeata. Autojen sävyt eivät ole standardeja, vaan tehtaan muotoilijoiden sekoituksia. Mutta niitä on niin paljon, että aina on oikea löytynyt. Värit ovat olleet jotain tyyliin Ford Zephyr sky blue vm. 1966-69.

Saman olen huomannut, jos olen itse tarvinnut jotain täsmälleen vaadittua sävyä. Kerran näin eräässä automaalikaupassa hyvän oivalluksen värikartassa: värimalliruuduissa oli noin sentin läpimittainen reikä. Ei siis tarvinnut laittaa kartan ruutua mallin viereen vaan päälle.

Automaalikaupoissa osaavat lisäksi sekoittaa väriin juuri halutut kiiltoasteet, jolloin lopputuloksen saa esimerkiksi hieman ikääntynyttä pintaa kaivatessaankin onnistumaan.

/tapani

Antero Alku · 8 Tammikuu 2006

Re: Entisajan värit

tkunnas sanoi:
Automaalikaupoissa osaavat lisäksi sekoittaa väriin juuri halutut kiiltoasteet, jolloin lopputuloksen saa esimerkiksi hieman ikääntynyttä pintaa kaivatessaankin onnistumaan.

Ja senkin hyvän vielä tarjoavat, että maalin voi ostaa myös spraypulloon. Automaalikaupoissa on myös vaihtoehtoja maalin rakenteelle. En ole kemisti, mutta periaatteessa tarkoitan, että saa myös kestävämpää kaksikomponenttimaalia. Yksi merkittävä etu automaaleissa ylipäätään pienoismallimaaleihin nähden on, että automaalit ovat monin verroin kestävämpiä. Esimerkiksi öljy ei irroita maalia.

Ja vielä yksi tärkeä seikka: Automaalikauppa myy myös eri materiaaleille sopivia pohjamaaleja.

Eli siitä vain rakentelemaan!

Antero