Raitiovaunuhavaintoja - heinäkuu 2012

Meillä on sikäli hassu tilanne, että pääväylillä, joissa raitiovaunuille pitäisi taata sujuvin kulku, kaistat ovat kapeimmat ja huonoimmat. Manskulla ja Hämeentiellä, Siltasaarenkadulla ja miksei myös Tukholmankadulla ja Runeberginkadulla, ei pitäisi tinkiä senttiäkään päivitetystä suositusleveydestä 6,4 m.

Tuo 6,4, jollaista kaupungista ei muuten löydy juuri mistään (puiden reunustamat radat, Paciuksenkatu ja Hämeentien maasilta lienevät tärkeimmät poikkeukset, jotka näitä suositusmittoja noudattavat), on minimileveys sellaiselle rv-kaistalle, jolle mahtuu ratikan lisäksi myös naapurikaistan peilit.

Minusta hyvä pääkatujen perusmalli ratikkakaistalle olisi 6,5 metriä leveä alue, josta on varattu 5,5 metriä raitiovaunukaistoille. Niiden reunoilla olisi kummallakin puolella 0,5 m levyinen, korkealla (jalkakäytäväkorkuisella) reunakivellä molemminpuolisesti eroteltu keskikoroke. Suurin piirtein tällainen järjestely on Munkkiniemen puistotie 1 & 2 kohdalla. Se vie tilaa melko vähän, mutta erottelee liikennemuodot tehokkaasti. Reipas korotus karkottaa autot siitä korotuksen reunasta, kun taas helsinkiläistyyppinen 2 cm "korotus" on vaikutukseltaan lähellä nollaa.
 
Tosiaan korotuksen korkeus on yksi oleellinen tekijä. Muutaman sentin koroke ei toimi pelotteena, vaan siihen ajetaan rohkeasti tuntumaan. Ja lumisella kelillä sitä ei edes huomaa. Mitä niukemmin on tilaa, sitä korkeampi kanttarin pitäisi olla. Vaikka sitten kolmekymmentä senttiä, jos ei radan puolelle ajaminen muuten lopu. Myös maanteiltä tuttu tärinäraita pitäisi sallia asetuksessa ja ottaa takaisin käyttöön kanttareiden tuntumassa.
 
Myös maanteiltä tuttu tärinäraita pitäisi sallia asetuksessa ja ottaa takaisin käyttöön kanttareiden tuntumassa.

Tämäpä onkin oiva idea! Niissä paikoissa missä ei vielä ole kunnon korotusta (eli kaikkialla) nin tärinäraidan tekeminen olisi mainio heräte ja sen saisi nopeasti tehtyä. Kieltääkö jokin asetus tuon nyt?
Uusilla sekä peruskorjatuilla radoilla tietenkin kunnon korotus, minimissään 10 cm.
 
Tämäpä onkin oiva idea! Niissä paikoissa missä ei vielä ole kunnon korotusta (eli kaikkialla) nin tärinäraidan tekeminen olisi mainio heräte ja sen saisi nopeasti tehtyä. Kieltääkö jokin asetus tuon nyt?
Melun vuoksi niitä ei kuitenkaan tehdä esimerkiksi asutuksen ja vesistöjen kohdalle.
Tällaista tekstiä (tämänvuotista) luin netistä. Asetuksista en tiedä.
 
Melun vuoksi niitä ei kuitenkaan tehdä esimerkiksi asutuksen ja vesistöjen kohdalle.
Tällaista tekstiä (tämänvuotista) luin netistä. Asetuksista en tiedä.

Nuori ystävämme melu, syy jonka vuoksi viihtyisän kaupunkiympäristön rakentaminen kiellettiin. Kunnon tärinäraidan ideahan on, että sen päällä ei kukaan halua ajaa kymmentä metriä pitemmälle.
 
Nuori ystävämme melu, syy jonka vuoksi viihtyisän kaupunkiympäristön rakentaminen kiellettiin. Kunnon tärinäraidan ideahan on, että sen päällä ei kukaan halua ajaa kymmentä metriä pitemmälle.

Mun mielestä tärinäraidalla on välillä ihan kiva ajella, pitää hereillä työpäivän jälkeen :) Mutta jos tärinäraita tehtäisiin kaupunkialueelle ja siitä syntyy turhaa melua, niin eikös se ole sitten sanktion paikka nimenomaan turhan melun aiheuttajalle...
 
Meillä on sikäli hassu tilanne, että pääväylillä, joissa raitiovaunuille pitäisi taata sujuvin kulku, kaistat ovat kapeimmat ja huonoimmat. Manskulla ja Hämeentiellä, Siltasaarenkadulla ja miksei myös Tukholmankadulla ja Runeberginkadulla, ei pitäisi tinkiä senttiäkään päivitetystä suositusleveydestä 6,4 m.

Tuo 6,4, jollaista kaupungista ei muuten löydy juuri mistään (puiden reunustamat radat, Paciuksenkatu ja Hämeentien maasilta lienevät tärkeimmät poikkeukset, jotka näitä suositusmittoja noudattavat), on minimileveys sellaiselle rv-kaistalle, jolle mahtuu ratikan lisäksi myös naapurikaistan peilit.

Minusta hyvä pääkatujen perusmalli ratikkakaistalle olisi 6,5 metriä leveä alue, josta on varattu 5,5 metriä raitiovaunukaistoille. Niiden reunoilla olisi kummallakin puolella 0,5 m levyinen, korkealla (jalkakäytäväkorkuisella) reunakivellä molemminpuolisesti eroteltu keskikoroke. Suurin piirtein tällainen järjestely on Munkkiniemen puistotie 1 & 2 kohdalla. Se vie tilaa melko vähän, mutta erottelee liikennemuodot tehokkaasti. Reipas korotus karkottaa autot siitä korotuksen reunasta, kun taas helsinkiläistyyppinen 2 cm "korotus" on vaikutukseltaan lähellä nollaa.

On tosiaan surkeaa, että raitiovaunukaistat on tehty suunnitelmallisesti päin seiniä. Mitä tulee tuohon 6,5m alueeseen, olisi se erittäin tarpeellista ensiapua liikenteen sujuvuuden parantamiseen. (Oikeissa raitioliikenteen suunnitteluohjeissa raitiovaunukaistan suositusleveys on 8m. Sellaiset ohjeet eivät vaan täällä taida kuulua suunnittelupuolen lukemistoon.)

Täällä on menneisyyden henki täysin havaittavissa ratikkakaistoissa. Niiden leveys on pääosin sama, kuin raitioliikenteen alkaessa 1800-luvun lopussa. Nykyiset kaistat toimisivatkin kohtuullisesti, jos kalustona olisi edelleen ASEA:n pikkuruotsalaisten kaltaisia 2,0m leveitä vaunuja, joissa ei olisi edes peilejä. Ongelma vaan on se, että täällä raitioliikenteen kehitysmaassakin raitiovaunut kehittyivät ja kasvattivat kokoaan 1950-luvulle asti, joten alkuperäinen kaistanleveys ei ole enää riittävä. Tähän vain ei ole kiinnitetty huomiota, kun raitioliikenne piti lopettaa vuoteen 2000 mennessä. Kyseiset lakkautussuunnitelmat eivät toki ole enää voimassa, mutta raitioliikenteen toimintaympäristöä ei ole kehitetty lainkaan siten kuin niissä kaupungeissa, joissa raitioliikenteestä on haluttu muodostaa joukkoliikenteen selkäranka. Raitioliikenteen kehittymisen esteenä on ollut ja on edelleen ammattitaidon sekä halun puute kehittää sekä luoda parempaa liikenneympäristöä. Turhan moneen asiaan vastaus on edelleen "kun näin on tehty aina ennenkin".

Vastaavasti jostain syystä nykyisin autokaistojen leveyttä sekä kapasiteettia ei ole mitoitettu 1800-luvun ajoneuvokoolle- ja määrille, vaan niissä noudatetaan pilkulleen nykyajan vaatimuksia. Eli voidaan todeta, että liikenneympäristön kehittäminen ei koske raitioteitä.

Esimerkiksi Mannerheimintielle saadaan riittävän leveät kaistat jos halutaan. Vastaavasti kun tyydytään nykytilanteeseen ("näin on ollut aina ennenkin") ja uskotellaan ettei mitään ei voi tehdä niin mitään ei sitten tapahdukaan.

Monessakohan Saksan kaupungissa pääkatujen raitiovaunukaistat on suunniteltu autoliikenteen ehdoilla?

Tämäpä onkin oiva idea! Niissä paikoissa missä ei vielä ole kunnon korotusta (eli kaikkialla) nin tärinäraidan tekeminen olisi mainio heräte ja sen saisi nopeasti tehtyä. Kieltääkö jokin asetus tuon nyt?
Uusilla sekä peruskorjatuilla radoilla tietenkin kunnon korotus, minimissään 10 cm.

Heräte voisi olla hyvä alku parempaan suuntaan, mutta se tukkiutuu lumesta siinä samalla, kun raitiovaunukaistojen korotus häviää lumen pakkautuessa. Uusista rataosuuksista voi ottaa esiin Jätkäsaaren radat. Jokainen voi tehdä itse johtopäätökset, kuinka hyvin "korotus" on onnistunut mm. Ruoholahdenkadulla.
 
Mun mielestä tärinäraidalla on välillä ihan kiva ajella, pitää hereillä työpäivän jälkeen :) Mutta jos tärinäraita tehtäisiin kaupunkialueelle ja siitä syntyy turhaa melua, niin eikös se ole sitten sanktion paikka nimenomaan turhan melun aiheuttajalle...

En tainnut ilmaista selkeästi, millainen toimiva tärinäraita on. Se on pystyyn aseteltuja litteitä kivipaaseja, jotka rikkovat auton jos niillä ajaa pitempiä matkoja. Niin kuin rikkoisi jatkuva 30-senttistä kanttaria vasten hinkkaaminenkin.

Esimerkiksi Mannerheimintielle saadaan riittävän leveät kaistat jos halutaan.

Kyllä minä ymmärrän täysin miksi Manskulle ei haluta kahdeksanmetrisiä raitiovaunukaistoja. Katualue on kapea ja sieltä puuttuvat vielä pyöräkaistan kaltaiset perustarpeet. Bussiliikenne taas saattaisi oikeasti kärsiä, jos vasemmat autokaistat poistettaisiin, kun Topeliuksenkadustakin on tulossa ratikkakatu ja Urheilukatu on parkkipaikka. Näin rohkeita prioriorisointeja en odota poliitikoiden tekevän vielä pitkään aikaan. Kuusi metriäkin on muutos oikeaan suuntaan ja todennäköisesti parantaa luotettavuustilastoja, varsinkin jos kanttarin korkeus saadaan kohdalleen.
 
En tainnut ilmaista selkeästi, millainen toimiva tärinäraita on. Se on pystyyn aseteltuja litteitä kivipaaseja, jotka rikkovat auton jos niillä ajaa pitempiä matkoja. Niin kuin rikkoisi jatkuva 30-senttistä kanttaria vasten hinkkaaminenkin.
Autoilijoiden suhteen on tosiasia, että autoilija ottaa itselleen tilaa aina, kun se on mahdollista. Vain mekaaninen este estää tämän tilan ottamisen. Ja sekin ilmeisesti vain siksi, että silloin autoilija pelkää auton menevän rikki.

Ratikka/joukkoliikennekaistojen eristäminen ei onnistu maalatulla viivalla tai muulla hyvällä tahdolla. Eikä tässä Helsinki ole mitenkään poikkeuksellinen autoilukaupunki. Olen nähnyt eristyksenä mm. betoniporsaita, rehellistä verkkoaitaa sekä 15-senttisiä betonipallukoita. Silloin, kun ihan oikeasti halutaan olla varmoja siitä, etteivät henkilöautot tule joukkoliikennekaistalle. Minun mielestäni muut konstit kertovat, ettei tarkoitus ole oikeasti estää autojen pääsyä joukkoliikennekaistalle.

Helsingissä erikoista on, että ratikkakaistoista on haluttu tehdä poikkeusliikenteen kaistat, joiden on tarkoituskin olla autolla ajettavia. Pelastusajo on tietenkin hyvä syy, joka sekin tosin kertoo siitä, että tärkeintä on autoilijoiden vapaus täyttää katutila jopa niin, että pelastusajokin saakoon väistää autoilijaa. Mutta ei pelastusajokelpoisuus edellytä sitä, että ratikkakaistalle pitää päästä mistä vain. Pelastusajo toimii, vaikka ratikkakaista olisi reunoiltaan koko matkan aidattu, sillä jokaisessa risteyksessä pääsee ratikkakaistalle ja sieltä pois. Enempää ei tarvitse, sillä eihän vieressä olevan autojonon läpi muutenkaan muualla pääse.

Sittenhän meillä on tämä toinen vakioselitys estämässä kaikki vaatimukset siitä, että autoilu noudattaisi sääntöjä. Eli talvikunnossapito. Kauhakuormaajat kaapivat talvisin katujen reunalla olevat kivetykset, asfalttireunan ja nurmikot. Joten ne vievät tietenkin myös ratikkakaistan reunukset tai aidat, ihme että pysäkit pysyvät paikoillaan. Minusta on perusteltua kysyä, paljonko raitioliikenteen hidastumisesta kannattaa maksaa, jotta kauhakuormaajan vuokrassa hieman talvipäivinä säästetään.

Antero
 
Takaisin
Ylös