Täytyy sanoa, että tässä on löydetty ihan oikea ongelma, taikka tehottomuus: ei ole tietenkään hyvä, että kaksi linjaa menee keskustaan korttelin pari päässä toisistaan. (Tilanne tosin synnytettiin jo ysin uutta rataa rakennettaessa) Mutta sitten vähän toinen asia on, kuinka tällaisia tilanteita lähdetään ratkomaan. Korvataanko vain tylysti bussilla toimimattomat kohdat ja säästetään sattumalta syntyneet hyvin toimivat osat, vai korjataanko toimimattomia osia toimiviksi.
Kun asiaa hetken pyörittelin, perusratkaisun tulisi olla yksinkertaisesti sellainen, että Porvoonkatua kulkeva linja menee eri suuntaan kuin Aleksis Kiven katua, silloin linjat eivät haaroittuisi, vaan ne risteäisivät. Itäsuunnassa suunta on selkeästi Sörnäisten metroasema, sieltä edelleen, no riippuen sen alueen tarkasteluista. Länteen taas voisi toimia ihan vanha reitti, mutta ilman ajantasausta, tai sitten poikittaislinjana Meilahteen tai vastaavaa, siis palvellen idästä metrolla tulevia jatkoyhteytenä. (Jollon seiska pitänee siirtää Töölöön ja Pasilalaisille jäisi suoraksi yhteydeksi ysi, jota olisi siis syytä jatkaa Länsi-Pasilan puolelle.)
Mutta tuolla blogissa kyllä on kommenteissa erilaisia linjavariantteja, joten korostan vain perusasiaa: mainittu ongelma, joka todellakin johtaa kapasiteetin vajaakäyttöön, poistuu, kun kummallakin kadulla kulkee selkeästi eri suuntaan kulkevat linjat, ja sen sijaan, että kummallakin kadulla olisi 10 min vuorovälillä yhteys keskustaan, kaduilla olisikin 5 min vuoroväleillä kulkevat linjat, joista toinen on keskustayhteys ja toinen jonkinnäköinen poikittaisyhteys. Tämä tehostaa toimintaa ja parantaa palvelutasoa. Kuormituslukematkin näyttäisivät aivan toisilta Porvoonkadulla. Alppilalaiset voivat joko kävella sille kadulle, jolla on suora yhteys määränpäähän tai lähimmälle pysäkille ja vaihtaa tarvittaessa, sen mukaan arvostaako enemmän aikaa vai lyhyttä kävelyä.
Jos linjaston järkeistämistä ajattelee kokonaisuutena, rengaslinjoista luopuminen olisi varmaankin järkevä perussuunta, ajatuksena ei siis vähentää liikennettä millään linjaosuudella, vaan vähentää osuuskohtaisia linjavariantteja. Silloin parannetaan edellytyksiä täsmällisyyden ja nopeuden lisäämiseen, kun linjat vaikuttavat vähemmän toisiinsa.
