Ratikkapysäkkien laiturkorkeus

Helsingin ratikkapysäkkien korkeus on 270mm. Tai siis suurimman osan on. Bussien kanssa yhteispysäkit ovat 250mm ja jotkut vanhat korottamattomat pysäkit ovat 100-150mm. Ja Aleksin pysäkit ovat jostain syystä 240mm. Mutta miksi juuri 270?

Bongasin uusimmasta Raitiosta, että Tampereen ratikan suunniteluperusteissa pysäkkikorkeudeksi sanotaan 280-300mm. Ja näin todella on, suunnitteluohje tässä. Esteettömyysihmiset taas ovat kommentoineet minulle, että oikeastaan tuo 270mm on liian matala, jotta pyörätuolilla voisi luottaa pääsevänsä ratikkaan. Että 3-4 senttiä lisää olisi luultavasti parempi.

Ratikan lattian korkeuskaan ei ole vakio. Kysyin HKL:stä, ja Articin osalta vaihteluväli on: Pyöränkuluma on 25mm, primäärijousitus 18mm ja sekundäärijousitus 40mm eli yhteensä 83mm. 95% ajasta vaunu on kuulema 300-350mm kiskon pinnasta. Muissa vaunuissa suunnilleen samassa luokassa

Helsingin pysäkit on käsittääkseni korotettu 90-luvun laman aikaan valtiolta sadulla elvytysrahalla. Tuolloin ei Helsingissä ollut vielä yhtäkään matalalattiaratikkaa. Tietääkö joku, miksi päädyttiin juuri 270 milliin? Entä mikä on laiturien korkeus yleensä maailmalla?

Otso Kivekäs sanoi:

Bongasin uusimmasta Raitiosta, että Tampereen ratikan suunniteluperusteissa pysäkkikorkeudeksi sanotaan 280-300mm. Ja näin todella on, suunnitteluohje tässä. Esteettömyysihmiset taas ovat kommentoineet minulle, että oikeastaan tuo 270mm on liian matala, jotta pyörätuolilla voisi luottaa pääsevänsä ratikkaan. Että 3-4 senttiä lisää olisi luultavasti parempi.

Klikkaa laajentaaksesi...

En oikein ymmärrä, miksi matalalattiaratkaisuissa aina puhutaan pyörätuolin käyttäjistä, eivät he yleensä käytä julkisia. Oikeasti matalalattiaratkaisut ovat kyllä hyviä, mutta pääsiallisesti niitä rakennetaan lastenvaunujen kanssa liikkuvia tai vähän huonojalkaisia matkustajia varten.

petteri sanoi:

En oikein ymmärrä, miksi matalalattiaratkaisuissa aina puhutaan pyörätuolin käyttäjistä, eivät he yleensä käytä julkisia. Oikeasti matalalattiaratkaisut ovat kyllä hyviä, mutta pääsiallisesti niitä rakennetaan lastenvaunujen kanssa liikkuvia tai vähän huonojalkaisia matkustajia varten.

Klikkaa laajentaaksesi...

Totta, lastenvaunujen kanssa kulkevia matkustajia on satoja kertoja enemmän kuin pyörätuolilla kulkevia. Ja rollaattorin kanssa tai muuten heikkojalkaisesti kulkeviakin varmaan kymmeniä kertoja enemmän. Mutta pyörätuolista yleensä puhutaan, koska se on se ääritapaus. Siitä mistä menee pyörätuoli, menee taatusti lastenvaunutkin, eikä se rollaattorillekaan ole huono.

Itse liikun pyörätuolilla, joten kokemusperäistä tietoa löytyy julkisesta liikenteestä. Itse aiheesta, eli Helsingin pysäkkien korkeuksista en tiedä paljoakaan, sillä olen vain pari kertaa matkustanut ratikalla. Mutta yleisesti ottaen pyrin aina käyttämään julkista kulkuvälinettä, kunhan siihen on helppo päästä, ja minulla on jokin insentiivi käyttää sitä. Asun siis Tampereella, jossa pyörätuolilla pääsee ilmaiseksi matkustamaan busseissa. Tämän bussimatkan vaihtoehtona minulla on tietenkin taksimatka, joka maksaa kaupungille noin 40 €, ja minulle 0 € (opiskelu / työmatka) tai 2,60€. Siten siis insentiivinä on ilmainen matka ja kaupungin varojen säästäminen.

Päästään siis toiseen aiheeseen, eli kulkuvälineeseen pääsyyn. Tampereella kaikki uudet bussit on varustettu invarampilla, jonka avulla pääsen helpohkosti kyytiin, kunhan joku matkustaja tai kuljettaja auttaa rampin alas. Tosin näitä busseja on vain neljäsosa, tai ehkä kolmasosa koko kalustosta, joten minun pitää tietää milloin on tietyt bussit missäkin liikenteessä. Aivan helppoa tämä ei ole, mutta Tampere tarjoaa esteettömien lähtöjen aikatauluja, joihin voi luottaa vain vähäsen. Siksi näppäränä miehenä tein itselleni Android ohjelman, joka näyttää missä invarampilliset bussit kulkee . Toki olemassa olevat softatkin näyttävät missä bussit kulkee, muttei bussien numeroita. Siksi siis oma ohjelma.

Eli julkinen liikenne pitää tehdä houkuttelevaksi pyörätuolin käyttäjille, jotta he kulkisivat sillä. Ratikka, jossa pysäkiltä pääsee vaunuun ilman ramppia on ehdottomasti houkutteleva liikkumisväline. Lisäksi ilmaiset matkat kannustavat käyttämään julkisia välineitä.

Edit. Ratikkapysäkki tulisi olemaan noin 200 metrin päässä kodistani, joten ratikka entisestään lisäisi julkisen liikenteen käyttöäni. Toki se ei täysin pysty korvaamaan taksia, sillä talvi on aina haaste. Mutta, jos nyt matkojen suhde on 20 (julkiset) / 80 (taksi), niin ratikalla se voisi olla jopa toisinpäin, riippuen mihin olen liikkumassa.

Otso Kivekäs sanoi:

Helsingin pysäkit on käsittääkseni korotettu 90-luvun laman aikaan valtiolta sadulla elvytysrahalla. Tuolloin ei Helsingissä ollut vielä yhtäkään matalalattiaratikkaa. Tietääkö joku, miksi päädyttiin juuri 270 milliin? Entä mikä on laiturien korkeus yleensä maailmalla?

Klikkaa laajentaaksesi...

Tähän en tiedä varsinaista vastausta, mutta Wikipedia tietää matalalattiatekniikasta seuraavaa:

• [h=2]Typische Fußbodenhöhen[/h]Niederflur-Straßenbahnwagen: 300–350 mm

Klikkaa laajentaaksesi...

Eli jos Tampere tilaa 300 mm lattiakorkeudella vaunuja ja rakentaa 300 mm korkeat laiturit, niin Tampere saa täysin esteettömän raitioliikennejärjestelmän.

Otso Kivekäs sanoi:

Entä mikä on laiturien korkeus yleensä maailmalla?

Klikkaa laajentaaksesi...

Saksalainen BOStrab, joka on käytännössä eurooppalainen standardi, määrittelee, että laiturin ja vaunun kynnyksen poikkeama saa on 50 mm. Määrittelyn perusteena on juurikin pyörätuolilla kulkeminen. Eli pyörätuolin kanssa selviää vielä 50 mm:n erosta pysty- ja vaakasuunnassa.

Laiturin korkeutta ei sinänsä ole määrätty. Mutta vaunujen tekniikka johtaa siihen, että kynnyskorkeus on 300–350 mm. Siten sopiva ratkaisu on, että laiturin nimelliskorkeus on 300 mm ja vaunun kynnyksen 350 mm. Kun pyörät kuluvat, vaunun kynnysorkeus laskee. Raiteen kuluminen taas nostaa laiturin korkeutta. Mutta yhteensä pysytään 50 mm:n rajassa.

Tiukempiakin vaatimuksia on. Wienissä ULF-vaunujen kynnyskorkeus on 190 mm, joten laituritkin ovat tietenkin tähän sovitetut. Strassbourgissa korkeusero taitaa olla 20 mm:n luokkaa. Jos vaunuissa on ilma- tai hydraulijouset, vaunun kynnyskorkeutta voidaan säätää, eikä se muutu pyörän kulumisen ja vaunun kuorman seurauksena.

Laiturin ja kynnyksen sama korkeus on mukavaa, mutta myös taloudellista. Kulkeminen ovissa käy nopeasti, pysäkkiajat tulevat lyhemmiksi ja tarvittavan ajan hajonta pienemmäksi. Ja siten vaunun linjanopeus suuremmaksi. Se on taloudellista.

Antero