Raitiovaunujen ja bussien liikennöintikustannusvertailu

Olen Danielin kanssa samoilla linjoilla, jos Mannerheimintie tai Topeliuksenkatu ja ja Hämeentie/Mäkelänkatu varataan pikaratikoille niin onko sillä nyt niin väliä, että viimeinen kilometri keskustassa körötellään?
Amatöörinäkin uskallan väittää, että tuon itäosan ongelmat on ihan puhdasta saamattomuutta. Hämeentie voidaan Kurviin saakka keskustasta vaikka sulkea kokonaan henkilöautoilta,

Ydinkeskustassa kriittinen pullonkaula on pysäkkikapasiteetti, jota tarvitaan lisää. Yksiköiden määrää ei voida paljonkaan lisätä nykyverkossa, muuten ollaan tilanteessa, joissa vilkkaiden pysäkkien edessä on lähes jatkuva ratikkajono.

Ja jos käytetään pitempiä yksiköitä, pysäkkikapasiteetti yksiköissä laskettuna pienenee. Kahden ratikan pysäkki pystyy käsittelemään paljon enemmän yksiköitä kuin yhden ratikan pysäkki. Kaksi 25 metristä voidaan vielä pysäyttää samalle pysäkille, mutta esimerkiksi 45 metristen kanssa voi pysäkillä olla vain yksi ratikka kerrallaan.
 
Ja jos käytetään pitempiä yksiköitä, pysäkkikapasiteetti yksiköissä laskettuna pienenee. Kahden ratikan pysäkki pystyy käsittelemään paljon enemmän yksiköitä kuin yhden ratikan pysäkki. Kaksi 25 metristä voidaan vielä pysäyttää samalle pysäkille, mutta esimerkiksi 45 metristen kanssa voi pysäkillä olla vain yksi ratikka kerrallaan.

Ei yksi pysäkki voi hoitaa tehokkaasti kahta yksikköä samanaikaisesti, eikä näin Helsingissä nytkään tapahdu. Vaunut pysähtyvät hyvin yleisesti kaksi kertaa samalla pysäkillä. Saman pysäkin käyttö useammalle eri linjan vaunulle johtaa myös melkoiseen sähellykseen pysäkillä, kun ihmiset juoksevat sen 25 m toiselle vaunulle.

Helsingissä tehokkaisiin pysäkkikäytäntöihin, joihin mallia voi hakea esimerkiksi Freiburgista, siirtyminen nopeuttaisi merkittävästi liikennettä.

Eli:
- Kuljettajarahastuksesta luovutaan
- Kukin vaunu pysähtyy pysäkillä vain kerran
- Ovet avautuvat ennakkotilauksesta
- Ovien avautuminen loppuu tietyn ajan kuluttua

Lisäksi voitaisiin Rostockin tai Baselin mallin mukaan siirtyä 15-30 sekunnin välein noudatettaviin pysäkkiaikatauluun. Rostockissa vaunutietokone varoittaa kuljettajaa sen jälkeen, kun aikataulusta on poikettu 30 sekuntia!
 
Tämä on niitä asioita, joista KSV:n sisälläkin on erimielisyyksiä. Ja sen lisäksi on poliittinen valta, joka on varsin vahvasti autopuolueen asialla.

Minulle asti kantautuneet argumentit pikkukatujen sulkemista vastaan liittyvät lähinnä kevyeen liikenteeseen ja liikenneturvallisuuteen. Pääväylien autoliikennehän sujuvoituu, kun kääntymisiä poistetaan. Autoliikenteen nopeudet kuitenkin pyrkivät silloin kasvamaan ja se lisää kevyen liikenteen turvattomuutta. Lisäksi ylimääräinen ajelu pienemmillä kaduilla tietysti väistämättä heikentää jonkin verran viihtyvyyttä koska se on ylimääräistä suoritetta.

Voi vaikka laskea niin, että teoreettinen maksimikapasiteetti valoetuuksilla Mannerheimintiellä tai Hämeentiellä voi olla 2 x 30 metrin juna 2 minuutin välein, jolloin ollaan luokassa 11.000 hlö/tunti. Nykytilanne on 5600 hlö/h vuorovälilä 1,5 min ja takkuilevalla liikennevaloissa seisomisella ja pysäkille pääsyn odottamisella.

Teorian ja käytännön erosta kertonee se, että nykytilanteen "5600 hlö/h" vetää automaattisen matkustajalaskennan mukaan ruuhkassa alle 2500 hlö/h ja kokemusteni mukaan vaunut ovat silloin täynnä. Hyvin täynnä.

Minimivuoroväli ruuhkautuneimmissa risteyksissä riippuu tosiaan etuuksia pyytävien ajoneuvojen kokonaismäärästä eri suuntiin. Bussitkin pyytävät nykyisin etuuksia. Perättäisten vaunujen kulkeminen eri suuntiin syö myös etuuksien tehoa eli kriittisistä risteyksistä pitäisi pyrkiä kulkemaan vain suoraan yli. Minimivuorovälinä pitäisin mieluiten kolmea minuuttia, jota Ranskassa pidetään miniminä. Kahdella linjalla todennäköinen yhdistetty vuoroväli voisi olla lyhyillä vaunuilla 2,5 tai 3 min (5 tai 6 min per linja). Multippeliajossa voisi varmaankin olla linjakohtaisena vuorovälinä 10 min ja yhteisvuoroväli sitten 3/3/4 tai 2,5 kolmelle tai neljälle linjalle.

Ongelmaksi näissä rationalisoinneissa tahtoo tulla meille kaikille tuttu sijoitteluohjelmisto. Sen näkökulmasta vuorovälin harventaminen on aina katastrofi, vaikka pidennystä tulisi vain minuutin verran. Menetelmää ei tietenkään ole edes tarkoitettu tämän tyyppisille muutoksille, mutta vaihtoehtoinen perustelutapa puuttuu.
 
- Ovet avautuvat ennakkotilauksesta

Näin itse asiassa tapahtuu meilläkin. Ovet avautuvat automaattisesti niissä vaunumoduuleissa, joissa pysäytysnappia on painettu. Poikkeuksena nivelvaunun etuovi (takalehti) aukeaa automaattisesti vain, jos oven vieressä olevaa pysäytysnappia on painettu.

Uuteen vaunuun saadaan toivottavasti tämä paremmin näkyviin. Tähän asti vaunuosakohtaisen "Pysähtyy" -valon on katsottu riittävän. Ainakin Barcelonassa on ovien painonapeissa selkeät valot, jolloiset voisi tännekin hankkia.
 
- Ovet avautuvat ennakkotilauksesta

En tiedä tarkoititko tätä, mutta pysäkeillä kuluu monta sekuntia siihen kun matkustaja kävelee oven kohdalle, painaa nappia, odottaa oven avautumista ja sitten vasta nousee vaunuun. Matkantekoa nopeuttaisi, jos vaunun kaikki ovet avautuisvat kuljettajan käskystä pysäkillä heti kun vaunu on pysähtynyt. Tietysti talvella vaunuun pääsee turhaan kylmää ilmaa, mutta matkantekoa se kyllä voisi jouduttaa niillä pysäkeillä, joilla poisjääviä ei ole eli ovet eivät avaudu muuten kuin ulkonappia painamalla.
 
Matkantekoa nopeuttaisi, jos vaunun kaikki ovet avautuisvat kuljettajan käskystä pysäkillä heti kun vaunu on pysähtynyt.

Joskus tätä menettelytapaa näkee VR:n ruuhkajunissa ja lämpimänä vuodenaikana sen soisi olevan itsestäänselvyys. Kuljettaja avaisi välipysäkeillä keskitetysti kaikki ovet auki, mikä menettelytapa jouduttaisi matkantekoa yllättävän paljon. Etenkin sellaisilla pysäkeillä, joilla lähinnä noustaan junaan. Niillä paikoilla, joilla on paljon poistujia (siis jokaisella ovella) napinpainajathan ovat sisällä pysähtymistä odottavia matkustajia eikä kuljettajan kerralla-kaikkien-ovien-avaamisesta ole havaittavaa hyötyä. Mutta aamuruuhkassa kaupunkia kohti kulkevissa junissa keräilyasemilla pysähdyttäessä tästä voisi olla hyötyä.
 
Minulle asti kantautuneet argumentit pikkukatujen sulkemista vastaan liittyvät lähinnä kevyeen liikenteeseen ja liikenneturvallisuuteen. Pääväylien autoliikennehän sujuvoituu, kun kääntymisiä poistetaan. Autoliikenteen nopeudet kuitenkin pyrkivät silloin kasvamaan ja se lisää kevyen liikenteen turvattomuutta.
Tämä on minulle uusi versio. Taitaa olla niin, että uusia selityksiä keksitään sitä mukaa kun vanhat kumotaan.

Lisäksi ylimääräinen ajelu pienemmillä kaduilla tietysti väistämättä heikentää jonkin verran viihtyvyyttä koska se on ylimääräistä suoritetta.
Mitä luulet, onkohan asia varmasti näin? Jos ajattelen Mannerheimintietä tai Hämeentietä, pikkukadun käyttäjän vaihtoehto on ajaa joko pääkatua tai korttelin toisella puolella olevaa katua, kuten Töölönkatua. Suorite on sama, mutta tapahtuu eri paikassa. Lisäksi toiseen suuntaan tilanne on jo näin, koska kaikissa pikkuristeyksissä ei saa kääntyä pääkadulta vasemmalle.

Lisäksi on tämä tunnettu paradoksi siitä, että liikenne sujuvoituu, kun verkon linkkejä vähennetään. Rohkenen epäillä todellisuudessa tapahtuvan näin.

Teorian ja käytännön erosta kertonee se, että nykytilanteen "5600 hlö/h" vetää automaattisen matkustajalaskennan mukaan ruuhkassa alle 2500 hlö/h ja kokemusteni mukaan vaunut ovat silloin täynnä.
Näin varmasti on, mutta se ei vaikuta vertailevaan laskelmaan, jossa verrataan periaatteessa vain eri pituisia vaunuja/yhdistelmiä. Kustannuksethan syntyvät tarjonnasta, ei tarjonnan käytön tehokkuudesta.

Bussitkin pyytävät nykyisin etuuksia.
Niinpä, ja niiden vuoromäärä tunnissa on vielä enemmän kuin ratikoilla. Tosin suurin osa busseista ei taida toistaiseksi olla etuusjärjestelmässä mukana. Minua kiinnostaakin, mikä mahtaa olla pääkatujen bussiliikenteen kapasiteetin käyttö. Epäilykseni on, että niissä nyt matkustava ihmismäärä mahtuisi huomattavasti pienempään määrään vuoroja. Mutta se edellyttäisi tietenkin liityntäliikennettä vähiten kuormitetuilla linjoilla. Tai linjojen yhdistämistä, mikä autokaupunkirakenteessa on autojen tieverkkoa käyttävällä bussiliikenteellä mahdotonta.

Minimivuorovälinä pitäisin mieluiten kolmea minuuttia, jota Ranskassa pidetään miniminä. Kahdella linjalla todennäköinen yhdistetty vuoroväli voisi olla lyhyillä vaunuilla 2,5 tai 3 min (5 tai 6 min per linja). Multippeliajossa voisi varmaankin olla linjakohtaisena vuorovälinä 10 min ja yhteisvuoroväli sitten 3/3/4 tai 2,5 kolmelle tai neljälle linjalle.
Niin, tässä tullaan kohti mahdotonta, kun edellytetään ruuhkautuva autoliikenne ydinkeskustaan. On vaikea välttää sitä, että tukkiessaan itsensä se tukkii myös joukkoliikenteen. Kävelykeskuskustassa raitiokävelykadulla voi olla hyvin minuutin vuoroväli (vuorojen etäisyys noin 300 metriä), koska liikennevaloja ei tarvita.

Tähän liittyvä kiinnostava kysymys on sekin, tarvitaanko niitä itse asiassa autojenkaan kanssa. Onhan tämä yksi hollantilainen esimerkki keskustan autoliikenteen rauhoittamisesta poistamalla liikennevalot.

Ongelmaksi näissä rationalisoinneissa tahtoo tulla meille kaikille tuttu sijoitteluohjelmisto.
Niinpä. Tarvitaan ilmeisesti uusi sukupolvi, joka ymmärtää tietotekniikasta riittävästi osatakseen olla kumartamatta sitä suurena totuutena. Pikemminkin tietotekniikka on halveksittava suuri huijaus, jonka syyksi voi osoittaa kaiken. :)

Antero
 
Kävelykeskuskustassa raitiokävelykadulla voi olla hyvin minuutin vuoroväli (vuorojen etäisyys noin 300 metriä), koska liikennevaloja ei tarvita.

Onko jossain maailmalla kävelykadulla tuollainen vuoroväli? Vai onko 60 vuorossa vuorossa tunnissa kyse teoreettisesta luvusta, joka ei ihan toteudu käytännössä?

Jos laskin oikein, Karlsruhen Marktplatz(Kaiserstrasse) pysäkillä ruuhka-ajan kuorma on 40-50 yksikköä suuntaansa. Karlsruhen Kaiserstrassea on täällä aika usein käytetty esimerkkinä maksimaalisen raitiovaunuliikenteen kävelykadusta.

Lisäksi Karlsruhessa on paineita helpottaa Kaiserstrassen kuormitusta tunnelilla ja rinnakkaisilla yhteyksillä, joten ilmeisesti noinkaan tiheä liikenne ei suju ilman ongelmia.
 
Mitä luulet, onkohan asia varmasti näin? Jos ajattelen Mannerheimintietä tai Hämeentietä, pikkukadun käyttäjän vaihtoehto on ajaa joko pääkatua tai korttelin toisella puolella olevaa katua, kuten Töölönkatua. Suorite on sama, mutta tapahtuu eri paikassa. Lisäksi toiseen suuntaan tilanne on jo näin, koska kaikissa pikkuristeyksissä ei saa kääntyä pääkadulta vasemmalle.
Kääntymiskiellot sivukaduille lisäävät ajosuoritteita pikkukaduilla keskimäärin koska osa katkeaa puistoihin tai umpikortteleihin, osa on yksisuuntaisia jne, mikä aiheuttaa kiertelyä. Mutta jos asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen niin välttämätön toimenpide jos liikennettä pääkadulla ei saada muuten sujuvoitettua.

Niin, tässä tullaan kohti mahdotonta, kun edellytetään ruuhkautuva autoliikenne ydinkeskustaan. On vaikea välttää sitä, että tukkiessaan itsensä se tukkii myös joukkoliikenteen. Kävelykeskuskustassa raitiokävelykadulla voi olla hyvin minuutin vuoroväli (vuorojen etäisyys noin 300 metriä), koska liikennevaloja ei tarvita.
Meidän on kai hyväksyttävä että Helsinki on historiallisista syistä sellainen "autokaupunki" kuin on, ja keskusta on lisäksi rakennettu seudun eteläosaan, niemelle, mikä lisää etelä-pohjoissuuntaista liikennettä kaikilla mahdollisilla kombinaatioilla.

Vaihtoehto sille että liikennettä keskustaan pidetään niin sujuvana kuin mahdollista kaikille liikkennemuodoille on, että seudun elinkeinoelämälle tärkeimmät toiminnot muuttavat pois keskikaupungilta periferiaan, kehäteiden varsille, mikä lisää ihmisten sutoriippuvuutta vain enemmän. Siitä on pk-seudulla jo ihan tarpeeksi näyttöä.

Tähän liittyvä kiinnostava kysymys on sekin, tarvitaanko niitä itse asiassa autojenkaan kanssa. Onhan tämä yksi hollantilainen esimerkki keskustan autoliikenteen rauhoittamisesta poistamalla liikennevalot.
Vannoutuneena kaaharina voin vakuuttaa että liikennevalojen poistaminen ei ainakaan rauhoita ajokäyttäytymistäni;)

Niinpä. Tarvitaan ilmeisesti uusi sukupolvi, joka ymmärtää tietotekniikasta riittävästi osatakseen olla kumartamatta sitä suurena totuutena. Pikemminkin tietotekniikka on halveksittava suuri huijaus, jonka syyksi voi osoittaa kaiken. :)
Se sukupolvi on vasta koulunpenkillä tai siirtymässä työelämään. Haaste taitaa olla sen sukupolven houkuttelemisessa joukkoliikennealan organisaatioihin.

t. Rainer
 
Vannoutuneena kaaharina voin vakuuttaa että liikennevalojen poistaminen ei ainakaan rauhoita ajokäyttäytymistäni;)

Tuon hollantilaisjärjestelyn kikkahan on siinä, että taustaoletukset minimoidaan ja siten joka tilanne pitää analysoida hitaasti erikseen. Tämä onnistuu näkyvyyttä heikentämällä mm. puilla ja ympäristön vihjeitä kuten liikennevaloja, liikennemerkkejä ja kadun rajoja poistamalla.

Lopputulos on se, että autolijatkin tuntevat olonsa epävarmaksi tai jopa turvattomaksi ja ajavat sen mukaan varovasti, kun kovaa ajaessa jää "parhaimmillaan" yhtäkkiä mummot alle missä vain ja pahimmillaan törmäillään kiinteisiin esteisiin.
 
Vaihtoehto sille että liikennettä keskustaan pidetään niin sujuvana kuin mahdollista kaikille liikkennemuodoille on, että seudun elinkeinoelämälle tärkeimmät toiminnot muuttavat pois keskikaupungilta periferiaan, kehäteiden varsille, mikä lisää ihmisten sutoriippuvuutta vain enemmän. Siitä on pk-seudulla jo ihan tarpeeksi näyttöä.
Tiettyjen toimintojen, kuten satama, kuuluukin muuttaa pois keskustasta. Siitä että vaikka toimistotyöpaikat muuttaisivat pois keskustasta seuraisi että tilojen käyttöaste sekä vuokra olisi keskustassa pienempi, kummastakin on päinvastaista näyttöä.

Se että keskustaan ylipäänsä pääsee autolla suhteellisen vaivattomasti on seurausta siitä että valtaosa tulijoista matkustajaa jalan, pyörällä tai joukkoliikenteellä. Ylipäänsä, ahtaasta autonpotkijaperspektiivistä nykykehitys ei ole mikään ongelmaa. Kasvava autoilu tukkii väylät niin tehokkaasti että jopa liityntäliikenne juniin ja metroihin, sekä matkustaminen niillä ratikkalinjoilla joita ruuhkat eivät juuri hidasta, on ajallisesti nopeampaa ja muutenkin houkuttelevaa. Yritykset myös reagoivat ruuhkiin hakeutumalla paikoille jonne on toimvat joukkoliikenneyhteydet.
 
Tuon hollantilaisjärjestelyn kikkahan on siinä, että taustaoletukset minimoidaan ja siten joka tilanne pitää analysoida hitaasti erikseen. Tämä onnistuu näkyvyyttä heikentämällä mm. puilla ja ympäristön vihjeitä kuten liikennevaloja, liikennemerkkejä ja kadun rajoja poistamalla.

Lopputulos on se, että autolijatkin tuntevat olonsa epävarmaksi tai jopa turvattomaksi ja ajavat sen mukaan varovasti, kun kovaa ajaessa jää "parhaimmillaan" yhtäkkiä mummot alle missä vain ja pahimmillaan törmäillään kiinteisiin esteisiin.

Jos ei autoilijoiden ajokäytöstä mitenkään säädellä, tullaan viidakon laki -tilanteeseen jossa vahvimmat ts nuorimmat ja huimapäisimmät autoilijat etuilevat ja aiheuttavat vaaratilanteita, ja hitaammat köröttelevät 20 km/h aiheuttaen ohituspaineita.

t. Rainer
 
Niin, tässä tullaan kohti mahdotonta, kun edellytetään ruuhkautuva autoliikenne ydinkeskustaan. On vaikea välttää sitä, että tukkiessaan itsensä se tukkii myös joukkoliikenteen.

Ydinkeskustan rauhoittamisessa autoliikenteeltä laajemmalti on sellainen haaste, että kaikki Helsingin niemen asukkaat saadaan samalla myös tehokkaasti automottiin, jos autolla asiointia ja työssäkäyntiä ydinkeskustassa ei samalla kielletä tai keskustatunnelia rakenneta. Jos kaikki Etelä-Helsingin ja keskustan pysäköintilaitosten henkilöautoliikenne laitetaan kulkemaan Mechelininkadun ja Itämerenkadun risteyksestä ja Pohjois-Esplanadilta Kauppatorin kohdalta, saadaan aikaan ruuhka, joka ei helpota kuin sydänyöllä.

On hyvin haastavaa poliittisesti yrittää muuttaa Helsinki Pitkänsillan ja Rautatienkatujen eteläpuolelta alueeksi, jossa ei käytännössä voi asua jos tarvitsee työssään autoa.

Yritykset myös reagoivat ruuhkiin hakeutumalla paikoille jonne on toimvat joukkoliikenneyhteydet.

Minusta yritykset näyttävät tällä hetkellä reagoivan ruuhkiin myös hakeutumalla moottori- ja kehäteiden varsille johon pääsee hyvin autolla. Etelä-Helsinki on taas muuttumassa enemmän asuntoalueeksi.
 
Viimeksi muokattu:
Lisäksi Karlsruhessa on paineita helpottaa Kaiserstrassen kuormitusta tunnelilla ja rinnakkaisilla yhteyksillä, joten ilmeisesti noinkaan tiheä liikenne ei suju ilman ongelmia.

Nykyinen tilanne, jossa raitiovaunut halutaan pois Kaiserstraßelta, johtuu siitä, että liikenteen määrää ei voi siinä juuri enää kasvattaa, mutta ennenkaikkea raitiovaunujen poistamiselle Kaiserstraßelta löytyy poliittista tahtoa. Sillä eihän moinen raitiokävelykatu automiehille kelpaa.
 
Tiettyjen toimintojen, kuten satama, kuuluukin muuttaa pois keskustasta. Siitä että vaikka toimistotyöpaikat muuttaisivat pois keskustasta seuraisi että tilojen käyttöaste sekä vuokra olisi keskustassa pienempi, kummastakin on päinvastaista näyttöä.
Minun ymmärtääkseni toimitiloista on ylikapasiteettia keskustassa, varsinkin vähän vanhemissa toimistorakenuksissa. Ks esim Helsingin vanha pääpostitalo. Osaan vanhoja toimistorakennuksia on jälkeenpäin rakennettu kauppoja, ravintoloita, hotelleja tms kun tilat eivät ole muuten ole käyneet kaupaksi, mutta osa kyhjöttää tyhjyyttään.

Yrityksille joiden ei ole pakko toimia keskustassa, kuten ns teknologiapainoitteisten, eivät siellä ole koska niille tulee halvemmaksi rakentaa jokin lasikuutio kehätien varteen, jossa työntekijät istuvat ahtaasti maisemakonttorissa ja syövät lounaaksi sitä mitä tarjotaan tai mäkkäriruokaa, ja lähtevät kiltisti suoraan kotiin töiden jälkeen.

Jollekin etabloituneelle ja maineikkaalle pankkiiliikkelle tai mainostoimistolle taas ei kävisi päinsä että toimisi muualla kuin ydinkeskustassa, koska vain siellä on mahdollista ylläpitää liikesuhteita mukavan pitkän lounaan ääressä. Näin kärjistäen.

Helsingissä nyt vain sattuu olemaan aika vähän sellaisia firmoja joille ns pitkät lounaat ovat elinehto.

Yritykset myös reagoivat ruuhkiin hakeutumalla paikoille jonne on toimvat joukkoliikenneyhteydet.

Niin toivoisin minäkin, mutta kun ne eivät aina tee niin.

t. Rainer
 
Takaisin
Ylös