Zürichissä on käytännössä joka pysäkillä lipunmyyntiautomaatti, jonka käyttäminen on sekä selkeämpää että nopeampaa kuin meidän "monilippuautomaattien". Miksi muuten yksi vaihe menee maksutavan valitsemiseen, kun ainoa tapa on käteinen?
Epäilemättä tulee kuitenkin hyvin kalliiksi varustaa kaikki pysäkit automaatein.
Jos vaunussa on automaatti, sen on otettava vastaan käteistä rahaa. Jos ei ota, niin koko vekotin on aika lailla turha. Sehän palvelee nimenomaan satunnaista matkustajaa, eikä voida olettaa, että varsinkaan ulkolaisilla olisi mitään suomalaisia korttirahakortteja. Jotka ovat jo muutenkin epäonnistuneet. Eikös se Avant-korttikin ole vähin ääniin kuopattu? Ja vain luottokortilla toimiva automaatti sulkee pois sekä ikä- että sosiaaliryhmiä. Jos seitsenvuotiaalta ja 90-vuotiaalta vaaditaan matkalippu, ja automaatti ei ota vastaan käteistä, niin sitten heidän pitäisi myös voida hankkia maksukortti, edes pankkikortti tai Visa Electron -tyyppinen kortti. Noin nuori ei sellaista pankilta saa, noin vanhalta ei välttämättä voida kohtuudella odottaa sellaisen käytön osaamista. Siitä joku innokas saa jo syrjintäsyytteen nostettua.
Jos taas automaattia ei ole sen paremmin vaunussa kuin pysäkilläkään, niin pummilla matkustavien määrä nousee aivan varmasti, koska lipun hankkiminen on hankalaa. Monissa maissa lippu on ostettava etukäteen kioskista tai vastaavasta, mutta meillä tuollaista perinnettä ei ole, ja sen kehittyminen veisi pitkään, jos onnistuisi ollenkaan. Lisäksi kioskista ostettava kertalippu on käytännössä pahvilippu, joka on vaunussa jotenkin mitätöitävä. Juurihan Almexeista hankkiuduttiin eroon!
Ymmärtääkseni myös tarkastusmaksulaki määrää, että maksun määräämisen edellytyksenä on, että lipun on kohtuullisesti voinut hankkia. Miten se onnistuu illalla klo 23, jos automaattia ei ole tai se ei hyväksy rahaa ja kioskit ovat kiinni?
Olen aiemmin ollut hyvin voimakkaasti kuljettajarahastuksesta luopumista vastaan, koska mielestäni liikennevälineestä on saatava käteisellä rahalla lippu ilman ennakkosuunnittelua. Olen pikku hiljaa alkanut tulla suopeammaksi sille ajatukselle, että kuljettaja ei hoidakaan lipunmyyntiä, vaan sen tekee automaatti, jos sitä kautta saadaan matkanopeutta nostettua. Mutta myy sen lipun sitten kone tai ihminen, niin se on saatava vaunusta tai joka pysäkiltä, ja se on saatava käteisellä rahalla. Jos nämä kriteerit eivät täyty, niin mielestäni silloin ei olla enää realisteja. Toistettakoon vielä, että vaikka monessa paikassa maailmaa homma toimii ilman noita minun kriteerejänikin, niin meillä sellaista perinnettä ei ole ja sellaisen kehittyminen olisi sekä aikaavievää että tiettyjen ryhmien osalta käytännössä mahdotonta, mikä ilman muuta lisäisi pummilla kulkevien määrää.
Kuten sanottu, kuljettajarahastuksesta luopumisella voitaisiin saavuttaa jotakin (jlk:n arvio linjan 4 sivuajan lyhenemisestä 30 s:lla on muuten aika mitätön!) mutta edessä on kyllä aikamoinen määrä ongelmia ratkaistavana.
Mitäs mieltä foorumilaiset olette, pitäisikö kuljettajarahastus lopettaa ja miksi? Entä miten korvaisitte sen mahdollisimman toimivasti mutta kohtuullisin kustannuksin?