Kaukojunien kulkutiheydestä

Kylmäkosken kunta on muistaakseni ostanut Atomi Linesilta jokakeskiviikkoisen bussiyhteyden Toijalaan. Kovin paljon matkustajia ei ole.
Ei taatusti, jos se kulkee kerran viikossa. Jos se olisi jokaiseen taajamajunavuoroon sidottu liityntäyhteys, olisi matkustajiakin enemmän.

Ultrixin Akaa-ihannointia olen lukenut jo muista viestiketjuista. En usko, että Kylmäkoski ikinä liittyy Akaaseen, Suomen suurimman moottoritieristeyksen ympärille perustettuun kaupunkiin. Ennemmin Kylmäkoski ja Urjala yhdistyvät. Osia Kylmäkoskesta saatetaan asukkaiden toiveesta liittää Akaaseen.
"Akaa-ihannointini" liittyy lähinnä siihen, että katson Kylmäkosken olevan liian pieni paikkakunta selviytyäkseen kunta- ja palvelurakennemuutoksesta itsenäisenä. Saattaa toki hyvinkin olla, että se liittyy mieluummin Urjalaan. Sotkia liittynee kuitenkin Akaaseen, mikäli Kylmäkoski lakkautetaan.

Akaan asemanseudut eivät ole täynnä: Toijalan aseman lähellä taitaa olla tyhjääkin peltoa ja vielä Suomen kaupunkimaisin kunta, Viiala, on raiskaamassa koko historiallista keskustaa kaavoittamalla jokaisen keskustan tontin kerrostaloille ja rivitaloille (lue lisää tänä vuonna ilmestyneestä Viialan rakennusperintöä arvioivasta kirjasesta).
No jaa, Toijalassa on toki vielä muutaman tontin paikka jäljellä aseman lähellä, mutta ei silti kovin montaa. Viialaa fanitan oikeasti, ainoastaan R-junat kulkevat liian harvoin. Mahdollinen kotitaajama tulevaisuudessa. Viialan kaavoitustilanteeseen en ole tutustunut, mutta en myöskään halua Turun taudin toistuvan Viialassa, vaikka maankäytön tehokkuus paranisi.

Vaikka asemanseudut olisivatkin täynnä, ei Kylmäkosken asema ja Sotkia saa uusia tontteja, sillä Kylmäkoskella Tipurin alueella on vielä rakentamattomia tontteja. Viiala keskittyy myymään tontteja Koiviston alueelta, jonne kaukonäköinen kunta rakensi vesijohdot ja viermärit jo 20 vuotta sitten. Kyllä niitä omakotitalotontteja voi kaavoittaa kauaksikin asemista, sillä onhan kaikilla asukkailla ne peltilehmät, joilla pääsee töihin.
Koiviston alue näkyykin täyttyvän omakotitaloista. Itse ihmettelin paikalla käydessäni, että mitä järkeä kaavoittaa tuonne. Kai se on sitä itsekkyyttä, yritetään ottaa omaan kuntaan mahdollisimman paljon muuttajia keinolla millä hyvänsä. Nyt uuden Akaan syntyessä koordinoidaan vähän isommalla tasolla maankäyttöä, ja jos Kylmäkoski liittyisi mukaan Akaaseen, voisi Suur-Akaa markkinoida hyvien kulkuyhteyksien päästä luonnonläheisestä ympäristöstä omakotitontteja Sotkialta ja Kylmäkosken asemanseudulta. Tämä toki vasta muiden rakennettavien alueiden jälkeen, jos muuttovoitto jatkuu. Junalla matka-aika Tampereen keskustaan olisi Kylmäkoskeltakin n. 40 min - ei paha. Horinani kuitenkin kannattaa unohtaa, jos Turku-Tampere-taajiksien kierrosajaksi lyödään lukkoon 4 h.
 
Luitko sen lainatun tekstin, jonka alapuolelle kirjoitit tuon? Mikäli junaliikenne korvaa Loimaan kautta kulkevat bussit, ei Kylmäkoskelta pääse Turkuun. Nyt vielä pääsee.
Olin lukevinani ja koitin kovasti ymmärtää, tuloksetta. Toivonkin, että kertoisit, miten Loimaa vaikuttaa esim tähän vuoroon? Reitti joka kulkee Forssan kautta, ei kulje metriäkään ko välillä Loimaalla.

Ei taatusti, jos se kulkee kerran viikossa. Jos se olisi jokaiseen taajamajunavuoroon sidottu liityntäyhteys, olisi matkustajiakin enemmän.
Toijalan toripäivät ovat keskiviikkoisin.
 
Killerpopin antaman linkin luettuani ymmärsin, että Kylmäkosken ja Urjalan joukkoliikenne säilyisi mahdollisista junaliikenteen aiheuttamasta bussivuorojen lakkautuksista huolimatta. Näin ollen minun puolestani Laaksonen saa toteuttaa junayhteytensä. En vastusta.

Turun ja Tampereen välillä liikennöitäisiin tunnin välein Turku - Loimaa - Toijala - Tampere - taajamajunia.
Taajiksien lisäksi liikennöitäisiin pidemmälle jatkavat pika- ja IC - junat.
Oletko nyt aivan varma, että nopeiden tajaamajunien lisäksi kannattaa ajaa IC-junia? Eivätkö kaikki matkustajat mahtuisi myös niihin taajamajuniin, jotka ovat lähes yhtä nopeita kuin IC-junatkin? IC-junista luopuminen vapauttaisi myös ratakapasiteettia.

Yksiraiteisella radalla voi liikennöidä varsin tiheää liikennettä jos halutaan ja liikennöinti on täsmällistä. Pikajunaliikenteen nopeuden kannalta järkevä ratkaisu on se, että paikallisjuna lähtee Turusta ja Tampereelta pikajunan "perään" jolloin pikajuna voi olla sen 10-15 minuuttia nopeampi.
Pitkän miettimisen jälkeen en usko tuon olevan mahdollista. Junille tulee paljon kohtauksia sellaisilla liikennepaikoilla, joilla ei ole kaupallista pysähdystä. Tämän vuoksi matka-aika Turun ja Tampereen välillä on helposti yli kaksi tuntia.

Kuvitellaan, että Tampereelta Turkuun lähtee kolme junaa peräkkäin (ensin IC-juna, sitten taajamajuna ja lopuksi hitain tavarajuna). Nämä kolme junaa kohtaavat Turusta Tampereelle tulevat kolme junaa. Montako kohtauspaikkaa tarvitaan tähän kuuden junan kohtaukseen ja millaiset välimatkat pitää näillä kohtauspaikoilla olla? Lopputulos on sama, mitä Laaksonen vaati eräässä toisessa viestiketjussa: rataverkolla pitää olla tasaisin välimatkoin kohtauspaikkoja, ja jokaisella kohtauspaikalla on oltavat laiturit (ja jokaisella laiturilla on oltava kohtauspaikka).

Yksiraiteisella rataosalla liikenne voi olla hyvin tiheää, mutta tällöin junien nopeuksien pitäisi olla samat. Turun ja Tampereen välillä voitaisiin taajamajunia ja IC-junia ajaa molempia tunnin välein. Tällöin junakohtaukset olisivat 15 minuutin välein ja kohtauspaikoiksi tulisivat Lieto, Kyrö, Loimaa, Humppila, Urjala ja Toijala.
 
Oletko nyt aivan varma, että nopeiden tajaamajunien lisäksi kannattaa ajaa IC-junia? Eivätkö kaikki matkustajat mahtuisi myös niihin taajamajuniin, jotka ovat lähes yhtä nopeita kuin IC-junatkin? IC-junista luopuminen vapauttaisi myös ratakapasiteettia.
Taajamajunat kulkisivat todennäköisesti väliä Tampere-Turku, vaikka nekin voisi tietty jatkaa Poriin/Raumalle ja Jyväskylään, mikäli näin halutaan. Itse tekisin kuitenkin mieluummin erillisen Pori/rauma-Tampere-Jyväskylä-yhteyden myöskin Sm4- tai vastaavalla matkustusmukavuudella varustetulla junakalustolla, heilurin päät olisivat tasaisemmat. Porin-Rauman haarat yhdistyisivät Kokemäellä, joten Satakunnan rantakaupunkien väestöpohjat voisi summata.

IC-junat kulkisivat pitkiä poikittaisyhteyksiä Turku-Tampere-Oulu ja Turku-Tampere-Pieksämäki-Kuopio(-Iisalmi-Kajaani), samoin pikajunat (sis. mahdollinen Turku-Joensuu-yöpikajunan palautus).

Yksiraiteisella rataosalla liikenne voi olla hyvin tiheää, mutta tällöin junien nopeuksien pitäisi olla samat. Turun ja Tampereen välillä voitaisiin taajamajunia ja IC-junia ajaa molempia tunnin välein. Tällöin junakohtaukset olisivat 15 minuutin välein ja kohtauspaikoiksi tulisivat Lieto, Kyrö, Loimaa, Humppila, Urjala ja Toijala.
Tällä hetkellä liikennepaikkoja Tku-Tl on seuraavasti (RHK:n grafiikkojen mukaan):
Turku, Maaria, Karviainen, Kyrö, Loimaa, Humppila, Urjala, Toijala. Uusi liikennepaikka tarvittaisiin lähinnä Kyrön ja Loimaan väliin, eli Mellilään, jossa joka tapauksessa pysäytettäisiin taajamajuna. Toinen liikennepaikka mahdollisesti Humppilan ja Urjalan väliin, siis Matkuun. Voin yrittää joskus kun on tarpeeksi vapaa-aikaa säätää grafiikat joka tunti tai joka toinen tunti kulkevalle taajikselle kuntoon.

Etuajo-oikeudet liikennöitsijästä riippumatta:
  1. IC- tai pikajuna
  2. Kiitotavarajuna
  3. Taajamajuna
  4. Matalan prioriteetin tavarajuna
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Voin yrittää joskus kun on tarpeeksi vapaa-aikaa säätää grafiikat joka tunti tai joka toinen tunti kulkevalle taajikselle kuntoon.
Minä esitin kohtauspaikat kaksi kertaa tunnissa kulkevalle taajamajunalle (tai vaihtoehtoisesti taajamajuna ja yhtä hidas IC-juna). Aikataulujen suunnittelu taajamajunille ei ole mitenkään vaikeaa, sillä jopa minä pystyn siihen. Mutta tee sellainen aikataulu, jossa näiden taajamajunien lisäksi ovat IC-junat, pikajunat ja tavarajunat!
 
Mutta tee sellainen aikataulu, jossa näiden taajamajunien lisäksi ovat IC-junat, pikajunat ja tavarajunat!

Sekä kunnolla pelivaraa, jotta liikenne sujuu silloinkin, kun tehdään ratatöitä tai junat jäävät Tampereella myöhään odottaessaan Oulun ja Pieksämäen suunnista tulevia matkustajia.
 
Sekä kunnolla pelivaraa, jotta liikenne sujuu silloinkin, kun tehdään ratatöitä tai junat jäävät Tampereella myöhään odottaessaan Oulun ja Pieksämäen suunnista tulevia matkustajia.
Liikenne voi perustua joko aikataulujen noudattamiseen toisiaan seuraavina tapahtumina tai kellonaikoihin sidottuina tapahtumina.

Rautatieliikenteen hoito on perinteisesti Suomessa perustunut edelliseen, eli liikennöitsijä on taannut matkaketjujen toiminnan. Tämä on ollut perusteltua, kun junavuoroja on ollut suhteellisen vähän, eli ketjun katkeamisesta on seurannut kohtuuttoman pitkä odotusaika.

Kellosta riippumaton liikenteen hoito käy kuitenkin mahdottomaksi, jos rataverkon kapasiteetti käy kriittiseksi. Junien kulun viivyttäminen kelloon nähden kun on mahdollista sillä perusteella, että aikataulussa tulee jossain vaiheessa tauko, joka katkaisee tämän viivytysketjun. Tämähän tarkoittaa sitä, että ratakapasiteetissa on jossain kohdassa väljää, eli kapasiteetti ei ole käytössä, vaan se voidaan ottaa käyttöön myöhästymisten paikkaamiseksi.

Nykytilanteessa ei enää tällaisesta ajatuksesta voi lähteä liikkeelle. Tähän on montakin syytä, kuten ettei ole kohtuullista kaikkien matkustajien joutua kärsimään jossain tehdystä yksittäisestä virheestä tai liikennöitsijöiden oikeudenmukainen kohtelu. Eli asiansa hoitava liikennöitsijä saa täyttää asiakkaillensa luvatun aikataulun eikä joudu huonontamaan palveluaan toisen liikennöitsijän virheiden vuoksi.

Eli summa summarum. Sitä, että joku operaattori ei pysy lupaamissaan aikatauluissa ei tule korjata sillä, että koko liikenteen palvelutaso ja laatu heikennetään huonoimman liikennöitsijän tasolle. Aikatauluun tulee sisältyä pelivara, mutta sen ei tarvitse olla kuin muutaman minuutin luokkaa. Sillä tämä pelivara on suoraan radan kapasiteetista pois. Radan kapasiteetti kun on lyhin mahdollinen tekninen vuoroväli + aikataulusta poikkeamiseen sallittu pelivara.

Ihan vain esimerkkinä, että jos liikenne pyörii 6 minuutin vuorovälillä, se voi perustua siihen, että tekninen vuoroväli (junasuojastuksen sallima junien ajallinen etäisyys) on 4 min ja sallittu poikkeama 2 min. Kapasiteetti on 10 vuoroa tunnissa. Jos pitää sallia 5 minuutin myöhästely, minimivuoroväli on 9 min ja kapasiteetti laskee 6,7 junaan tunnissa. Tulee aika kalliiksi.

Antero
 
Tähän on montakin syytä, kuten ettei ole kohtuullista kaikkien matkustajien joutua kärsimään jossain tehdystä yksittäisestä virheestä tai liikennöitsijöiden oikeudenmukainen kohtelu.

Aikatauluun tulee sisältyä pelivara, mutta sen ei tarvitse olla kuin muutaman minuutin luokkaa. Sillä tämä pelivara on suoraan radan kapasiteetista pois.

Teoriassa asia on näin. Käytännössä kuitenkin Tampereen ja Turun välillä kulkee junavuoroja (laivajunat, makuuvaunujunat), joiden kohdalla vaihtoyhteyksien on pakko pelata tai muuten näiden junien käyttäjille aiheutuu kohtuuttomia vaikeuksia.

Aikataulujen tulee siis mahdollistaa, että Tampereella odotetaan reilustikin myöhässä olevaa junaa. Radan kapasiteettia se toki syö mutta tämä haitta on pakko kestää. Tai sitten on reilusti ilmoitettava, ettei näitä matkustajaryhmiä enää palvella vaan heidän kannattaa siirtyä käyttämään muita liikennevälineitä.
 
Aikataulujen tulee siis mahdollistaa, että Tampereella odotetaan reilustikin myöhässä olevaa junaa. Radan kapasiteettia se toki syö mutta tämä haitta on pakko kestää. Tai sitten on reilusti ilmoitettava, ettei näitä matkustajaryhmiä enää palvella vaan heidän kannattaa siirtyä käyttämään muita liikennevälineitä.
Tämä asiahan on tuttu jo lentoliikenteessä. Jos operaattori ei käytä varaamaansa aikaa sekä lentää että nousta/laskeutua, se ei vaikuta muiden lentojen ja yhtiöiden aikatauluihin. Ongelmasta ja asiakkaidensa haitasta vastaa se yhtiö, joka on myöhässä. Ja myöhästynyt lento hoituu sitten, kun ilmasta ja kentiltä löytyy rako, jossa myöhässä olija voi lentää.

Tietenkin jatkoyhteydet voivat odottaa jos haluavat. Mutta se on operaattorin asia, liikenteen ohjaaja ei voi eikä sen tule pakottaa sellaiseen. Eikä aikatauluihin eli ratakapasiteetin varauksiin voi eikä pidä voida varata aikaa ajaa myöhässä.

Tämä laivaesimerkki on sinänsä oikein hyvä. Sillä tilanne on aivan sama Tampereella vaihdettaessa yhden operaattorin junasta toiseen kuin Turun satamassa vaihdettaessa yhden operaattorin (junaoperaattori) yhteydesta toisen operaattorin (laivaoperaattori) yhteyteen. Ei kukaan vaadi, että laivan on pakko odottaa myöhässä olevaa laivapikajunaa. Joten miksi pitäisi vaatia, että junaoperaattorin olisi pakko odottaa myöhässä olevaa toista junaoperaattoria?

Junien keskeiset viivytykset ja odottelut ovat tietenkin nyt monopoliaikana eri asia, kun on kyse samasta operaattorista kaikissa junissa. Monopolin aikana operaattori voi panna matkustajat kärsimään omista virheistään. Mutta vapaan rataverkon aikana se ei enää olekaan mahdollista, vaan "aiheuttaja maksaa" -periaate toimii.

Antero
 
Tietenkin jatkoyhteydet voivat odottaa jos haluavat. Mutta se on operaattorin asia, liikenteen ohjaaja ei voi eikä sen tule pakottaa sellaiseen. Eikä aikatauluihin eli ratakapasiteetin varauksiin voi eikä pidä voida varata aikaa ajaa myöhässä.

Ei ole pakko mutta vaihtoyhteyksien katkominen romuttaisi samalla luputkin junaliikenteen palvelutasosta. On aivan turha kuvitella, että ratatyöt, routavauriot ja turvalaiteviat jollain mahtikäskyllä katoaisivat ja junat kykenisivät jatkossa ajamaan aina aikataulun mukaan.

Mutta vapaan rataverkon aikana se ei enää olekaan mahdollista, vaan "aiheuttaja maksaa" -periaate toimii.

Entäpä jos "aiheuttajana" ovatkin luonnonvoimat tai radan kunto eli RHK?
 
Viimeksi muokattu:
Tämä laivaesimerkki on sinänsä oikein hyvä. Sillä tilanne on aivan sama Tampereella vaihdettaessa yhden operaattorin junasta toiseen kuin Turun satamassa vaihdettaessa yhden operaattorin (junaoperaattori) yhteydesta toisen operaattorin (laivaoperaattori) yhteyteen. Ei kukaan vaadi, että laivan on pakko odottaa myöhässä olevaa laivapikajunaa. Joten miksi pitäisi vaatia, että junaoperaattorin olisi pakko odottaa myöhässä olevaa toista junaoperaattoria?
En tiedä miten tilanne on nykyään, mutta ennen vanhaan, aina 90-luvulle asti olivat Turun-Tukholman laivat, ainakin Siljan, virallisesti osa Suomen ja muun länsi-Euroopan välistä "kansainvälistä junayhteyttä", ja laivat ja junat odottivat ainakin vähintään tunnin verran toisiaan jos olivat myöhässä. Tämä oli teknisesti mahdollista myös siksi että kaikki laivat eivät siihen aikaan poikenneet Maarianhaminassa, vaan pelivaraa ottaa myöhästyminen kiinni oli.

Eli oli olemassa jonkinlainen yhdysliikennesopimus, kutsuttakoot sitä sitten "kartelliksi" jos haluaa.

Junien keskeiset viivytykset ja odottelut ovat tietenkin nyt monopoliaikana eri asia, kun on kyse samasta operaattorista kaikissa junissa. Monopolin aikana operaattori voi panna matkustajat kärsimään omista virheistään. Mutta vapaan rataverkon aikana se ei enää olekaan mahdollista, vaan "aiheuttaja maksaa" -periaate toimii.
Käytännössä siis takseilla tulee menemään lujaa;)

t. Rainer
 
On aivan turha kuvitella, että ratatyöt, routavauriot ja turvalaiteviat jollain mahtikäskyllä katoaisivat ja junat kykenisivät jatkossa ajamaan aina aikataulun mukaan.
Ratatyöt ovat suunniteltuja ja siten ennakoitavissa olevia asioita, eli ratakapasiteettia ei edes myönnetä tietenkään sellaiselle ajalle, jolloin rata ei ole käytettävissä. Johan näin toimitaan nytkin kun tehdään ratatöitä. Siksi Turku-Toijala -välillä aikataulut ovat nyt pitkiä kun tehdään perusparannusta.

Entäpä jos "aiheuttajana" ovatkin luonnonvoimat tai radan kunto eli RHK?
Luonnonvoimille ei voi mitään mikään muukaan liikennemuoto. Radan ja turvalaitteiden kunnon osalta taas on aivan selvä, että ei kai me edes lähdetä siitä, että radat ovat missä kunnossa sattuu ja ajetaan junia sitten jos se on mahdollista. Jos ei ole aikomusta pitää ratoja liikennekelpoisessa kunnossa, niin ei niitä sitten kannata pitää ollenkaan. Tosin näyttä minusta kyllä nykyään siltä, että RHK yrittää saada tätä viestiä perille poliitikoille, mutta huonolla menestyksellä.

Nyt taitaa olla poliitikoilla muodissa sellainen ajatus, että hyvä rata = sähköistetty rata. Sähköä pitää saada joka pätkälle, kun ei ymmärretä muusta.

R.Silfverberg sanoi:
Käytännössä siis takseilla tulee menemään lujaa
Mahdollisesti. Mutta sekin on mahdollista, että se liikennöitsijä, joka takseja runsaasti elättää, alkaa pohtia omaa toimintaansa. Esim. Sveitsissä kai luovuttiin jo Pendolinoista, koska niillä ei voinut ajaa aikataulujen mukaan. Viime kädessähän kysymys on vain asenteista.

Antero
 
Ratatyöt ovat suunniteltuja ja siten ennakoitavissa olevia asioita, eli ratakapasiteettia ei edes myönnetä tietenkään sellaiselle ajalle, jolloin rata ei ole käytettävissä. Johan näin toimitaan nytkin kun tehdään ratatöitä. Siksi Turku-Toijala -välillä aikataulut ovat nyt pitkiä kun tehdään perusparannusta.

En tarkoittanut, että juuri Turun ja Toijalan välillä tehdään ratatöitä vaan Turun junille tulee olla joustavat vaihtoyhteydet mm. Rovaniemen ja Helsingin välisiltä junilta. Rovaniemen ja Helsingin väli on niin pitkä (900 km), että oletusarvoisesti siellä tehdään aina jossain kohdassa ratatöitä tai hidasteina ovat lumisade, routavauriot, turvalaiteviat, kohtaavien junien tai yhteysjunien myöhästelyt jne. Siksi näiden junien kulku on säännöllisen epäsäännöllistä ja tämä vaikuttaa Turun juniinkin.

Luonnonvoimille ei voi mitään mikään muukaan liikennemuoto.

Ei mutta nykyinen pitkälle automatisoitu junaliikenne on luonnonvoimien uhatessa liikennemuodoista aina ensimmäisenä polvillaan.
 
Rovaniemen ja Helsingin väli on niin pitkä (900 km), että oletusarvoisesti siellä tehdään aina jossain kohdassa ratatöitä tai hidasteina ovat lumisade, routavauriot, turvalaiteviat, kohtaavien junien tai yhteysjunien myöhästelyt jne. Siksi näiden junien kulku on säännöllisen epäsäännöllistä ja tämä vaikuttaa Turun juniinkin.
Eiköhän tässä tilanteessa ole kyse siitä, että on tehty liian tiukat aikataulut, jos niitä ei koskaan pystytä noudattamaan.

Ei mutta nykyinen pitkälle automatisoitu junaliikenne on luonnonvoimien uhatessa liikennemuodoista aina ensimmäisenä polvillaan.
Jos näin on, silloin tulee otta takapakkia hienon tekniikan kanssa. Lähtökohtanahan täytyy olla liikenteen luotettavuus, ei tekniikan ihannointi.

Antero
 
Takaisin
Ylös