VR Oy:n politiikassa romuttaa nk "siniset junanvaunut" ei ole mitään mieltä. Moxun esittämillä korjauksilla - automaattiovet, septitankki, uuden konseptin maalaus ja sisustuksen päivitys, saataisiin kaikille niille radoille, joilla suurin nopeus ei ylitä 160 km/h täysin toimivaa kalustoa vielä vuosikymmeniksi. Ymmärtääkseni tällaisia korjauksia on koeluonteisesti tehty.
Kiskokaluston osalta ei ole mitään mieltä romuttaa kalustoa sen vuoksi että sillä on tullut tietty ikä täyteen tai että liikennefirman konsepti muuttuu, vaan vain siksi, että tekniikka on lopullisesti vanhentunutta siten että sitä ei voi käyttää nykyaikaisessa liikenteessä tai jos korroosio tai kuluminen hajottaa tekniikan. Kiskokaluston käyttöikänä voidaan eri tapauksissa pitää 30:stä jopa sataan vuoteen. Toki asiaa voidaan hoitaa myös myymällä kalusto käyttökuntoisena edelleen edullista kalustoa tarvitseville (kuten saksalaiset raitiotieyhtiöt tekevät).
Sinisten vaunujen peruskorjauksen esteenä ei ole liikennekonseptin vanhentuminen. Kuka kuvittelee, että Suomessa ei 20 vuoden päästä ole edelleen pääosalla rataverkosta sn 140-160? Sinisten pikajunavaunujen ongelmana ei ole esteettömyyskään - mikään ei estä kytkemästä joka junaan yhtä matalalattiavaunua.
Ongelmana Suomessa on tietysti sen ohella, että VR Oy:n liikennöintipolitiikka ei muutenkaan ole järkevää, se että pitää pitää yllä Talgon tehtaita vaikka siten, että pääministeri pakottaa tarpeettomiin, Talgolle räätälöityihin kalustohankintaan. Epäilenpä, että tämä asia voi koitua pääministerille ikävämmäksi kuin avioero tai huhutut naissotkut. Lienee aika kyseenalaista, että pääministeri kehottaa nykyisten EU-säännösten aikana valtionyhtiötä myllykirjeellä hankkimaan kalustoa tietyn firman pelastamiseksi.
Oletkos Moxu muuten jo lukenut kirjaa Rautatie on mahdollisuus ()? Siinä olemme laajemmalla porukalla puineet mm. VR Oy:n kalustopolitiikan omituisuuksia. www.raideryhma.fi