VR:n kalustoinvestoinneista

Vs: Suomalaisen veturiteollisuuden vientimahdollisuudet

Voiko Kaupunkiratojen liikennettä verrata Saksan S-Bahn-liikenteisiin? Onko Sm5 S-Bahn-juna?

Voi, ainakin tiheimmin pysäkkejä sisältävillä osuuksilla ja on, ihan Stadlerin omankin kuvauksen mukaan.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Olen minäkin ollut Dm7:n kyytissä 100km/h vauhdissa, mutta empäs viitti sanoo tarkempia tietoja.. :p
 
Juu, olin tästä jopa ihan tietoinen ja se sisustuskin ainakin kuvissa näyttää hyvältä, tosin aika voimakkaan väriseltä meikäläisen makuun.

Taisinpa muutama vuosi sitten matkustaa itsekin yhden edestakaisen reissun sellaisella Christian Lacroix -TGV:llä. Värit ovat kieltämättä aika voimakkaat ja sävyt hieman tummia. Ei ihan se tyyli millä sisustaisin meidän kotia.

Lopputulos on silti aika onnistunut. Yleisesti ottaen tummat sävyt pienentävät tilaa ja kieltämättä voivat sisustuksessa tehdä ahdistavan tunteen. Toisaalta erityisesti pehmeinä pintoina ne pienentävät junanvaunua sillä tavoin että lopputuloksessa oli mielestäni jotain kotoisaa "pesämäisyyttä", siis että ympäristö käpertyy ympärille luoden turvallisuuden tunnetta. Mielestäni se oli juuri omiaan rentouttamaan matkustajaa ja luomaan tunteen, että tässähän voi turvallisesti ottaa vaikka nokkaunet.

Periaate on mielestäni sama kuin vaikka lentokenttien business-loungeissa. Lentokentät ovat kovia ja kolkkoja ympäristöjä, tyypillisesti hyvin ilmavia, vaaleita ja moderneja, sekä melua täynnä. Sen sijaan niiden business-lounget on yleensä suunniteltu tarkoituksellisesti mahdollisimman paljon tuon ympäristön vastakohdaksi: intiimiksi, pehmeäksi ja turvalliseksi tilaksi jossa on pehmeitä nojatuoleja, tumma kokolattiamatto, rauhallinen tunnelma ja jossa voipi siemailla vaikka lasin punaviiniä ennen koneeseen menoa.

Samoin rautatieasemat ovat kuin hollitupia, joissa saa pitää kiinni tavaroistaan, töniä muita ihmisiä tieltään ja kiiruhtaa paikasta toiseen melussa. Kun astuu junaan, on miellyttävää jos ympäristön ilme muuttuu rauhalliseksi ja kutsuu rentoutumaan. On kuin astuisi julkisesta tilasta omaan pieneen yksityiseen tilaan (vaikka oikeasti tämähän on vain illuusio). TGV:ssä tämä toimii, VR:n Pendolinossa ei. Pendo on ihan kuin samaa julkista tilaa kuin rautatieasema. Jopa konekuulutusten ääni on sama.

Muuten, idea: voisikohan rautatieasemille perustaa business-loungeja odottajille jotka eivät viihdy odotussalin puolella? Sinnehän voisi periä vaikka sisäänpääsymaksua tai vaihtoehtoisesti myydä usein matkustavan etukortteja, joihin sisäänpääsy kuuluisi automaatisesti mukaan. Sisällä olisi tarjolla virvokkeita, TV, päivän lehdet ja WLAN-yhteydet. Tietenkään junaa ei pääsääntöisesti odoteta yhtä pitkään kuin lentokonetta, mutta erityisesti poikkeustilanteissa tällainen voisi olla hieman miellyttävämpi odotusympäristö. Toisaalta, onhan tuollainen konsepti jo keksitty: sitä kutsutaan nimellä kahvila. :D

Tarkoitin vitsailla nimenomaan kotimaan universaalilla muovimatolla. Funktionaalinen kuin hanalla varustettu pahviloota viinipullon tilalla.

Osuva vertaus! Kumpikin hoitaa homman, mutta eroa on tyylissä. Ja Suomessa ei juuri tajuta tyylin päälle, vain funktion. Ranskassa taas vaikuttaisi että siellä tajutaan lähinnä tyylin päälle, ei ollenkaan funktion. ;)
 
Vs: Suomalaisen veturiteollisuuden vientimahdollisuudet

Voiko Kaupunkiratojen liikennettä verrata Saksan S-Bahn-liikenteisiin? Onko Sm5 S-Bahn-juna?
Minun mielestäni voi, ainakin soveltaen. S-Bahn -liikennettä on Saksan lisäksi muissakin saksankielisissä maissa, ja onhan Kööpenhaminan S-tog -liikennekin sukua vastaavalle liikenteelle. Sm5:ien eli Flirtien kotimaassakin on S-Bahn -konseptiin kuuluvaa paikallista junaliikennettä - muissakin kuin saksankielisissä kantoineissa.
 
Periaate on mielestäni sama kuin vaikka lentokenttien business-loungeissa. Lentokentät ovat kovia ja kolkkoja ympäristöjä, tyypillisesti hyvin ilmavia, vaaleita ja moderneja, sekä melua täynnä. Sen sijaan niiden business-lounget on yleensä suunniteltu tarkoituksellisesti mahdollisimman paljon tuon ympäristön vastakohdaksi: intiimiksi, pehmeäksi ja turvalliseksi tilaksi jossa on pehmeitä nojatuoleja, tumma kokolattiamatto, rauhallinen tunnelma ja jossa voipi siemailla vaikka lasin punaviiniä ennen koneeseen menoa.
Tämähän toimisi niinkin, että VR investoisi nimenomaan Business-luokan osastoihin ja tekisi niistä loungemaisia sen sijaan, että yrittäisi toivottomasti houkutella avaruussukkulan näköiseen II luokan osastosta vain niskatuen kuosiltaan eroaviin muovipenkkeihin lähes tuplahinnalla ketään vain sillä, että "täällä saat lukea päivän talouslehdet ja juoda ilmaisen pahvimukillisen juhlamokkaa". Selvästi, jo paperilla toimimaton, suorastaan naurettava konsepti.

Itse köyhänä opiskelijanakin matkustaisin joskus pisnes-luokassa, jos sillä saisi oikeasti luksusta. Kun ei saa, mennään sitten Expt-vaunun hyttiin. :)

Muuten, idea: voisikohan rautatieasemille perustaa business-loungeja odottajille jotka eivät viihdy odotussalin puolella? Sinnehän voisi periä vaikka sisäänpääsymaksua tai vaihtoehtoisesti myydä usein matkustavan etukortteja, joihin sisäänpääsy kuuluisi automaatisesti mukaan.
Tsaarin aikaanhan oli eri matkustusluokille (I, II, III) omat odotushuoneet ja taisi olla vielä sukupuoli-apartheidikin.


Osuva vertaus! Kumpikin hoitaa homman, mutta eroa on tyylissä. Ja Suomessa ei juuri tajuta tyylin päälle, vain funktion. Ranskassa taas vaikuttaisi että siellä tajutaan lähinnä tyylin päälle, ei ollenkaan funktion. ;)
Suomalainen "moderni pelkistäjä" tai funktionalistinen minimalisti pitää iskulauseenaan "Form follows function" ja "Less is more". Lasipullo on tarpeetonta hienostelua, samaa juomaa on ihan jees juoda muovimukista, kätevästä hanalla varustetusta neliskanttisesta pahvipakkauksesta annosteltuna.

Ranskalaiset saattavat olla perinteisesti jopa nykykriteerein postmoderneja cyberpunk-filosofeja: "Style before function" ja "Less is a bore". Lasipullo on saatava (myös juotaessa kokista) ja raitiovaunuihinkin asennetaan "tarpeettoman" suuret ikkunat. ;)
 
Vs: Suomalaisen veturiteollisuuden vientimahdollisuudet

Kööpenhaminan S-tog

S-togin S tulee sanasta Station eli asema. Kun 1930-luvulla kun käynnistyi sähköinen moottorivaunuliikenne Köpiksen radoilla, asemien saapumisreiteille luotiin uusi myyvä ilme: laitettiin näkyviin siipipyörämerkki ja S-kirjain.

Suomalaisittain asemien sisäänkäyntien kohdalle olisi vastaavasti siis laitettu siipipyörä ja A-kirjain. Meidän S-Bahnit olisivat A-ratoja...
 
Tämähän toimisi niinkin, että VR investoisi nimenomaan Business-luokan osastoihin ja tekisi niistä loungemaisia sen sijaan, että yrittäisi toivottomasti houkutella avaruussukkulan näköiseen II luokan osastosta vain niskatuen kuosiltaan eroaviin muovipenkkeihin lähes tuplahinnalla ketään vain sillä, että "täällä saat lukea päivän talouslehdet ja juoda ilmaisen pahvimukillisen juhlamokkaa". Selvästi, jo paperilla toimimaton, suorastaan naurettava konsepti.

Hyvä esimerkki. Kyllä ennen osattiin VR:lläkin, vaan ei osata enää. Tuo kuva vanhasta vaunusta olisi hyvä esikuva nykyisellekin business-osastolle kunhan vaan kuoseja ehkä päivitettäisiin vähän nykyaikaisemmiksi. Jopa vanhat 2. lk penkit olivat äärettömän mukavia (myös nukkua!) verrattuna nykyisiin istuimiin.

VR muuten säästelee lehdissäkin. Jossain vaiheessa karsittiin pois kaikki maakuntalehdet! Ihan viime aikoina ei ole ollut kotimaan työmatkoja, joten en ole päässyt tarkistamaan onko tilanne parantunut. Mutta ajatella että kehtaavat säästötoimina yrittää karsia suunnilleen ainoaa etua, joka 1,5-kertaisen lipun maksajalla on. Ilmainen kahvikaan ei ole etu jos ei kahvia juo. Siinä on hukassa koko business-luokan value proposition (mitä tämä muuten on sujuvaksi suomeksi? arvolupaus? ei ole työn puolesta tarvinnut suomeksi käyttää ikinä tätä ihan standardia ilmausta).

Ranskalaiset saattavat olla perinteisesti jopa nykykriteerein postmoderneja cyberpunk-filosofeja: "Style before function" ja "Less is a bore". Lasipullo on saatava (myös juotaessa kokista) ja raitiovaunuihinkin asennetaan "tarpeettoman" suuret ikkunat. ;)

Niin, voisihan niistä tehdä täysin ikkunattomiakin, tai sitten -- kuten City & South London Railway Lontoon metron alkuaikoina -- laittaa vain pienet ikkunat, koska eihän kukaan metrossa ulos katsele, eihän? Vai ahdistaisiko ehkä ihan pikkuisen matkustaa tällaisessa?
 
Vs: Suomalaisen veturiteollisuuden vientimahdollisuudet

S-togin S tulee sanasta Station eli asema. Kun 1930-luvulla kun käynnistyi sähköinen moottorivaunuliikenne Köpiksen radoilla, asemien saapumisreiteille luotiin uusi myyvä ilme: laitettiin näkyviin siipipyörämerkki ja S-kirjain.
Pääteorian mukaan S-kirjaimen taustalla tuolla on station eli asema. Historiikit tuntevat tosin muitakin teorioita. Siitä asiantuntijat tuntuvat olevan yhtä mieltä, että kyseistä liikennemuotoa luotaessa esikuvina olivat silloiset saksalaiset S-Bahnit, joita ei vielä noin aikaisin ollut monta. Saksassa S-Bahnin S:n kerrotaan tarkoittavan Stadtschnellbahnia (Itävallassa tiettävästi vain Schnellbahnia) eli kaupunkipikarataa. Kevyempi Stadtbahn-konsepti taas on luotu vuosikymmeniä myöhemmin, ja se ei ole missään tekemisissä S-Bahnin kanssa, paitsi Karlsruhessa, missä ratikat, pikaratikat ja rautateiden lähiliikenne on sulautettu yhteen.

Nykyään S-togin brändiä kuvaava tunnus näyttää tältä.
 
... Siinä on hukassa koko business-luokan value proposition (mitä tämä muuten on sujuvaksi suomeksi? arvolupaus? ei ole työn puolesta tarvinnut suomeksi käyttää ikinä tätä ihan standardia ilmausta).
Tämä kommentti taitaakin kuvata varsin hyvin suomalaista ”palveluyhteiskuntaa”. Asiakas ei todellakaan ole kunkku, vaan liiketoiminnan nöyrä palvelija, jonka tulee olla tyytyväinen siitä, että hänelle ylipäätään viitsitään järjestää jotain, josta voi periä maksun.

Se, että meillä ei lainkaan ajatella mm. vaunun sisustuksen tarjoamaa tunnelmaa – tai ainakaan ei näytä siltä, että ajatellaan – tai matkatuotteen muuta laatua tahi takuuta osoittaa, että ollaan vielä kovin kovin kaukana siitä innosta, millä autoala kosiskelee, houkuttelee ja mielistelee asiakasta. Ja menestyksellä.

Loppujen lopuksi esimerkiksi: Mitä hyötyä on reittioppaasta, joka ilmoittaa, ettei esitettyä yhteyttä voi taata? Jos asiakas on menossa jonnekin, hän tarvitse nimenomaan takuun siitä, että pääsee.

Antero
 
Kilpailun puute on ongelmana rautateiden henkilöliikenteessä. Tuttua tuo VR:n ALKO-mainen asiakaspalveluasenne. ALKO ja VR OY ovat mukamas tulosvastuullisia OY:itä, mutta eipä se sitä kuitenkaan ole tosielämässä. Asiakaspalvelusta ei tietoakaan. Mutta kun menen Matkahuollosta ostamaan linja-autolippua hymyilee myyjä ja EXP-vuoroon saa vielä iltapäivälehden samaan hintaan. Matkustajalaivaliikenteessä Vikingillä liput ovat halpoja, asiakaspalvelu ystävällistä ja vanhatkin laivat hyvin pidettyjä. Tallinkilla taas esim Galaxy on jo mennyt Turun linjalla hyvin ruokottomaan kuntoon, varustamon asiakaspalvelijoista näkee ettei ole kiva olla sillinkillä töissä, hytit usein hyvin likaisia ja liput kalliita. Verratkaa sitten kummankin varustamon tilinpäätöksiä, kyllä ne ahvenanmaalaiset ovat paremmalla tolalla kuin eestipoigit. Kyllä asiakaspalvelulla on väliä.
 
Kilpailun puute on ongelmana rautateiden henkilöliikenteessä. Tuttua tuo VR:n ALKO-mainen asiakaspalveluasenne.
Ottamatta kantaa VR:n toimintaan, ihmettelen Alkon mainitsemista esimerkkinä huonosta asiakaspalveluasenteesta. Jokainen kerta, kun olen mennyt Alkoon ostamaan jotain hieman erikoisempaa juomaa (esim. punaviiniä), myyjä on hyvin auliisti neuvonut millaista juomaa hän suosittelisi. Kaukana ovat nyky-Alkosta ne ajat, kun perjantai-iltaisin ennen klo 18 myytiin "palvelu"tiskiltä 0,5 litraa suomalaista viljatuotetta...
 
Ottamatta kantaa VR:n toimintaan, ihmettelen Alkon mainitsemista esimerkkinä huonosta asiakaspalveluasenteesta.

Juu, en minäkään valittaisi nykymuotoisesta Alkosta. Olen juuri ja juuri tarpeeksi vanha, että ehdin täysi-ikäiseksi tultuani käydä jokusen kerran perinteisessä apteekki/virastomallisessa pitkäripaisessa, ja siitä on kyllä tultu varsin kauas. Asiaan ehkä vaikuttaa se, että Alkot toimivat nykyään hypermarketeissa ja ostoskeskuksissa, jolloin toiminta vertautuu asiakkaiden mielissä suoraan muihin liikkeisiin.

VR sen sijaan on ainoa junaoperaattori. VR:lläkin on kyllä mielestäni konduktöörien keskuudessa aivan hyvä palvelukulttuuri (plusmiinus osittain kielitaito). Monopolin tuotteet ja hinnoittelu on sitten asia erikseen ja jostain syystä tiedotusta poikkeustilanteissa ei oikein pidetä missään arvossa. Matkustin itse pääsiäisenä IC2-ykkösluokassa kun muita paikkoja ei enää saanut, ja palvelu ei kyllä eroa kakkosluokasta mitenkään. Pahvimukikahvia, muutamaa lehteä ja eri tavalla verhoiltua istuinta ei lasketa.
 
Aiheeseen palatakseni, mahtaako VR olla valmistelemassa Sr3-hankintaa? Luin toisesta ketjusta, että Sr1:sistä luopuminen pitäisi aloittaa 2014 ja ilmeisesti sähköistyshankkeiden myötä sähköveturitarve on vaan kasvanut. Tietty nyt lama-aikana tavaraliikenteestä lienee vapautunut kapasiteettia. Onko VR ihan oikeastikin hankkimassa tilalle sähkömottoorijunia kun siniset vaunut ja Sr1:set poistetaan? Flirteistä ehtii tulla juuri sopivasti kokemusta. Vai pitääkö Transtechille hommata edelleen lisää kaksikerrosvaunujen tilauksia? Tietty Sr1:sten poistumiselle oli kaavailtu kymmenen vuoden haarukkaa, joten siinä lienee reilusti joustovaraa.
 
Aiheeseen palatakseni, mahtaako VR olla valmistelemassa Sr3-hankintaa? Luin toisesta ketjusta, että Sr1:sistä luopuminen pitäisi aloittaa 2014 ja ilmeisesti sähköistyshankkeiden myötä sähköveturitarve on vaan kasvanut. Tietty nyt lama-aikana tavaraliikenteestä lienee vapautunut kapasiteettia. Onko VR ihan oikeastikin hankkimassa tilalle sähkömottoorijunia kun siniset vaunut ja Sr1:set poistetaan? Flirteistä ehtii tulla juuri sopivasti kokemusta. Vai pitääkö Transtechille hommata edelleen lisää kaksikerrosvaunujen tilauksia? Tietty Sr1:sten poistumiselle oli kaavailtu kymmenen vuoden haarukkaa, joten siinä lienee reilusti joustovaraa.

Mulla on sellainen käsitys että jos tarvitaan lisää sähkövetureita niin tilataan Sr2:sia, joka ajaa asiansa yleisveturina sekä tavara- että matkustajaliikenteessä. Kalustokiertoa voidaan silloin tehostaa kun on vain yksi veturityyppi.

Koska VR on hankkinut niin paljon 2-kerrosvaunuja ja lisää hankitaan, niin kaukojunavuorojen ajamista sähkömoottorijunakalustolla ei vaikuta todennäköiseltä. Suomessa etäisyydet ovat pitkät ja kaukojunissa on siksi oltava mukavat penkit ja ravintolavaunu ja siihen konseptiin sähkömoottorjuna, ellei se ole pendlino-tasoa, sopii huonosti.

Sensijaan vanhoja Sm1 ja Sm2 -junia korvaamaan tarvitaan jossain vaiheessa uutta Sm-kalustoa, joko Sm4:sia eli "pupuja" tai Sm5:sia eli Flirtejä.

t. Rainer
 
Koska VR on hankkinut niin paljon 2-kerrosvaunuja ja lisää hankitaan, niin kaukojunavuorojen ajamista sähkömoottorijunakalustolla ei vaikuta todennäköiseltä.

En mistään löydä lukuja siitä, montako sinisiä vaunuja ja yksikerroksisia IC-vaunuja on ajokunnossa. Kaksikerroksisia on Transtechin sivun mukaan ajossa 112 ja uutisten mukaan tilauksessa kohta 40 lisää. Minkä osuuden nämä muodostavat kaikista vaunuista?

Suomessa etäisyydet ovat pitkät ja kaukojunissa on siksi oltava mukavat penkit ja ravintolavaunu ja siihen konseptiin sähkömoottorjuna, ellei se ole pendlino-tasoa, sopii huonosti.

Ajattelin nimenomaan sisustuksen puolesta Pendolino-tasoa, mutta ehkä mieluummin edellä semuloitua 200 km/h Flirt -tyyppistä ja Sm5:tä vähän pidempää junaa.
 
Takaisin
Ylös