Petteri ja PNu harrastavat suosikkiharrastustaan eli olkiukkeli - logiikkaa. Sen sijaan että kumottaisiin asia-argumentti, keksitään kuvitteellinen argumentti joka kumotaan.
Todettakoon muutama asia, joita ei voi olettaakaan toteutuvan:
- Taajaman määritelmä (200 asukasta) mainittiin lähinnä sen erottamiseksi, että varsinaiselle haja-asutukselle ei voi joukkoliikennettä järjestää lainkaan. Pienillekin taajamille voidaan, jos ne sijaitsevat sopivasti teiden tai rautateiden varressa. Suurin osa pienistäkin taajamista on suurempia kuin 200 asukasta. Tyypilliset maalaiskunnan keskustaajamat ovat välillä noin 1000 - 5000 asukasta.
- Kaikista luuloista huolimatta matkatarpeet eivät sijaitse "mihin ja milloin vain." Työ ja koulu alkavat edelleen säännönmukaisin ajoin, vaikka joustoa on toki tullut. Asiointi suuntautuu yleensä hierarkisesti kylä -> kuntakeskus/pikkukaupunki -> maakuntakeskus -> suuri tai keskisuuri kaupunki. Ihmiset eivät valvo 24/7 vaan lähinnä välillä 6-24.
- Ihmiset, jotka asuvat maaseudulla ja pikkutaajamissa, asuvat siellä joko ammattinsa, perheen tai omistamansa asunnon takia tai siksi, että eivät tarvitse suurten kaupunkien palvelutarjontaa kuin harvoin. Harvat heistä kaipaavat päivittäin suurkaupungin palvelutarjontaa.
- Kylien ruokakaupoissa ei toki kaivata Stockan valikoimaa, vaan asiallinen perustarjonta riittää. Olosuhteista riippuen asiallisen lähikaupan, josta saa kaikki päivittäistavarat väestöpohjaksi riittää 2000 - 4000 asukasta. Kylässä, jossa ei ole hypermarkettien kilpailua, väestöpohjatarve on pienempi.
- Vaihtoehto 3-5 vuorolle ei suoraan ole 30 min vuoroväli eli noin 32 vuoroa. Välillä on vaihtoehtoja. Esim 8 vuoroa (2 h vuoroväli) ja 16 vuoroa (1 h vuoroväli).
Minusta harvaanasuttujen seutujen joukkoliikenteessä pitää panostaa kutsujoukkoliikenteeseen, jotta edes jonkinlainen palvelutaso voidaan ylläpitää. Paikallisjunat ovat yleensä liian raskaita ratkaisuja.
Tässä on nyt selkeä ajatusvirhe.
Suomessa taajamat sijaitsevat yleensä ketjuina maantien tai rautatien varressa.
Maantietä tai rautatietä kulkeva paikallisjuna tai -bussi voi palvella useita taajamia.
Asetetaanpa vertailuun Petterin malli ja Mikon malli esimerkissä.
Rautatien varressa on taajamaketju. Sen päässä on pikkukaupunki ja varressa viisi kylää. Päässä on maakuntakeskus.
Aamun "ruuhkavuoroon" maakuntakeskukseen on pikkukaupungista 50 lähtijää ja joka kylästä 5.
Vaihtoehdot:
Petterin mallissa pikkukaupungista lähtee maakuntakeskukseen täysi bussi, johon kylien asukkaat eivät mahdu.
Joka kylästä lähtee kutsutaksi, johon mahtuu 5 henkilöä.
Tarvitaan bussi + kuljettaja + 5 kutsutaksia + 5 kuljettajaa.
Mikon mallissa pikkukaupungista lähtee maakuntakeskukseen paikallisjuna. Junaan nousee pikkukaupungissa 50 henkilöä ja joka kylästä 5 henkilöä.
Tarvitaan kiskobussi + kuljettaja.
Kumpikohan tulee edullisemmaksi? Vihje: bussi- ja taksiliikenteessä kuljettajakustannukset ovat 70% kokonaismenoista.
Toisekseen tulee huomioida realiteetit. Petterin mallissa todellisuudessa puolet ihmisistä päättää ajaa autolla joukkoliikenteen sijaan. Toki silloin kylistä mahtuu mukaan, mutta joukkoliikenteen matkustajamäärä putoaa 75:stä alle 40:een.
