VR:n konduktöörit alkavat kirjoittamaan valvontamaksuja

Kiinnostavaa tässä on, että minkälainen juttu sitten voisi tulla oikeuteen. Kysehän ei ole siitä, että valvontamaksu sinällään olisi laiton, eli tuskin siitä voi nostaa oikeusjuttua. Valvontamaksun saaneen pitäisi siis oikeastaan nostaa petossyyte joko vr tai sitten yksittäistä konduktööriä, joka on erehdyttänyt hänet antamaan henkilötietonsa. Hankalaksi asian tekee, että petossyyte pitäisi nostaa yksittäistä työntekijää kohtaan. (Puhumattakaan siitä, miten reilua asian hoitaminen tällä tapaa olisi.)

Millaisen lähteen perusteella tulit siihen tulokseen että laki sallii valvontamaksun perimisen ?
 
Millaisen lähteen perusteella tulit siihen tulokseen että laki sallii valvontamaksun perimisen ?

Suomen saamaton eduskunta ei vaivaudu säätämään tarvittavia lakeja, vaan toimintatavat sitten muotoutuvat oikeusistuimien päätösten jälkeen. Sama tilanne on pysäköinninvalvonnassa, jossa virkavallan anastaneet roistot kirjoittelevat maksumääräyksiä mielensä mukaan. (En tietenkään tarkoita, että pysäköintiä ei pitäisi valvoa, mutta se on tehtävä viranomaisten toimesta.)
 
Millaisen lähteen perusteella tulit siihen tulokseen että laki sallii valvontamaksun perimisen ?

Yksityisestä pysäköinnin valvonnan virhemaksuista on ennakkotapaus korkeimmasta oikeudesta. (en nyt etsi tähän hätään viitettä tästä, mutta siitä uutisoitiin kyllä aikanaan) Kun asetelma on sama, lienee lopputuloskin sama, jos asia menee oikeuteen ja korkein oikeus tuskin antaisi valituslupaa.

On myös vakiintunut käytäntö, että lipputuotteet voivat olla erihintaisia riippuen siitä, miten ne on ostettu. Kun kyse on maksusta, eikä rangaistuksesta, teknisesti tilanne on se, että lipun todellakin voi "ostaa" konduktööriltä, hinta vain on kovin suolainen. Näin voi asiaa viisastella. Oikea kysymys onkin, miten pitkälle konduktööri voi mennä periessään maksua.

Ja edellä mainittu sillä varauksella, etten ole lakiasioiden asiantuntija vaikka yhdessä vaiheessa työuraani jouduin lakiteksteihinkin tutustumaan ja esimerkiksi tekemään lakiehdotuksista lausuntoja.
 
Kiinnostavaa tässä on, että minkälainen juttu sitten voisi tulla oikeuteen. Kysehän ei ole siitä, että valvontamaksu sinällään olisi laiton, eli tuskin siitä voi nostaa oikeusjuttua. Valvontamaksun saaneen pitäisi siis oikeastaan nostaa petossyyte joko vr tai sitten yksittäistä konduktööriä, joka on erehdyttänyt hänet antamaan henkilötietonsa. Hankalaksi asian tekee, että petossyyte pitäisi nostaa yksittäistä työntekijää kohtaan. (Puhumattakaan siitä, miten reilua asian hoitaminen tällä tapaa olisi.)

Näkisin asian enemmin rikoslain 9§ mukaisena virkavallan anastuksena. Mutta jos tälläisestä tapauksesta joskus oikeuteen mentäisiin niin siinä tulisi vastaan näyttö- ja todistelutaakka siitä että konduktööri tosiaan on tilanteessa esiintynyt lain tarkoittamana lipuntarkastajana ja antanut ymmärtää että henkilötiedot on pakko antaa.

ihan mielenkiinnosta luin vr:n matkustusehdot ja siellä tosiaan annetaan ymmärtää että matkustajalle on velvollisuus antaa henkilötiedot "Liputtomalla matkustajalla on velvollisuus osoittaa henkilöllisyytensä junahenkilökunnalle."

Runoilin aiheesta kuluttajaviranomaisille kirjeen jossa toivoin että kuluttajaviranomaiset ottaisivat kantaa ko. sopimusehtoon ja sen laillisuuteen tai kohtuullisuuteen.
 
Eikö konduktöörejä itseään yhtään häiritse se, että hän joutuvat toimimaan epärehellisesti? Otaksun, että he kuitenkin itse tietävät että henkkareita ei ole pakko näyttää. Eikö heitä itseään yhtään häiritse joutua valehtelemaan?
 
Vain Suomessa voidaan tästäkin asiasta tehdä ongelma.

Lainsäädäntöä täytyisi laittaa kuntoon asian tiimoilta, mutta se on lienee mahdotonta, sillä matkaliputta matkustaminen kuulunee joihinkin perustuslain turvaamiin oikeuksiin tmv.

Jos yhteiskunta hoitaisi tehokkaammin asiansa, kuten matkalippujen tarkistamisen ja pysäköinnin valvomisen, niin ei tarvittaisi mitään yksityisiä yrityksiä asiaa hoitamaan. Tämän ymmärtää silloin kun osuu omalle kohdalle. Esim. Tampereella 8 km keskustasta oli aivan turha olettaa kaupungin pysäköinninvalvonnan tulevan sakottamaan taloyhtiön pihalle luvattomasti pysäköivien kymmenien autojen joukkioita. Parkkipate sentään hoitaa sen asian tehokkaasti.

Kyllähän nämä pysäköijät siinä vaiheessa heräsivät penäämään oikeuksiaan, kun lappu oli ikkunassa. Ja näemmä sama ilmiö on matkalipuissa: Siinä ei nähdä mitään ongelmaa, että alunperin matkusti liputta, vaan ongelma on siinä, että joku kysyy "ilman lain tuomaa lupaa" henkilöllisyystodistuksen.
 
Vain Suomessa voidaan tästäkin asiasta tehdä ongelma.

Lainsäädäntöä täytyisi laittaa kuntoon asian tiimoilta, mutta se on lienee mahdotonta, sillä matkaliputta matkustaminen kuulunee joihinkin perustuslain turvaamiin oikeuksiin tmv.

Jos yhteiskunta hoitaisi tehokkaammin asiansa, kuten matkalippujen tarkistamisen ja pysäköinnin valvomisen, niin ei tarvittaisi mitään yksityisiä yrityksiä asiaa hoitamaan. Tämän ymmärtää silloin kun osuu omalle kohdalle. Esim. Tampereella 8 km keskustasta oli aivan turha olettaa kaupungin pysäköinninvalvonnan tulevan sakottamaan taloyhtiön pihalle luvattomasti pysäköivien kymmenien autojen joukkioita. Parkkipate sentään hoitaa sen asian tehokkaasti.

Kyllähän nämä pysäköijät siinä vaiheessa heräsivät penäämään oikeuksiaan, kun lappu oli ikkunassa. Ja näemmä sama ilmiö on matkalipuissa: Siinä ei nähdä mitään ongelmaa, että alunperin matkusti liputta, vaan ongelma on siinä, että joku kysyy "ilman lain tuomaa lupaa" henkilöllisyystodistuksen.

Eiköhän tuo lainsäädännöllinen puoli voida hoitaa tarkentamalla ainakin tarkastumaksulakia (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1979/19790469) .

Tietysti perusongelmana on nyt tuo politisoitunut "Oikeus olla maksamatta matkalippua"-asenne.
 
Vain Suomessa voidaan tästäkin asiasta tehdä ongelma.

Lainsäädäntöä täytyisi laittaa kuntoon asian tiimoilta, mutta se on lienee mahdotonta, sillä matkaliputta matkustaminen kuulunee joihinkin perustuslain turvaamiin oikeuksiin tmv.

Jos yhteiskunta hoitaisi tehokkaammin asiansa, kuten matkalippujen tarkistamisen ja pysäköinnin valvomisen, niin ei tarvittaisi mitään yksityisiä yrityksiä asiaa hoitamaan. Tämän ymmärtää silloin kun osuu omalle kohdalle. Esim. Tampereella 8 km keskustasta oli aivan turha olettaa kaupungin pysäköinninvalvonnan tulevan sakottamaan taloyhtiön pihalle luvattomasti pysäköivien kymmenien autojen joukkioita. Parkkipate sentään hoitaa sen asian tehokkaasti.

Kyllähän nämä pysäköijät siinä vaiheessa heräsivät penäämään oikeuksiaan, kun lappu oli ikkunassa. Ja näemmä sama ilmiö on matkalipuissa: Siinä ei nähdä mitään ongelmaa, että alunperin matkusti liputta, vaan ongelma on siinä, että joku kysyy "ilman lain tuomaa lupaa" henkilöllisyystodistuksen.

Eihän asiassa olisi mitään ongelmaa jos VR ja HSL jatkaisi sopimustaan lippujen tarkastuksesta. Homma jatkuisi vanhaan malliin tarkastusmaksulain puitteissa. Kukaan ei valittaisi asiasta. Kukaan ole vaatinut että junassa saisi matkustaa ilmaiseksi. Suomessa nyt vaan sattuu kansalaisella olemaan omat oikeutensa joita yksityisten yritysten pitää noudattaa.
 
Eihän asiassa olisi mitään ongelmaa jos VR ja HSL jatkaisi sopimustaan lippujen tarkastuksesta. Homma jatkuisi vanhaan malliin tarkastusmaksulain puitteissa. Kukaan ei valittaisi asiasta. Kukaan ole vaatinut että junassa saisi matkustaa ilmaiseksi. Suomessa nyt vaan sattuu kansalaisella olemaan omat oikeutensa joita yksityisten yritysten pitää noudattaa.

Juuri näin kuten sanoit
 
Kyllähän nämä pysäköijät siinä vaiheessa heräsivät penäämään oikeuksiaan, kun lappu oli ikkunassa. Ja näemmä sama ilmiö on matkalipuissa: Siinä ei nähdä mitään ongelmaa, että alunperin matkusti liputta, vaan ongelma on siinä, että joku kysyy "ilman lain tuomaa lupaa" henkilöllisyystodistuksen.
Tämä ongelma tuntuu olevan vallalla nykyaikana: on olemassa ihmisiä, jotka ovat hyvin tietoisia omista oikeuksistaan. Valitettavasti tietämys omista velvollisuuksista ei vastaavasti ole ihan yhtä hyvällä tolalla. ;)
 
Tämä ongelma tuntuu olevan vallalla nykyaikana: on olemassa ihmisiä, jotka ovat hyvin tietoisia omista oikeuksistaan. Valitettavasti tietämys omista velvollisuuksista ei vastaavasti ole ihan yhtä hyvällä tolalla. ;)

Yleisesti ottaen yhdyn tähän. Mutta tässä nimenomaisessa tapauksessa mun nähdäkseni erityisongelma on se, että tuo valvontamaksu kohdistuu käytännössä "viattomiin", siis siihen auktoriteettiuskoiseen vanhukseen, joka ei muistanut, että kuukausikortti meni eilen umpeen jne. Sen sijaan sitten elämäntapapummit varmasti tuntevat säännöstön ja selviävät kuin koira veräjästä. Valvontamaksu toimii siis täsmälleen päinvastoin kuin minkä kai pitäisi olla sen tarkoitus, eli liputtomuuden ennaltaehkäisy.
 
Sillä ei ole mitään merkitystä kohdistuuko se "viattomiin" vai "elämäntapapummeihin". Moinen subjektiivisesti arvottava mielipiteen ilmaus ei nähdäkseni ole peruste yhtään millekään.
 
Sillä ei ole mitään merkitystä kohdistuuko se "viattomiin" vai "elämäntapapummeihin". Moinen subjektiivisesti arvottava mielipiteen ilmaus ei nähdäkseni ole peruste yhtään millekään.

Ei sillä tietenkään ole juridisesti mitään merkitystä. On vaan kurjaa, että Parkkipate luo tuollaisen käytännön, joka käytännössä sitten koskettaa vain kilttejä, tunnollisia, auktoriteettiuskoisia kansalaisia. Se ikään kuin tekee tuosta jo sinällään moraalittomasta käytännöstä minun silmissäni vieläkin moraalittomampaa, täysin subjektiivisesti, kuten sanoit.
 
Tämä ongelma tuntuu olevan vallalla nykyaikana: on olemassa ihmisiä, jotka ovat hyvin tietoisia omista oikeuksistaan. Valitettavasti tietämys omista velvollisuuksista ei vastaavasti ole ihan yhtä hyvällä tolalla. ;)

Nythän valvontamaksu kohdistuu niihin, jotka ovat tietoisia omista velvollisuuksistaan, eli ihmisiin, jotka vahingossa osti vääränlaisen lipun, joiden kausilippu sattui päättymään tai jotka eivät saaneet ostettua lippua koska esimerkiksi aseman automaatti oli hajalla. Ne, jotka eivät ole tietoisia omista velvollisuuksistaan eli tahallaan liputta matkustavat, nauraa rätkättävät lelutarkastajalle ja poistuvat seuraavalla asemalla kyydistä.
 
Eihän asiassa olisi mitään ongelmaa jos VR ja HSL jatkaisi sopimustaan lippujen tarkastuksesta. Homma jatkuisi vanhaan malliin tarkastusmaksulain puitteissa. Kukaan ei valittaisi asiasta. Kukaan ole vaatinut että junassa saisi matkustaa ilmaiseksi. Suomessa nyt vaan sattuu kansalaisella olemaan omat oikeutensa joita yksityisten yritysten pitää noudattaa.

Toki asiassa on se käytännöllinen tärkeä puoli, että saman työn tekisi käytännössä kaksi ihmistä: junissa kiertäisi erikseen konduktöörejä kyselemässä lippuja ja sitten tarkastajia tarkastamassa. Puhtaasti käytännölliseltä kannalta katsoen on yksinkertaisesti vain järkevää, että konduktöörit myös voisivat tarkastaa ja sakottaa. Ja yleisemminkin: avorahastus on edullinen, yksinkertainen ja myös asiakkaalle helppo tapa käyttää palveluja, joten on yleisen edun mukaista, jos myös yksityisetkin toimijat voisivat hyödyntää sitä. Toimiva avorahastus vain vaatii myös tehokkaan tarkastustoiminnan.

Minua häiritsee asiassa paremminkin seuraavat kaksi asiaa. VR:llä varsinkin, mutta monella muullakin yksityisellä toimijalla on epämiellyttävä ja yleistyessään ajan kanssa myös vahingollinen tapa vallata julkista tilaa ja julkista järjestyksenpitoa omaksi yksityiseksi läänityksekseen. Pidemmän päälle tämä tuhoaa nykymuotoisen avoimen yhteiskunnan. Tähän tietenkin vielä pitkä matka, mutta tämän tien lopussa odottaa julkisen tilan ja julkisvallan häviäminen. Ei ne perustuslain pykälät, joihin tarkastustoiminnassa ollaan törmätty, ole siellä perustuslaissa sattumalta. Mieleen tulee tällaisesta kehityksestä esimerkiksi Enlannissa tapahtunut yleisten maiden aitaaminen 1600 - 1700 -luvuilla, siis niiden siirtäminen vahvemman oikeudella kyläyhteisöiltä isoimmille maanomistajille. Toisekseen on myös vastenmielinen ilmiö pyrkiä rakentamaan toimintaa lain harmaalle alueelle, eli tieten tahtoen kiertää lakien tarkoituksia hyödyntämällä porsaanreikiä.

Kun asian käytännöllisen ja periaatteellisen puolen yhdistää, ajattelen, että fiksuinta olisi sallia myös yksityisten toimijoiden järjestää avorahastuksen yhteydessä tarkastustoimintaa, mutta tästä tulisi säätää erikseen selkeästi lailla. Lähtökohtana mielestäni tulisi olla, että toiminta olisi luvanvaraista: tarkastustoimintaa harjoittavan yrityksen tulisi vähintään tehdä ilmoitus ja tarkastajilla olla järjestyksenvalvojan pätevyydet taikka erillinen tarkastuskortti. Lupabyrokratia saisi olla simppeliä: luvan tärkein pointti on siinä, että sen voi perua, jos luvan omistaja syyllistyy väärinkäytöksiin. Laissa voitaisiin todeta, että tarvittaessa voidaan antaa erillisiä säädöksiä esimerkiksi kohtuullisista tarkastusmaksuista tai tarkastajien oikeuksista. Ja ehkäpä vielä niin, että poliisilaitoksille annettaisiin mahdollisuus antaa omalla toimialueillaan antaa tarkentavia ohjeita. Laki luonnollisesti pitäisi sisällään määräykset reklamoinnista ja epäselvät tapaukset siirtyisivät viranomaisten ratkaistaviksi, esimerkiksi poliisin tai sitten jonkin varsinaisen virkasuhteessa olevalle kunnalliselle tarkastajalle. Ja tätä kautta avautuu myös mahdollisuus valittaa hallinto-oikeuteen tarkastusmaksusta.
 
Takaisin
Ylös