Tarkasteltaessa Suomen rataverkon kattavuutta on syytä miettiä asiaa toisesta näkökulmasta kuin rataa / neliökilometri tai rataa / tuhat asukasta.
Perustellumpi näkökulma on se, miten Suomen rataverkko suhtautuu yhdyskuntarakenteeseen?
Monista muista maista poiketen, Suomen rataverkko on rakennettu pääosin keskusjohtoisesti valtionrautateiden toimesta. Yksityisratoja on ollut vähän, ja ne ovat pääosin olleet luonteeltaan pistoratoja rataverkosta sivuun jääneistä kaupungeista tai teollisuuslaitoksista valtion rataverkolle. Tämän vuoksi radoissa on hyvin vähän päällekkäisyyksiä, jotka ovat muualla yleisiä.
Suomen rataverkko ja taajamarakenne ovat muotoutuneet varsin pitkälle yhtäaikaisesti. Rataverkkoa on rakennettu samaan aikaan, kun sekä maaseudun taajamat että pienet teollisuuskaupungit ovat kehittyneet. Rataverkon merkitys kehitystekijänä on taantunut vasta 1960-luvulla, jolloin maankäytön kehitysksen painopiste siirtyi jo suuriin ja keskisuuriin kaupunkeihin.
Näiden kehityskulkujen seurauksena Suomen yhdyskuntarakenne tukeutuu voimakkaasti rautatiehen.
Voikin kysyä, mitkä kaupunkimaiset taajamat tai teollisuuslaitokset Suomessa sijaitsevat irrallaan rautateistä eli niiden henkilö- tai tavaraliikennettä ei edes periaatteessa voida hoitaa rautateitse.
Eteläisemmässä Suomessa tulee etsimättä mieleen:
- Maarianhamina (saaristossa)
- Parainen (saaristossa)
- Forssa (kapearaiteinen rata purettu)
- Karkkila (kapearaiteinen rata purettu)
- Kristiinankaupunki (haararata purettu)
- Uusikaarlepyy (haararata purettu)
- Ikaalinen (ei koskaan rataa)
Lisäksi on useita "suureksi kasvaneita" maalaiskyliä kuten Laitila, joissa ei koskaan ole ollut rataa.
Suurimmat "rautatiettömät" alueet ovat Kainuussa ja Lapissa - Kuusamoon oli sentään sodan aikana kenttärata.
