Olisiko ennemmin viisasta tämän sähkönkin suhteen palata osuuskunnalliseen tai julkisen vallan operoimaan toimintaan, joka takaa edullisen sähkön mm. Helsingin ja Keravan asukkaille. Markkinoille sähkölaitoksensa myynyt Espoo kärsii siitä ja siitä ollaan katkeria vielä edelleenkin. Ikävä kyllä markkinatalous ei ole niin siunauksellista kuin jotkut ajattelevat valtakunnan johdossakin, tuloksista huolimatta ajetaan kapitalismia kuin sosialismia aikoinaan, puhtaasti ideologisista syistä, vaikka niille järkiperusteita yritetään keksiäkin. Yhdysvalloissakin on tajuttu, että markkinat ovat hyvä renki, mutta isäntäkin on hyvä olla talossa pitämässä jöötä.
En ole perehtynyt espoolaisten sähköongelmiin, mutta koska sähköä sinänsä saa markkinahintaan koko Suomessa, ongelma lienee siirron kanssa, joka on edelleen täyttä monopolitoimintaa. Toki markkinataloudessakin voi tehdä typeriä päätöksiä, joista sitten kärsitään jälkikäteen. Kun Espoo myi monopoliasemassa olevan yhtiön, niin mitä muuta voi odottaa kuin rajuja hinnankorotuksia? Vai onko asiakkailla muka vaihtoehtona olla ostamatta sitä kallista siirtopalvelua? Olisiko kannattanut harkita yhtiön pilkkomista kahtia ja siirron säilyttämistä kunnallisena laitoksena? Siten olisi saatu halpaa markkinasähköä ja suitsittu siirron hinta sille tasolle, mitä poliittisesti päätetään. Tosin silloin yhtiön markkinahinta olisi ollut reilusti matalampi eikä siitä olisi kilahtanut Espoon kassaan sitä summaa kuin kilahti. Ahneudesta maksetaan nyt sitten kallista hintaa jälkikäteen osamaksulla.
Jotenkin Suomessa näitä yksityistämisiä tehdään ihan puolivillaisesti. Ei muisteta kultaista sääntöä, että
vain idiootti yksityistää monopolin avaamatta sitä ensin kilpailulle. Vaikka VR minusta pitäisi yksityistää niin RHK:ta ei ikinä, ei ainakaan niin kauan kuin se on määräävässä markkina-asemassa.
(Sitävastoin sallisin kyllä yksityisten ratayhtiöiden perustamisen, jos joku uhkarohkelikko haluaisi vaikka rakentaa uuden oikoradan Lahdesta Mikkeliin puhtaasti kaupallisena yrityksenä. Vertikaalista integraatiota liikenneoperaattorin kanssa en sallisi ratayhtiölle vaan radallepääsyn pitäisi perustua neutraaliin kohteluun ja tasapuolisiin ehtoihin. Eli regulaatiota tarvitaan kyllä markkinoiden toiminnan takaamiseksi.)
Minusta markkinoita pääosin parjataan turhaan. Avoimet markkinat mahdollistavat kaikenlaista, niin fiksua kuin tyhmääkin. Ostajan, omistajan ja regulaattorin täytyy tehdä viisaita päätöksiä tai muuten niistä saa kärsiä nahoissaan. Monopolin kanssa toimimiseen taas ei tarvita älyä ollenkaan, mutta aika turha on kuvitella että sellainen yleisesti ottaen olisi parempi vaihtoehto kuin avoimesti toimivat markkinat. Yleensä markkinataloudessa ongelmat syntyvät juuri siitä, jos markkinat eivät toimi kunnolla, ei siitä että ne toimivat hyvin.
Espoon tapauksessa ongelma ei tule markkinoista vaan siitä että sähkönsiirrossa niitä ei käytännössä ole eli on alueellinen monopoli, siis markkinavääristymä. USA:ssa taas ongelmat syntyivät siitä, että tehokkaasti toimivilla markkinoilla eräät osapuolet loivat liian monimutkaisia tuotteita, joita muut markkinaosapuolet eivät ymmärtäneet mutta hyvässä uskossa (siis tehden typeriä päätöksiä) ahmivat silti. Kumpikin tapaus todistaa sen puolesta, että regulaatiota tarvitaan markkinoiden toimivuuden takeeksi, toisaalta puolustamaan heikompia osapuolia yhden ison mielivallalta ja toisaalta varmistamaan jonkinlainen tiedollinen symmetria markkinaosapuolten kesken vedätyksen estämikseksi.
Sosialisoinnin esittäminen ratkaisuna, vaikka sitä rupeaa entistä enemmän kuulemaan maailmaltakin, on harhaanjohtavaa sillä se ei auta yhtikäs mitään. Muutaman vuoden päästä taas havaitaan, että toiminta on tehotonta ja kallista. Ja sitten ryhdytään yksityistämään. Sen sijaan kunnollisen, mahdollisimman neutraalin ja tasapainottavan regulaation luominen olisi järkevää.
