Pääkaupunkiseudun lähijunien lipunmyynti

Ehkei ajatus sittenkään ole aivan toivoton, sillä mieleeni tuli hyvä vastaavanlainen tapaus: firmojen bensakortit. Useinhan on niin, että jos autolla ajo on jonkun työn takia välttämätöntä, firma maksaa bensat ja homma tapahtuu niin, että työntekijä ottaa mukaansa firman bensakortin, millä ei voi ostaa mitään muuta kuin bensaa. Tietääkseni verottajalla ei ole mitään tätä vastaan. [...] Asian pitäisi olla verotuksellisesti ok niin kauan kuin on olemassa selvät pelisäännöt missä tilanteessa korttia voi käyttää. Vähentäisi firman omaakin byrokratiaa.

Olet kyllä tavallaan oikeassa, mutta tämä riippuu kovasti firmasta. Jos tarpeet ovat kaikilla samanlaiset niin sitten ei ole kauhean paljon lisää hallinnointia hankkia kaikille samanlainen kortti, jota sitten saa käyttää tietyn määritellyn politiikan puitteissa. Tosin tällaisessa tapauksessa lasku tulee yleensä firman postilaatikkoon ja joku sihteeri mätchää matkustajien kuitit laskua vastaan (=runsaasti työtä).

On paljon edullisempaa taata kaikille työntekijöille samanlainen yleiskäyttöinen luottokortti, jolla kukin hoitaa maksut, perii rahat firmalta ja tilittää itse rahat korttiyhtiölle. Tällöin ei tarvita erillistä resursointia kuittien ja laskujen mätchäystä varten kun kukin tekee sen itse (useimmiten osana henkilökohtaisen talouden hoitoa iltaisin kotona). Verottajalle tämäkin on OK, mutta verottomina nämä tilitykset firmalta työntekijöille ovat (toisin kuin palkanmaksu, josta tehdään aina ennakonpidätykset ja sotu-tilitykset yms.) verottajan erityisen mielenkiinnon kohteena ja siksi kaikki kuitit pitää olla säntillisesti liitetty mukaan.

Rahaliikenteen kierrätys kunkin työntekijän yksityistalouden kautta ei ehkä ole mikään unelma sen kannalta, että vaatii työtä ja taitoa vahtia, että laskut tulevat maksettua sekä kuitit ja laskut syynättyä tarkkaan. Toisaalta se on hyvä kannustin välttää leväperäisyyttä, kun kaikki huolimattomuus kostautuu suoraan omassa kukkarossa. Firmoissa joissa maksut hoidetaan keskitetysti ja matkustajat pelkästään toimittavat reskontraan kuitit (huom. silloinkin tarvitaan kuitti) saamatta itse muita tilityksiä kuin päivärahat on käsitykseni mukaan paljon heikompi säntillisyys siitä kuka on maksanut ja mitä, kun henkilökohtaiset seuraamukset eivät ole yhtä konkreettisia.

Silläkin uhalla että kuulostan tosikolta minusta tämä kuittirumba on järkevä käytäntö, sillä harmaata taloutta vastaan pitää taistella ja jokaikinen itse allekirjoitettu muistiotosite on riski väärinkäytöksille.
 
Eikö tuohon voi käyttää ihan tavallista GPRS-/GSM-yhteyttä? Mielestäni olen jossain törmännytkin laitteisiin, jotka soittavat modemilla puhelinverkon kautta varmistuksen. Aivan päätäni en tuosta pantiksi lyö, saatan muistaa väärinkin. GSM-verkko kuitenkin kattanee koko rataverkon, eikä tuo Electron varmistus kummoista yhteyttä vaadi.

Periaatteessa GSM-verkot kattavat suurimman osan Suomea, mutta oletko koettanut matkustaa esim. päärataa Seinäjoen ja Oulun välillä? Paikka paikoin mm. Keski-Pohjanmaan rataosuudella on metsäpätkiä joissa kuuluvuus yhtäkkiä heikkenee tai katoaa kokonaan. Sen havaitsee vaikkapa siitä, että yhtäkkiä ympärillä ihmiset rupeavat huutamaan haloota kännykkäänsä ja valitsemaan numeroa uusiksi. Joskus saattaa olla jopa 10 minuutin matkapätkiä hyvin vajaalla peitolla, sitten hieman hyvää peittoa ja jälleen heikompaa. Käytännössä puhelun puhuminen saattaa olla matkan aikana yhtäjaksoisesti vaikeaa jopa puoli tuntia kerrallaan. Samanlaisia vähän lyhyempiä ongelmapaikkoja on myös ainakin Tampereen ja Parkanon välillä, erityisesti kallioleikkausten kohdalla. Rehellisyyden nimessä täytyy tosin sanoa, että vuosi vuodelta peitto paranee pikkuhiljaa.

Ja tuossa siis puhumme tavallisesta GSM-puheesta. Pätkiminen vaikuttaa luonnollisesti myös GPRS-dataliikenteeseen. Ei ole kauhean hyvä tilanne, jos konduktööri ei pysty myymään lippua paikka paikoin rataverkolla. Datayhteyden pitää olla saatavilla joka paikassa ja sen pitää toimia katkotta myös tukiasemalta toiselle ja verkon alueiden välillä siirtyen, jotta pystytään tarjoamaan kunnollista lipunmyyntipalvelua. Uudelleen yrittämiset vievät liikaa aikaa eikä siksakkaus matkustamossa edestakaisin auta asiaa.

Ongelmista saa esimakua kun seuraa kuinka hidasta netissä myydyn lipun tarkastuslipukkeen tulostus on konduktöörin lipunmyyntikoneella: arviomääräisesti konduktöörin tuloaika kohdalle on viivästynyt aika paljon ajasta jolloin pelkkä paperilippujen leimaus riitti. Tietoliikenneyhteyksien ongelmat tähän vielä päälle niin veikkaukseni on että konduktöörit viskaisivat uudet rahastimensa ulos ikkunasta ensimmäisen päivän jälkeen.

Ai niin: yllä oleva perustuu oletukseen että samaa lipunmyyntilaitetta käytetään myös kaukoliikenteessä, kuten tähänkin asti. Helsingin seudulla peitto lienee kohtuullisen hyvä koko rataverkolla (?).
 
Kummallisinta tässä tekniikkaintoilussa on systeemien monimutkaistaminen ehdoin tahdoin. Varmasti insinöörit osaisivat asentaa rahastuslaitteeseen jonkinlaisen "silmän" tai "lukijan", joka voisi ennakkoon myydystä, paperisesta kertalipusta lukea siihen painetun koodin, jonka perusteella laite sylkäisee aikaleimatun kuitin. Mutta sehän nyt vaan ei ole mahdollista, kun pitää saada siruja ja muita nippeleitä myydyksi enemmän.

Ranskassa SNCF:llä on käytössä e-lippu, jossa on nk. kaksiulotteinen viivakoodi. Matkustusehtoihin sisältyy se, että printti pitää olla täysin standardi ja viivakoodi koneellisesti luettavissa. (Samanlainen viivakoodi näyttää vastikään ilmaantuneen myös tavallisiin SNCF:n myymiin paperilippuihin, ja myös laiturien leimauslaitteet on uusittu tunnistamaan tämä viivakoodi lipun leimauksen yhteydessä.) Konduktööri sitten lukee viivakoodin omalla lukulaitteellaan junassa. Toimenpide kestää suunnilleen saman ajan kuin "saksilla" reiän tai leiman lyöminen, eikä yhtä pitkään kuin suomalaistyylisen vähintään 6-merkkisen koodin näpyttely ja lipukkeen tulostus.

Mikäli tähän saataisiin yhdistettyä edes jotenkin matkan aikana toimivat datayhteydet, voitaisiin viivakoodit mätchätä myytyihin lippuihin ja hyväksyä kukin koodi vain kerran. Tällöin voitaisiin VR:llä luopua e-lippuihin liitetyistä vaihto- ja peruutusrajoituksista, koska kerran käytetty e-lippu ei kelpaisi enää toista kertaa ja peruutettu lippu ei myöskään kelpaisi. Ja luottokortilla ostettuina väärinkäytetystä (esim. tuplakäytetystä) e-lipusta voitaisiin automaattisesti heittää perään uusi veloitus sakkomaksulla täydennettynä. Tällainen systeemi huomioisi matkustajan tarpeet huomattavasti nykyistä paremmin, mutta edellyttäisi toki huomattavia investointeja erityisesti datayhteyksiin. Rajoitetusti etuja saataisiin jo pelkästään ottamalla käyttöön tuo kaksiulotteinen viivakoodi samoin kuin Ranskassa.
 
Aivan samoin ehkä hiukan toisen tyyppisessä firmassa kuin vaikkapa isännöitsijäntoimisto voisi työmatkaa varten kuitata käyttöönsä arvokortin

Jopa eräissä suurissa valtion lafkoissa (joissa asiat tehdään hyvinkin tarkasti sääntöjen mukaan) työnantajalla on itsellään YTV:n matkakortteja, joille on ladattu arvoa. Jos työntekijän tarvitsee työmatkallaan käyttää liikennevälineitä, joissa matkakortti kelpaa, tulee hänen lainata työnantajan matkakortti niitä varten, eikä käyttää kalliimpia kertalippuja. Työntekijä ei sitten itse esitä YTV-matkoja matkalaskussaan, vaan kirjanpidollisesti asia hoituu siinä vaiheessa, kun työnantaja lataa matkakortille arvoa.
 
Jopa eräissä suurissa valtion lafkoissa (joissa asiat tehdään hyvinkin tarkasti sääntöjen mukaan) työnantajalla on itsellään YTV:n matkakortteja, joille on ladattu arvoa. Jos työntekijän tarvitsee työmatkallaan käyttää liikennevälineitä, joissa matkakortti kelpaa, tulee hänen lainata työnantajan matkakortti niitä varten, eikä käyttää kalliimpia kertalippuja. Työntekijä ei sitten itse esitä YTV-matkoja matkalaskussaan, vaan kirjanpidollisesti asia hoituu siinä vaiheessa, kun työnantaja lataa matkakortille arvoa.

Näin tehdään myös meillä (suuressa valtion lafkassa). Matkat YTV-alueella lainattavalla matkakortilla, josta vain seurataan saldoa. Matkahuollon luottoliput bussimatkoja varten. Muut matkaliput ostetaan suoraan yhtiöin tiliin, joten matkalaskuun jää vain kotoa lähtöajan laitto ja kotiin paluuaika. Muutenkin ennen matkaa on tehtävä hyväksyttävä matkasuunnitelma, jotta vakuutukset ovat voimassa. Tämä kaikki valtion tarkkaa matkustussääntöä noudattaen. Yleistäen kaikki turha kuittisekoilu vältetään.
 
Periaatteessa GSM-verkot kattavat suurimman osan Suomea, mutta oletko koettanut matkustaa esim. päärataa Seinäjoen ja Oulun välillä? Paikka paikoin mm. Keski-Pohjanmaan rataosuudella on metsäpätkiä joissa kuuluvuus yhtäkkiä heikkenee tai katoaa kokonaan. Sen havaitsee vaikkapa siitä, että yhtäkkiä ympärillä ihmiset rupeavat huutamaan haloota kännykkäänsä ja valitsemaan numeroa uusiksi. Joskus saattaa olla jopa 10 minuutin matkapätkiä hyvin vajaalla peitolla, sitten hieman hyvää peittoa ja jälleen heikompaa. Käytännössä puhelun puhuminen saattaa olla matkan aikana yhtäjaksoisesti vaikeaa jopa puoli tuntia kerrallaan. Samanlaisia vähän lyhyempiä ongelmapaikkoja on myös ainakin Tampereen ja Parkanon välillä, erityisesti kallioleikkausten kohdalla. Rehellisyyden nimessä täytyy tosin sanoa, että vuosi vuodelta peitto paranee pikkuhiljaa.

Itse asiassa nyt kun asiasta mainitsit, niin muistelisin kyllä itsekin joskus junaillessa ihmetelleeni, miten kännykkäverkko katoaa (olisikohan ollut Tampereen ja Jyväskylän välissä).

Mutta asiaa kun alkaa pohtimaan, niin ihmetyttää, miksei asiaa olla korjattu. Suuntaavilla anteneilla olisi varsin helppoa korjata katvealueiden aukot. Näinhän maantieverkollakin on tehty. Ja äkkiseltään ajatellen tuon luulisi olevan operaattoreillekin kannattavaa, kun raiteilla kuitenkin kulkee suuri määrä ihmisiä, jotka haluavat puhua puhelimessa ja käyttää datayhteyttä.

Tosin junien kanssa saattaa ilmetä joitakin ongelmia, joita ei autoliikenteen kanssa ole. Junan metallirakennehan saattaa esimerkiksi aiheuttaa sen, että suoraan edessä tai takana oleva masto jää junan "taakse"?

Ja tuossa siis puhumme tavallisesta GSM-puheesta. Pätkiminen vaikuttaa luonnollisesti myös GPRS-dataliikenteeseen.

Omien kokemusten perusteella datayhteys häviää jopa aiemmin kuin puhelinyhteys. Osittain ongelmaa voitaisiin korjata käyttämällä niissä päätelaitteissa suurempia anteneja (ja lähetystehoja?) kuin tavallisessa kännykässä (tämähän on mahdollista, koska koko ja akun kesto eivät ole ongelmia), jolloin yhteydet saadaan toimimaan silloinkin kun signaali on heikko.

Ei ole kauhean hyvä tilanne, jos konduktööri ei pysty myymään lippua paikka paikoin rataverkolla. Datayhteyden pitää olla saatavilla joka paikassa ja sen pitää toimia katkotta myös tukiasemalta toiselle ja verkon alueiden välillä siirtyen, jotta pystytään tarjoamaan kunnollista lipunmyyntipalvelua. Uudelleen yrittämiset vievät liikaa aikaa eikä siksakkaus matkustamossa edestakaisin auta asiaa.

Tätäkin ongelmaa on mahdollista korjata jossain määrin. Laite pitäisi tehdä niin, että sinne voi jättää ostotapahtumia "puskuriin". Katvealueen kohdalla konduktööri sitten ilmoittaa matkustajalle, että lippu tulostuu vasta hetken kuluttua ja lupaa tuoda sen myöhemmin. Tämän jälkeen konduktööri voi palvella muita asiakkaita. Sitten esimerkiksi 10 minuutin kuluttua laitteen saadessa yhteyden se tarkistaa katteet ja tulostaa puskuriin jääneet liput, jotka konduktööri jakaa asiakkaille.

Olen kyllä kanssasi samaa mieltä siitä, että tuo tietoliikenneyhteyden järjestäminen lienee se syy, miksi Electron-kortteja ei nykyisin hyväksytä. Arvelisin kuitenkin, että asia olisi kohtuullisella vaivalla järjestettävissä jos halua on. Ja voisihan sen aloittaa aluksi esimerkiksi niillä rataosuuksilla, joilla yhteydet toimivat.
 
Ja voisihan sen aloittaa aluksi esimerkiksi niillä rataosuuksilla, joilla yhteydet toimivat.
Niinpä. Mielestäni on turha perustella sitä ettei Visa Electron kelpaa lähijunissa sillä että Tampereen ja Jyväskylän välillä on katvealueita. Ei ne lähijunat kuitenkaan kulje siellä. Itse en ole YTV-alueella huomannut, että kännykkä pätkisi missään.
 
Tosin junien kanssa saattaa ilmetä joitakin ongelmia, joita ei autoliikenteen kanssa ole. Junan metallirakennehan saattaa esimerkiksi aiheuttaa sen, että suoraan edessä tai takana oleva masto jää junan "taakse"?

Juniin liittyvä ongelma on erityisesti se, että metallirunko muodostaa eräänlaisen Faradayn häkin (vrt. esim. http://fi.wikipedia.org/wiki/Faradayn_häkki), joka haittaa signaalin saantia junan sisälle. Tätä voidaan lievittää toistimilla, joita onkin asennettu joihinkin vaunuihin. Myös erityisen suuret nopeudet (reilusti yli moottoritienopeuksien) voivat aiheuttaa erilaisia ongelmia, mutta en lähde spekuloimaan niiden yksityiskohtia tarkemmin, koska tekniikka ei ole leipälajini.

Tätäkin ongelmaa on mahdollista korjata jossain määrin. Laite pitäisi tehdä niin, että sinne voi jättää ostotapahtumia "puskuriin". Katvealueen kohdalla konduktööri sitten ilmoittaa matkustajalle, että lippu tulostuu vasta hetken kuluttua ja lupaa tuoda sen myöhemmin. Tämän jälkeen konduktööri voi palvella muita asiakkaita. Sitten esimerkiksi 10 minuutin kuluttua laitteen saadessa yhteyden se tarkistaa katteet ja tulostaa puskuriin jääneet liput, jotka konduktööri jakaa asiakkaille.

En tiedä tarkkaan millainen autentikointiprotokolla Electronilla on käytössä saldovarauksen tekemisessä, mutta koska kortin siru on periaatteessa tietokone eikä pelkkää staattista dataa kuten magneettiraita, olen ymmärtänyt, että siru ja saldovarauksen tekevä järjestelmä "keskustelisivat" keskenään varausta tehtäessä.

PIN:in verifiointi näyttäisi toimivan pelkän maksupäätteen ja sirun kesken, koska se näyttäisi tapahtuvan välittömästi myös ulkomailla, mutta epäilen vahvasti että tuon jälkeen saldovarausta tekevä pankin järjestelmä varmistaa vielä sirun kanssa, että kyseessä on aito ja oikea kortti: muutenhan olisi mahdollista häkkeröidä kasaan simulaattori, joka jostain kaapattuja staattisia korttitietoja käyttäen simuloisi pankin suuntaan maksupäätettä jossa on parhaillaan sirukortti sisällä ja tehdä näin väärennettyjä saldovarauksia / maksutapahtumia. Tämä tekisi tyhjäksi koko sirun turvallisuusedut.

Jos oletukseni pitää paikkansa, on kaiketi mahdotonta "puskuroida" Electron-tapahtumien tietoja maksupäätteeseen vaan kortin pitäisi olla syötettynä sisään koko tapahtuman ajan, minä aikana ei liene mahdollista palvella muita asiakkaita.

Eri asia ovat tulossa olevat uudet SEPA-yhteensopivat, pankkikortit korvaavat EMV-kortit eli ymmärtääkseni esim. Visa Debit. Ainakin Wikipediasta saamani käsityksen mukaan Visa Debit ei edellytä online-varmistusta vaan näitä tapahtumia voidaan puskuroida ihan normaalisti, jolloin ei tarvita mitään online-yhteyttä vaan tapahtumat voidaan siirtää eräajona päivän päätteeksi.

Tämä on tietysti laiha lohtu niille, joille pankki myöntää ainoastaan Electronin: kyseessä on kortti, jolla tiliä on mahdotonta ylittää, joten sellainen voidaan periaatteessa myöntää kaikille tilillään olevista varoista täysivaltaisesti vastaaville ihmisille, oli luottohistoria mikä hyvänsä. Tällaisena siihen liittyy valitettavia teknisiä rajoituksia, joiden kiertäminen johtaisi siihen, että tilin ylittäminen tulisi mahdolliseksi eikä pankilla olisi intressiä myöntää erillisiä Electron-kortteja ollenkaan.

Niinpä. Mielestäni on turha perustella sitä ettei Visa Electron kelpaa lähijunissa sillä että Tampereen ja Jyväskylän välillä on katvealueita. Ei ne lähijunat kuitenkaan kulje siellä. Itse en ole YTV-alueella huomannut, että kännykkä pätkisi missään.

Yksi kysymys lienee se halutaanko ylläpitää kahta erilaista maksupäätejärjestelmää (yksi lähiliikenteelle, yksi kaukoliikenteelle) vai riittääkö yksi järjestelmä. Yksi järjestelmä on yleensä aina edullisempi ylläpitää kuin kaksi erillistä järjestelmää.
 
Niinpä. Mielestäni on turha perustella sitä ettei Visa Electron kelpaa lähijunissa sillä että Tampereen ja Jyväskylän välillä on katvealueita. Ei ne lähijunat kuitenkaan kulje siellä.

Aivan näin. Lähiliikenteessä pystyy puhumaan matkapuhelimeen ihan sujuvasti ainakin Kirkkonummelta alkaen. Jos se matkapuhelin toimii, niin luulisi että se varmistusyhteyskin toimii. Eikä siinä ilmeisesti tarvita kummoista yhteyttä. Olen nähnyt jopa eräillä markkinoilla myyjällä tälläisen Electron-päätteen, ja hyvin toimi. Joskin oltiin Helsingin Keskustassa. Sitä paitsi, kyllä ne Konduktöörit asemien päässä tulee yleensä. Jolloin se Electron, ja yhteys toimii, eikä tuntia aseman jälkeen jossain peräpuskassa.
 
Juniin liittyvä ongelma on erityisesti se, että metallirunko muodostaa eräänlaisen Faradayn häkin (vrt. esim. http://fi.wikipedia.org/wiki/Faradayn_häkki), joka haittaa signaalin saantia junan sisälle. Tätä voidaan lievittää toistimilla, joita onkin asennettu joihinkin vaunuihin.

No ei se kyllä Faradayn häkkiä muodosta, ei ainakaan kännykän taajuuksilla (900 MHz). Aallonpituus on nimittäin luokkaa 30 cm, joka on selvästi pienempi kuin esimerkiksi junan ikkunat. Vaikka ikkunoitakaan ei olisi, niin säteily "vuotaisi" kuitenkin sisään ovienraoista yms.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö junan metallirakenne saattaisi aiheuttaa häiriötä ja katvealueitakin erityisesti, jos tukiasema on suoraan edessä tai takana.

Myös erityisen suuret nopeudet (reilusti yli moottoritienopeuksien) voivat aiheuttaa erilaisia ongelmia, mutta en lähde spekuloimaan niiden yksityiskohtia tarkemmin, koska tekniikka ei ole leipälajini.

Doppler-ilmiö (viittaanpa minäkin wikipediaan http://fi.wikipedia.org/wiki/Doppler-ilmiö) aiheuttaa kyllä ongelmia radioliikenteelle, myös GSM-puhelimille. GSM-standardi on määritelty siten, että puhelut toimivat 200 km/h asti (jos en nyt aivan väärin muista). Ja kokeiltu on, luotijinassa lakkaa GSM toimimasta kun nopeus lähestyy 250 km/h (käytännössä puhelin näytti täyttä kenttää, mutta soittaminen ei onnistunut). Ei tämä kuitenkaan Suomalaisilla rautateillä ole ongelma, eikä taida koskaan tulla olemaankaan...

En tiedä tarkkaan millainen autentikointiprotokolla Electronilla on käytössä saldovarauksen tekemisessä, mutta koska kortin siru on periaatteessa tietokone eikä pelkkää staattista dataa kuten magneettiraita, olen ymmärtänyt, että siru ja saldovarauksen tekevä järjestelmä "keskustelisivat" keskenään varausta tehtäessä.

Tämä on hyvä huomio. Mutta käsittääkseni näin ei tapahdu. Eihän muuten olisi mahdollista maksaa Electronilla internetissä (https://www.op.fi/op?cid=150033551).

PIN:in verifiointi näyttäisi toimivan pelkän maksupäätteen ja sirun kesken, koska se näyttäisi tapahtuvan välittömästi myös ulkomailla, mutta epäilen vahvasti että tuon jälkeen saldovarausta tekevä pankin järjestelmä varmistaa vielä sirun kanssa, että kyseessä on aito ja oikea kortti: muutenhan olisi mahdollista häkkeröidä kasaan simulaattori, joka jostain kaapattuja staattisia korttitietoja käyttäen simuloisi pankin suuntaan maksupäätettä jossa on parhaillaan sirukortti sisällä ja tehdä näin väärennettyjä saldovarauksia / maksutapahtumia. Tämä tekisi tyhjäksi koko sirun turvallisuusedut.

Kyllähän se onkin mahdollista. Eihän maksupäätteen omistajan tarvitse muutenkaan tietää kuin kortin numero, viimeinen voimassaolo ja varmistuskoodi, jotta voi laskuttaa. Tämä on tietysti turvallisuusongelma, mutta käytännössä pieni: jos päätelaitteella laskutetaan olemattomia ja asiakas valittaa, niin päätelaitteen omistaja huomaa pian olevansa ilman päätelaitetta (ja saa vielä niskaansa luottokunnan lakimiehet). Homma siis perustuu siihen, että Visa luottaa päätelaitteen omistajiin (jotka puolestaan voivat luottaa asiakkaan korttiin kun siinä on siru).

Tämän vuoksi tyypillinen tapa huijata on vain kopioida kortin tiedot, jotka sitten myydään eteenpäin taholle, joka valmistaa kopion kortista ja käyttää sitä kopiota. Tällöin mahdollisesta väärinkäytöstä ei suoraan näe, kuka päätelaitteen omistaja on huijannut. Tämä ei tietenkään onnistu Electronilla, koska sen varmistussirun sisältöä ei ole niin helppo kopioida kuin magneettiraita.

Eri asia ovat tulossa olevat uudet SEPA-yhteensopivat, pankkikortit korvaavat EMV-kortit eli ymmärtääkseni esim. Visa Debit. Ainakin Wikipediasta saamani käsityksen mukaan Visa Debit ei edellytä online-varmistusta vaan näitä tapahtumia voidaan puskuroida ihan normaalisti, jolloin ei tarvita mitään online-yhteyttä vaan tapahtumat voidaan siirtää eräajona päivän päätteeksi.

Tämä on tietysti laiha lohtu niille, joille pankki myöntää ainoastaan Electronin: kyseessä on kortti, jolla tiliä on mahdotonta ylittää, joten sellainen voidaan periaatteessa myöntää kaikille tilillään olevista varoista täysivaltaisesti vastaaville ihmisille, oli luottohistoria mikä hyvänsä. Tällaisena siihen liittyy valitettavia teknisiä rajoituksia, joiden kiertäminen johtaisi siihen, että tilin ylittäminen tulisi mahdolliseksi eikä pankilla olisi intressiä myöntää erillisiä Electron-kortteja ollenkaan.

Olisi hieno juttu, jos se Avanti-raha olisi ottanut tuulta alleen. Siinähän rahaa oli mahdollista ladata sirulle, josta maksu sitten tapahtui (ilman mitään tietoliikenneyhteyksiä). Olisi ollut ihan näppärä korvaaja pikkurahalle, mutta valitettavasti pankit sössivät homman hinnoittelemalla sen liian kalliiksi.

Yksi kysymys lienee se halutaanko ylläpitää kahta erilaista maksupäätejärjestelmää (yksi lähiliikenteelle, yksi kaukoliikenteelle) vai riittääkö yksi järjestelmä. Yksi järjestelmä on yleensä aina edullisempi ylläpitää kuin kaksi erillistä järjestelmää.

Ei tämä minusta ole ongelma. Voihan ne Electron maksupäätteet ottaa käyttöön kaikkialle, mutta luvata sen toimivuus (alkuvaiheessa) ainoastaan lähiliikenteessä. Teknisesti käytössä olisi yksi järjestelmä, mutta asiakkaille ei kuitenkaan luvata palvelua, jota ei pystytä tarjoamaan.
 
Viimeksi muokattu:
Yksi kysymys lienee se halutaanko ylläpitää kahta erilaista maksupäätejärjestelmää (yksi lähiliikenteelle, yksi kaukoliikenteelle) vai riittääkö yksi järjestelmä. Yksi järjestelmä on yleensä aina edullisempi ylläpitää kuin kaksi erillistä järjestelmää.
Ei tietenkään välttämättä tarvita kahta järjestelmää, vaan järjestelmä jonka kaikki ominaisuudet eivät ole käytössä kaikilla rataosilla. Silloin Electronia voisi käyttää kaikissa junissa missä se sattuu ostohetkellä toimimaan.

Myyntilaitteessa voisi olla vaikka joku merkkivalo joka kertoo onko yhteys verkkoon riittävän hyvä, ja VR takaisi toimivuuden joillain rataosilla, esim. lähiliikenteessä. Tietenkin katkoja voi edelleen tulla, mutta niin voi tulla kiinteässäkin verkossa - tai vaikkapa pankin päässä, jolloin kortti ei toimi vaikka olisi minkälaiset verkkoyhteydet.
 
Sitä paitsi, kyllä ne Konduktöörit asemien päässä tulee yleensä. Jolloin se Electron, ja yhteys toimii, eikä tuntia aseman jälkeen jossain peräpuskassa.

Kuitenkin jos 16-vaunuinen InterCity lähtee Parkanon asemalta, niin siinä vaiheessa, kun konduktööri on koko junan läpi käynyt, ollaan jo melko puskassa. En kyllä tosin tiedä, kuinka paljon Kihniö on panostanut metsiensä verkottamiseen.
 
GSM-standardi on määritelty siten, että puhelut toimivat 200 km/h asti (jos en nyt aivan väärin muista). Ja kokeiltu on, luotijinassa lakkaa GSM toimimasta kun nopeus lähestyy 250 km/h (käytännössä puhelin näytti täyttä kenttää, mutta soittaminen ei onnistunut).

Väärin muistin, standardissa raja on 250 km/h, mutta ei siis riitä luotijunille, jotka kulkevat yli 300 km/h.
 
Viimeksi muokattu:
Kiinnostaa ihan vaan tietää taustoineen millaisia ongelmia gsm-puheluissa on yli 250 km/h vauhdeissa? Peruslaskun jälkeen ainakaan Dopplerin ilmiön ei pitäisi vaikuttaa ollenkaan, vaan taajuuden muutos vaikuttaa hyvin mitättömältä.
 
Kuitenkin jos 16-vaunuinen InterCity lähtee Parkanon asemalta, niin siinä vaiheessa, kun konduktööri on koko junan läpi käynyt, ollaan jo melko puskassa.

Eikös se samalla systeemillä pitäisi toimia, kun matkapuhelin? Jos asiakas maksamassa Electronilla, menee konduktööri matkapuhelinkoppiin, ja varmistaa tilin siellä. Eipä siinä sen kummempaa tarvita. Eri asia käytännössä, mutta ainakin noin periaatteessa voisi toimia.
 
Takaisin
Ylös