Pääkaupunkiseudun lähijunien lipunmyynti

Liittynyt
20 Heinäkuu 2005
Viestit
1,394
Ja mitä tulee tuohon pankkikortinkäyttövimmaan, niin se nyt vaan tuntuu valitettavasti olevan muoti-ilmiö, että parin euron ostoksetkin pitää maksaa muovirahalla.

Se ei ole mikään muotivimma vaan luonnollinen seuraus korttirahan käytön lisääntymisestä. Meitähän on koulutettu ja kannustettu siihen, sitä tekevät kaupat ja pankit ja euroon siirtymisen yhteydessä viranomaisetkin kannustivat siihen. Kun ihmiset tottuvat maksamaan kortilla, ei heillä välttämättä enää olekaan käteistä koko ajan lompakossa mukana. Ja kun automaattien määrä on vähenemään päin pankkikonttoreista puhumattakaan, niin varsinkin kotoa lähtiessä ei välttämättä ole edes tilaisuutta nostaa käteistä. Luulisin myös, että ihmiset yhä useammin elävät luotolla ja maksavat loppukuusta visalla kun tilillä ei ole enää rahaa.

Uskoisin, että harvempi ihminen maksaa pikkusummia kortilla ihan vaan kiusan päiten. Mutta jos syystä tai toisesta maksaa lähes kaiken kortilla, käteistä ei välttämättä edes ole pikkujuttuja varten tai sitä säästetään niihin tilanteisiin kun kortti ei kerta kaikkiaan käy. Moni varmaan varaa käteistäkin rahaa, mutta kun se on käynyt vähiin saattaa mennä useampi päivä ennen kuin sitä nostaa jostain lisää ja sen aikaa sitä säästelee viimeisiä kolikoita.

Kaiken kaikkiaan, kortteihin siirtyminen ei ole pelkästään positiivista kehitystä ja maksaminen junassa on hyvä esimerkki.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vs: Pääkaupunkiseudun uudet lähijunat

Kaiken kaikkiaan, kortteihin siirtyminen ei ole pelkästään positiivista kehitystä ja maksaminen junassa on hyvä esimerkki.
Kortilla maksamisen yleistymiseen junissa on ytv:llä iso merkitys: asemilla kertalippuja voi ostaa ainoastaan ytv:n automaateista joissa ei käy kortti. Eli vaihtoehdoiksi jää joko käydä ensin pankkiautomaatilla nostamassa käteistä tai sitten mennä suoraan junaan jossa se kortti kuitenkin käy. On siis turha syyttää matkustajia siitä etteivät he halua nähdä ylimääräistä vaivaa, kun viranomaiset ja liikennöitsijät eivät tee asian hyväksi mitään. Luulisi, että rahalla toimivan automaatin ylläpito on jopa vaativampaa, kuin kortilla toimivan koska rahoja pitää myös käydä vaihtamassa automaattiin ettei siellä kohta ole vain 20 euron seteleitä (kun lipunostajat eivät pankkiautomaatista muuta saa eivätkä muuten käytä käteistä).
 
Vs: Pääkaupunkiseudun uudet lähijunat

On siis turha syyttää matkustajia siitä etteivät he halua nähdä ylimääräistä vaivaa, kun viranomaiset ja liikennöitsijät eivät tee asian hyväksi mitään. Luulisi, että rahalla toimivan automaatin ylläpito on jopa vaativampaa, kuin kortilla toimivan koska rahoja pitää myös käydä vaihtamassa automaattiin ettei siellä kohta ole vain 20 euron seteleitä (kun lipunostajat eivät pankkiautomaatista muuta saa eivätkä muuten käytä käteistä).

Tässä on siis esimerkki miten menty talkapuoli edellä puuhun. Asemien muutamat harvat lippuautomaatit ovat liian hankala käyttää vaikka toimivat vain käteisellä. Niille pitäisi saada sellaisia kuin mitä on metrossa.

Juniin voisi myös laittaa kolikoilla toimivia automaatteja, jos lippujen myynti junassa lopetetaan. Niitä voisi olla joka vaunussa, niin ei tule epäselväksi mikä on "lipunmyyntivaunu".

t. Rainer
 
Vs: Pääkaupunkiseudun uudet lähijunat

Kaiken kaikkiaan, kortteihin siirtyminen ei ole pelkästään positiivista kehitystä ja maksaminen junassa on hyvä esimerkki.
Onko se vika asiakkaissa vai junissa käytössä olevissa rahastuslaitteissa? Kyllä tuo kortilla maksaminen tuntuu ruokakaupassa sujuvan samalla nopeudella kuin käteiselläkin - ja nopeamminkin jos vaihtorahojen kanssa ryhdytään pelaamaan. Itse pidän kortilla maksamista huomattavasti käteistä miellyttävämpänä, kun lompakkoon ei kerry pikkukolikoita painoa ja kokoa kasvattamaan. Junamatkan taas maksan matkakortilla tai verkkopankissa.

Onneksi sitä oikeansuuntaista kehitystä on tapahtumassa, kun HKL ja YTV pyrkivät mahdollistamaan sirukorteilla maksamisen monilippuautomaateissa ja samalla aikovat selkeyttää käyttöliittymiä.
 
Vs: Pääkaupunkiseudun uudet lähijunat

Onko se vika asiakkaissa vai junissa käytössä olevissa rahastuslaitteissa?

Kummassakin varmaan. Olisi tehokkainta, jos juniin laitettaisiin lipunmyyntiautomaatit seinään. Siihen voisi ruksailla tai luetella ne asemat, joihin käyvän lipun tahtoo ostaa ja automaatti sitten selvittäis, onko kyseessä sisäinen vai seutulippu vai peräti vyöhykelippu. Maksaa voisi käteisellä tai kortilla. Miltäs kuulostaisi?
 
Vs: Pääkaupunkiseudun uudet lähijunat

Kummassakin varmaan. Olisi tehokkainta, jos juniin laitettaisiin lipunmyyntiautomaatit seinään. Siihen voisi ruksailla tai luetella ne asemat, joihin käyvän lipun tahtoo ostaa ja automaatti sitten selvittäis, onko kyseessä sisäinen vai seutulippu vai peräti vyöhykelippu. Maksaa voisi käteisellä tai kortilla. Miltäs kuulostaisi?
Ainakin omien havaintojeni mukaan melko pitkälle riittäisi sellainenkin automaatti josta saisi vain ytv-alueen lippuja. Tosin itse matkustan lähinnä M-junalla, joten havaintonikin ovat suurimmaksi osaksi siitä.
Seutulippuautomaatti voisi toimia siten, että laitetaan kortti sisään ja painetaan nappia sen mukaan mikä lippu halutaan. Periaatteessa riittäisi samat napit kuin matkakortinlukijassa, erikoisemmat liput voisi sitten ostaa konduktööriltä. Silloin konduktöörille jäisi enemmän aikaa satunnaisten matkustajien opastamiseen ja muihin töihinsä, kun tällaiset helpot tapaukset hoidettaisiin automaatilla.
 
Vs: Pääkaupunkiseudun uudet lähijunat

Ainakin omien havaintojeni mukaan melko pitkälle riittäisi sellainenkin automaatti josta saisi vain ytv-alueen lippuja. Tosin itse matkustan lähinnä M-junalla, joten havaintonikin ovat suurimmaksi osaksi siitä.
Seutulippuautomaatti voisi toimia siten, että laitetaan kortti sisään ja painetaan nappia sen mukaan mikä lippu halutaan. Periaatteessa riittäisi samat napit kuin matkakortinlukijassa, erikoisemmat liput voisi sitten ostaa konduktööriltä. Silloin konduktöörille jäisi enemmän aikaa satunnaisten matkustajien opastamiseen ja muihin töihinsä, kun tällaiset helpot tapaukset hoidettaisiin automaatilla.

Kannatetaan!

Helsingin lähiliikenne on läntisessä Euroopassa poikkeuksellinen sikäli, että siinä kelpaaavat sekä kaupunkien, seudun että myös kaukoliikenteen junaliput, ja kaikkia niitä myydään myös junassa. Useimmissa muissa läntisen Euroopan suurkaupungissa lähialueen taajamajunaliikenne ja ns kaupunkirataliikenne on eroteltu hallinnollisesti niin että jälkimmäiseen käyvät yleeensä vain kaupunkien liput ja ensiksi mainittuun vain rautateiden omat. Kaupunkiratapuolella on lipunmyynti hoidettu sillä tavalla kuin metrossa, eli joko avorahastus, niin että lippu ostetaan automaatista, tai porttirahastus asemalla.

Omassa ehdotuksesani en ehdota kaukoliikennelippujen myynnin ja kelpoisuuden lopettamista YTV-alueen lähijunista, mutta sitä että YTV:n ja kaupunkien lippuja saisi normaalihintaan vain automaatista, joko asemalta tai junasta. Jos sen ostaa konduktöriltä, hintä pyöristettäisiin ylös lähimpään euroon.

Ennen seutulippujen käyttönottoahan lähiliikenteen rahastus toimi nimenomaan niin, että jos lipun osti vasta konduktööriltä, se maksoi enemmän kuin asemalta ostettuna. Korkeampi hinta ohjasi ainakin siihen aikaan hmisiä tehokkaasti ostamaan lippunsa ennen junaan nousua. En tiedä miten on nyt. Onko ihmisillä niin paljon rahaa että ei ole väliksi?

t. Rainer
 
Vs: Pääkaupunkiseudun uudet lähijunat

Korkeampi hinta ohjasi ainakin siihen aikaan ihmisiä tehokkaasti ostamaan lippunsa ennen junaan nousua. En tiedä miten on nyt. Onko ihmisillä niin paljon rahaa että ei ole väliksi?

Lippuautomaatit asemille on ehdotuksena mainio ja hyvä idea matkustusmukavuuden parantamiseksi. Tosin ideahan on jo käytössä joillain YTV-alueen asemilla sekä VR:n lähi- ja kaukoliikenteessä Junamaattien muodossa.

Korkeampi hinta on tälläkin hetkellä käytössä kaukoliikenteen lippuja junasta ostettaessa, mikäli lipunmyynti on asiakkaan lähtöasemalla ollut avoinna. Junasta ostettuna lippu on 3 euroa kalliimpi (taajama-, pika-, ja IC/IC2-junissa) sekä 6 euroa enemmän Pendolinossa. Tämä vaikuttaa mielestäni kohtuullisesti asiakkaisiin, mutta kyllä junasta lippuja ostavia löytyy edelleen. Ei heistä kuitenkaan vaivaa ole, mutta esimerkiksi Helsingistä perjantai-iltapäivänä kello 16 lähtevässä junassa kyllä se vie 1-2 min konduktöörin aikaa muulta lähtötarkastukselta. Valitettavan usein asiakas on perin hämmästynyt, että "tähän aikaan oli hirveät jonot lipputoimistossa, eikä ehtinyt..." Tiedotusta siitä, että lippuja voi lunastaa jo 8 viikkoa ennen junan lähtemistä pitäisi kai tehostaa. Etenkin perjantain menoliikenteeseen lähtijät ovat kuitenkin todennäköisesti jo hyvissä ajoin olleet tietoisia, että silloin lähdetään reissuun ja aseman kulmillakin on heistä ainakin joku pyörinyt edellisten päivien aikana... No, toivottavasti "paikkabingon" pelaaminen jokaisen väliaseman jälkeen ja hieman korkeampi hinta ohjaisi heidät seuraavalla kerralla aseman tai muiden lipunostokanavien kautta junaan.

Itseasiassa korkeampi lipunhinta on voimassa myös YTV-alueella mm. HKL:n lipuissa, jotka automaatista tai kännykällä tilattuina ovat hieman edullisempia kuin kuljettajalta/konduktööriltä kulkuneuvoissa ostettuina.
 
Vs: Pääkaupunkiseudun uudet lähijunat

Itseasiassa korkeampi lipunhinta on voimassa myös YTV-alueella mm. HKL:n lipuissa, jotka automaatista tai kännykällä tilattuina ovat hieman edullisempia kuin kuljettajalta/konduktööriltä kulkuneuvoissa ostettuina.

Kännykkäliput ja alennus ennakoon ostetuista lipusita koskee vain Helsingin kaupungin sisäisiä matkoja. Ja niiden kohdalla se näyttääkin tehonneen, koska omien havaintojeni mukaan ne, jotka ostavat matkalipun junassa vasta ostavat 90%:sesti aina seutulipun, joka on saman hintainen myyntipaikasta riippumatta.

t. Rainer
 
YTV:n ostamissa lähijunissa (SULEAMIKN) voitaisiin hyvin siirtyä samaan rahastuskäytäntöön kuin metrossa: asemilla on lipunmyyntiautomaatit ja junassa ei myydä lippuja.

Tämän rahastuskäytännön tultua käyttöön voitaisiin alkaa valmistella konduktöörien poistamista em. lähijunista (ainakin 1-yksikköisistä).

Junaliikenteen kilpailutus pistää varmaan aikanaan pohdittavaksi, kelpuutetaanko VR-lippuja YTV:n ostamissa junissa ollenkaan. Siihen asti voisi olla käytössä tässä ketjussa ehdotettu käytäntö, että vain ennakkoon ostetut VR-liput kelpaavat.
 
Minäkin olen ihmetellyt tätä Helsingin lähiliikennealueen lippuproblematiikkaa. Kuten yllä jo sanottiin, ei kannata ihmetellä miksi liput ostetaan konduktööriltä kortilla, kun lippujen hankkiminen etukäteen on tehty vaikeaksi tai mahdottomaksi. Minusta tämä konduktöörirahastus on ihmistyön käyttöä sellaiseen tarkoitukseen, jossa se ei tule täysimittaisesti hyödynnetyksi. Ja osa matkustajista ei ehdi lippua ostaa, joten tulee tappiota myymättömien lippujen osalta.

Ehdoton vähimmäisvaatimus olisi, että lipun voisi ostaa asemalta automaatista käteisen lisäksi myös kortilla. Kortinlukuominaisuus automaattiin ei liene mitenkään mahdoton toteuttaa. Meidät on ohjattu siihen, ettei käteistä tarvitse kantaa mukana enää juuri mihinkään tarkoitukseen. Viimeisiä oli pysäköintimittarit ja -lippuautomaatit, mutta ainakin Tampereella keskustassa taitaa viimeisetkin automaatit olla vaihdettu jo sirullisella luottokortilla toimiviksi ja pysäköintitaloissa käy myös kortti. Periaatteessa mistään en saa käteistä (jos en varta vasten automaatista hae) enkä joudu mihinkään käteistä antamaan. Lompakossa makaa yleensä yksi parikymppinen siltä varalta, että jos jostain syystä yksikään kortti ei toimi tai kelpaa niin ainakin on vähän jotain varalta. No, asemien ja junien säilytyslokerot ja kauppojen kärryt syövät kolikoita, mutta sitten täytyy nolosti joskus yrittää vaihtaa ohikulkijalta (tai konduktööriltä) pienempää kun se on ainoa tapa... Tai kärryissä käyttää kolikonkaltaista polettia.

Yksi kummallisuus on se, että aidosti etukäteen (=siis ei vasta välittömästi ennen lähtöä vaan koska tahansa muulloin) ei lippua voi nykyään edes ostaa. Jos ostan esim. seutulipun automaatista, sen voimassaolo alkaa välittömästi. Ennen vanhaan saattoi sentään ostaa leimattavan pahvisen kertalipun hyvissä ajoin ennakkoon, jos tiesi että junaan tulee kuitenkin kiire. Käsittääkseni tämä on lähes ainutlaatuista maailmassa. Lähes kaikkialla lippuja voi ostaa etukäteen eikä siinä ole mitään ongelmaa.
 
Yksi kummallisuus on se, että aidosti etukäteen (=siis ei vasta välittömästi ennen lähtöä vaan koska tahansa muulloin) ei lippua voi nykyään edes ostaa. Jos ostan esim. seutulipun automaatista, sen voimassaolo alkaa välittömästi. Ennen vanhaan saattoi sentään ostaa leimattavan pahvisen kertalipun hyvissä ajoin ennakkoon, jos tiesi että junaan tulee kuitenkin kiire. Käsittääkseni tämä on lähes ainutlaatuista maailmassa. Lähes kaikkialla lippuja voi ostaa etukäteen eikä siinä ole mitään ongelmaa.

Tässä tapauksessa kyseeseen tulevat kontaktikortillinen matkailijalippu ja matkakortin arvo. Näitä käyttämällä voi ennakkoon jo ladata rahaa matkakortille tai ostaa tuon kontaktikortin, joka ensi leimaamisella sitten alkaa kuluttaa aikaa, esim. 1 vrk. Tämä kertalippujen poistuminen koskee siis lähinnä hyvin satunnaisesti matkustavia, vähänkään useammin reissaavat ostanevat matkakortin ja ladannevat siihen arvoa.
 
Tässä tapauksessa kyseeseen tulevat kontaktikortillinen matkailijalippu ja matkakortin arvo. Näitä käyttämällä voi ennakkoon jo ladata rahaa matkakortille tai ostaa tuon kontaktikortin, joka ensi leimaamisella sitten alkaa kuluttaa aikaa, esim. 1 vrk. Tämä kertalippujen poistuminen koskee siis lähinnä hyvin satunnaisesti matkustavia, vähänkään useammin reissaavat ostanevat matkakortin ja ladannevat siihen arvoa.

Rohkenen olla tästä eri mieltä. Vaikka viime aikoina työmatkat ovat sattuneesta syystä suuntautuneet vaihteeksi enemmän ulkomaille kuin Espooseen, niin periaatteessa parhaimmillaan olen reissanut Tampereelta Espooseen noin kerran viikossa säännöllisen epäsäännöllisesti. Tällaisena en tietenkään ole mikään päivittäismatkustaja, mutta kohtuullisen paljon on tullut reissattua subjektiivisesti arvioiden. Juuri minun kaltaiselleni matkustajalle ei ole kunnon lippuvaihtoehtoa olemassakaan.

Vaikka menomatkalle voin ostaa suoran Tampere-Kera -lipun, en voi ostaa paluumatkalle vastaavaa Kera-Tampere -lippua

1) etukäteen, koska en tiedä millä junalla palaan
2) Keran asemalta, kun siellä ei ole junamaattia
3) lähijunan konduktööriltä, kun en saisi paikkaa Pasila-Tampere -välille

En voi myöskään ostaa seutulippua etukäteen, kun niitä ei myydä siten. Ja koska Kerassa ei ole seutulippuautomaattiakaan, en voi ostaa sitäkään edes kolikoilla junaa odottaessa.

Kausiliput eivät tule kyseeseen, koska en tarvitse sellaista eikä työnantaja maksaisi sitä. Arvolippu taas ei sekään käy, koska tarvitsen paperisen tositteen matkalaskun liitteeksi.

Ainoaksi vaihtoehdoksi jää käytännössä ostaa kertaseutulippu lähijunan konduktööriltä ja sitten kipaista Pasilassa junamaatille hakemaan lippu Pasila-Tampere -välille, jos aikaa riittää. Käytännössä olen todennut, että jopa niukasti alle 5 minuutin vaihtoaika riittää mutta tiukkaa tekee.

Missä tahansa sivistyneessä maassa tai kaupungissa olisi mahdollisuus ostaa validoimattomia kertalippuja joko yksittäin tai nipussa valmiiksi etukäteen. Tämän sanottuani tajuan, että ongelma pätee myös Tampereella: kertalippua ei saa ostettua mistään etukäteen, eikä edes kortti käy bussissa, vaan pitää olla se 2 euron kolikko (tai iso seteli jos kehtaa tarjota) tai muussa tapauksessa henkisesti voi olla helpompi turvautua taksiin... (Toki minulla on Tampereen matkakortti, mutta kun sillä tehdystä maksusta ei saa tositetta, niin sitä ei sovi käyttää työmatkalla -- siis muualle kuin normaalille Tampereella sijaitsevalle työntekemispaikalle suuntautuvilla matkoilla -- jos haluaa periä kulut takaisin kuten tarkoitus on.)

Voi vain kuvitella miten hankalaa ulkomaalaisella tai muuten harvoin junaa käyttävällä on näiden lipputuotteiden kanssa. Jos tarkoitus on palvella myös muita kuin päivittäisiä pakkokäyttäjiä, jotka kulkevat muutenkin, niin ei sitä tällaisella tuoteportfoliolla kyllä ainakaan helpoteta: pitää oppia tusina niksejä ja knoppeja että selviytyy yksinkertaisesta matkaketjusta riittävän ripeästi, ettei myöhästy vaihdoissa. Usko älykortteihin ja tietotekniikkaan on kova, mutta sellaiset perusasiat jäävät retuperälle kuin että saako matkasta kirjanpitokelpoisen tositteen. Puhumattakaan että satunnaisilla käyttäjillä ei näitä älykortteja ole, eikä varmasti tule olemaan jatkossakaan.
 
Viimeksi muokattu:
Voi vain kuvitella miten hankalaa ulkomaalaisella tai muuten harvoin junaa käyttävällä on näiden lipputuotteiden kanssa. Jos tarkoitus on palvella myös muita kuin päivittäisiä pakkokäyttäjiä, jotka kulkevat muutenkin, niin ei sitä tällaisella tuoteportfoliolla kyllä ainakaan helpoteta: pitää oppia tusina niksejä ja knoppeja että selviytyy yksinkertaisesta matkaketjusta riittävän ripeästi, ettei myöhästy vaihdoissa. Usko älykortteihin ja tietotekniikkaan on kova, mutta sellaiset perusasiat jäävät retuperälle kuin että saako matkasta kirjanpitokelpoisen tositteen. Puhumattakaan että satunnaisilla käyttäjillä ei näitä älykortteja ole, eikä varmasti tule olemaan jatkossakaan.

Näin on. Tuo juttusi osui naulan kantaan. Jossain ulkomaisessa kaupungissa, jos ei osaa erityisen hyvin maan kieltä, on osoittautunut aina helpoimmaksi tavaksi hommata riittävä määrä kertalippuja etukäteen joko metroasemien lippuautomaateista, tai jostain kioskista missä niitä myydään vihkoina tai pahvisena 10-matkan korttina kuten enne vanhaan meilläkin sai ostaa. Tätä mahdollisuutta toivoisin että Helsingissäkin olisi.

Kulkuneuvon kuskilta tai rahastajalta jos yritää ostaa vajavaisella kielitaidolla, ei lopputulos ole paras mahdollinen. Esim kerran maksoin Viron Tartossa bussinkuljettajalle, annoin isomman setelin, ja sain kaksi lippua. Kun seuraavan kerran menin saman linjan bussilla, sanoin määränpäänpysäkin nimenkin, kokeilin antaa pienemmän setelin, ja sain yhden lipun. Missä logiikka? Jossakin on taas annettu luvalla mennä pummilla koska yhteistä kieltä kuskin tai rahastajan kanssa ei ole löytynyt.

t. Rainer
 
Kausiliput eivät tule kyseeseen, koska en tarvitse sellaista eikä työnantaja maksaisi sitä. Arvolippu taas ei sekään käy, koska tarvitsen paperisen tositteen matkalaskun liitteeksi.

Ainoaksi vaihtoehdoksi jää käytännössä ostaa kertaseutulippu lähijunan konduktööriltä ja sitten kipaista Pasilassa junamaatille hakemaan lippu Pasila-Tampere -välille, jos aikaa riittää. Käytännössä olen todennut, että jopa niukasti alle 5 minuutin vaihtoaika riittää mutta tiukkaa tekee.


Onko ongelmana paperiton arvolippujärjestelmä vai byrokraattinen matkalaskujärjestelmä?

Ehkä vika ei olekaan arvolippujärjestelmässä.....
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Takaisin
Ylös