Helsingin rautatieasema

Liittynyt
16 Kesäkuu 2006
Viestit
359
Onhan se aika ankea, jos vertaa muihin eurooppalaisiin asemiin. Heti asemahallista laitureille mentäessä kenkä kohtaa rupuisen asfaltin jossa on roskia ja tupakantumppeja. Katoksessa aukkoja sen takia kai, että jossain säädöksessä lukee että "Höyryweturin sawukaasujen takia hapen saannin tulee oleman turwattu eikä umpi- tahi kokokatoksen teko ole suotawaa".

Muualla euroopassa asemien laiturit ovat kiiltävää laattaa ja marmoria, eikä roskia näy missään. Saati sitten spurguja ja muita kodittomia. Miksei Helsingissä epätasaisen ja röpöisen asfaltin sijaan voisi laittaa kiiltävää marmorilaattaa ja muutenkin tehdä siitä entisestä asfalttialueesta katoksen alla enemmänkin odotustilaa. Tukholman päärautatieasemalla voi sen sijaan odottaa junaa penkillä istuen, ja penkkejä riittää. Helsingissä penkkejä ei löydy mistään, kaikki seisovat kassien kanssa asfaltilla.

Lisäksi metro- ja 100-lehdille pitäisi olla niitä kangaskeräyspusseja paaaljon paljon enemmän ja mieluiten lähellä junan pysähtymis kohtaa. Nykyään nämä ilmaislehdet jäävät junaan tai ne tukitaan niihin aseman pieniin kiiltäviin roskiksiin, jotka on tarkoitettu lähinnä karkkipapereita ja pikkuroskaa varten. Suurin osa tosin paiskaa lehden laiturille, koska mitään keräyssäkkiä ei ole. Nämä punaiset kangassäkit ovat yleensä huomaamattomissa paikoissa, jossain aseman nurkassa. Luulisi olevan halvempaa laittaa keräyssäkit kaikkien laitureiden päähän, kuin nykyinen systeemi jossa siivouspalvelu kerää lehdet päivän päätteeksi sieltä täältä. Ainakin euroopassa näkee säkkejä laitureiden päässä, ja suunnilleen kaikki laittavat lehtensä niihin. Varmaan täälläkin laitettaisiin, jos säkkejä olisi.
 
Viimeksi muokattu:
Onhan se aika ankea, jos vertaa muihin eurooppalaisiin asemiin. Heti asemahallista laitureille mentäessä kenkä kohtaa rupuisen asfaltin jossa on roskia ja tupakantumppeja. Katoksessa aukkoja sen takia kai, että jossain säädöksessä lukee että "Höyryweturin sawukaasujen takia hapen saannin tulee oleman turwattu eikä umpi- tahi kokokatoksen teko ole suotawaa".
Katoksen raot eivät ole höyryvetureita varten, koska niitä ei saa katoksen sisälle ajaa, vaan jotain ihan muuta syystä, en nyt muista miksi.

Muualla euroopassa asemien laiturit ovat kiiltävää laattaa ja marmoria, eikä roskia näy missään. Saati sitten spurguja ja muita kodittomia. Miksei Helsingissä epätasaisen ja röpöisen asfaltin sijaan voisi laittaa kiiltävää marmorilaattaa ja muutenkin tehdä siitä entisestä asfalttialueesta katoksen alla enemmänkin odotustilaa. Tukholman päärautatieasemalla voi sen sijaan odottaa junaa penkillä istuen, ja penkkejä riittää. Helsingissä penkkejä ei löydy mistään, kaikki seisovat kassien kanssa asfaltilla.
Asemia on maailmalla niin monentasoisia, ja mielestäni Hhelsingin pääasema alkaa jo kestää vertailun, kun verrataan tilannetta ennenkuin katoksia oli. Tukholman pääasemaa on ainakin Svenska järnvägsklubbenin sekä Svenska Spårvägssälskapetin foorumissa haukuttu pystyyn vallan monestakin syystä, ja olen samaa mieltä että se on varsin ankea. Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella.

Lisäksi metro- ja 100-lehdille pitäisi olla niitä kangaskeräyspusseja paaaljon paljon enemmän ja mieluiten lähellä junan pysähtymis kohtaa.
Mielestäni Metro ja 100-lehtien jakaminen joukkoliikennevälineissä pitäisi lopetta kokonaan, juuri siksi että ne roskaavat, ja koska niiden journalistinen anti on aika olematon. Niissä on vain uutistoimistojen uutissähkeitä, samat uutiset ovat luettavissa YLEn, Maikkarin sekä iltapäivälehtien nettisivuilla.

t. Rainer
 
Asemia on maailmalla niin monentasoisia, ja mielestäni Hhelsingin pääasema alkaa jo kestää vertailun, kun verrataan tilannetta ennenkuin katoksia oli. Tukholman pääasemaa on ainakin Svenska järnvägsklubbenin sekä Svenska Spårvägssälskapetin foorumissa haukuttu pystyyn vallan monestakin syystä, ja olen samaa mieltä että se on varsin ankea. Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella.
Samaa mieltä. Tänäkin kesänä olen nähnyt Helsingin päärautatieaseman liepeillä monta turistia, jotka ovat ihastelleet aseman komeaa ulkoista olemusta ja napanneet vielä kuvankin muistoksi. Ja siellä Keski-Euroopassa on rautatieasemia "moneen junaan" tai "moneen lähtöön". Siis monentasoisia. Lyypekin päärautatieasema ennen remonttia ja monet ex.itäblokin alueen isotkin rautatieasemat ovat olleet valitettavan nuhjuisen oloisia. Toki aina on monessa maassa niitä asemia, jotka ovat komeita näkyjä ja todella edustavassa kunnossa.
 
Katoksen raot eivät ole höyryvetureita varten, koska niitä ei saa katoksen sisälle ajaa, vaan jotain ihan muuta syystä, en nyt muista miksi.
No eikös tämä ole ihan päivänselvä?

Katoksen raot ovat ihan vain siksi, että sieltä sataisi vettä muuten katetulle raidealueelle. Ja syyhän on se, että asemarakennus on muinoin noin sata vuotta sitten rakennettu hirsipaalujen varaan. Pitää siis saada vettä maaperään tavalla tai toisella, jottei entinen merenpohjan savimaa kuivu, paalut lahoa ja muutos ryhdy kellistämään rakennusta, kuten on monessa Suomen vanhemmassa kaupungissa alkanut jossain määrin tapahtua (= esim. Turku). Asema-alueella on useita pohjaveden korkeuden mittakaivoja (pieniä valurautaluukkuja), joista joku taho käy mittaamassa määräajoin luotinarulla veden korkeuden. Etenkin nyt kun keskustaa kaivetaan sieltä-sun-täältä, tilannetta varmasti seurataan tarkasti. Naapuritaloon Kansallisteatteriin rakennettiin uudet perustussysteemit, kun se muutama vuosi sitten saneerattiin. Sieltä poistettiin vanhoja tervattuja paaluhirsiä ja jotain uutta sadan vuoden aikana keksittyä laitettiin tilalle. Ateneum seisoo myös hirsien varassa.

Muistaakseni Kampin terminaalia rakennettaessa, vai oliko se jokin muu vastaava hehtaarihalli, teetti rakentajalle lisävaivaa, kun keskustan alueelle useaan kohtaan piti järjestää keinopohjaveden pumppaamot. Ne syöttivät Helsingin vesilaitoksen kraanavettä kuivahtamisen estämiseksi ja minuutissa upposi savikkoon aivan tolkuton määrä kallista tavaraa. Valmis rakennelmahan on kyllä vesieristetty, joten se ei sillä lailla vajenna pohjavettä ja sorruta vanhoja hirsipaalutettuja rakennuksia.


MODEDIT/vko: Viestistä poistettu täysin tarpeeton asiaan liittymätön provo.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Miksei Helsingissä epätasaisen ja röpöisen asfaltin sijaan voisi laittaa kiiltävää marmorilaattaa.

Marmirilaattojen käyttö olisi lopulta aika järjetön idea, kun ne ei ole tarkoitettu Suomen ilmastoon. Marmorilaattoja pitäisi vaihtaa aika usein uusiin.

Mielummin laattoina voisi olla suomalaista graniittia, jonka pitäisi kestää suomalaisen ilmaston.
 
Marmirilaattojen käyttö olisi lopulta aika järjetön idea, kun ne ei ole tarkoitettu Suomen ilmastoon. Marmorilaattoja pitäisi vaihtaa aika usein uusiin.

Mielummin laattoina voisi olla suomalaista graniittia, jonka pitäisi kestää suomalaisen ilmaston.
Kivilaatat ovat useimmiten myös liukkaampia kuin asfaltti, varsinkin märkänä tai lumisena.
 
Muistaakseni Kampin terminaalia rakennettaessa, vai oliko se jokin muu vastaava hehtaarihalli, teetti rakentajalle lisävaivaa, kun keskustan alueelle useaan kohtaan piti järjestää keinopohjaveden pumppaamot. Ne syöttivät Helsingin vesilaitoksen kraanavettä kuivahtamisen estämiseksi ja minuutissa upposi savikkoon aivan tolkuton määrä kallista tavaraa. Valmis rakennelmahan on kyllä vesieristetty, joten se ei sillä lailla vajenna pohjavettä ja sorruta vanhoja hirsipaalutettuja rakennuksia.

Näin se on. Kyseessä taisi olla Sanomatalo tai Elielin parkkialue. Helsingin ydinkeskustahan oli noin 100 vuotta sitten hetteistä vellovaa veden ja saven sekoitusta. Sitten päätettiin kaupungin ydinkeskusta rakentaa tällaiseen maaperään, joka onnistui kuivattamalla maa ja rakentamalla rakennukset, mm. Ateneum, Kansallisteatteri ja Rautatieasema puupaalujen varaan. Alue, joka on entistä merenpohjaa, on nimeltään Kluuvin ruhje. Kaisaniemen metroasema ja sen lähistön tunnelit on tehty ruhjeeseen, jonka takia ajoittain metroaseman katosta tippuu vettä ja tunnelit piti rakentaa valurautaputkien sisään, etteivät ne sortuisi. Saman syyn takia keskustan maankaivuutöissä haisee mädäntyneelle ja maa tärisee jalkakäytävällä ratikan ajaessa ohitse. Vesipatja on pysynyt tähän päivään asti jokseenkin hallinnassa, mutta se vuotaa pikku hiljaa ja tämän takia keskustan arvorakennukset vajoavat vähitellen maan sisälle perustuspaalujen lahotessa. Jotain pitäisi tehdä esimerkiksi rautatieaseman suhteen, mutta kaupunki ei hommaan anna rahaa ja VR joutuisi perimään aseman valtavat korjauskulut junamatkustajilta, jos homma kaatuisi sen syliin. Tästä aiheesta on aika paljon Hesarin arkistoissa lisää, jos se kiinnostaa jotakuta.
 
Marmirilaattojen käyttö olisi lopulta aika järjetön idea, kun ne ei ole tarkoitettu Suomen ilmastoon. Marmorilaattoja pitäisi vaihtaa aika usein uusiin.

Mielummin laattoina voisi olla suomalaista graniittia, jonka pitäisi kestää suomalaisen ilmaston.

Okei, graniittikin olisi loistavampi kuin asfaltti. Vähän samaan tyyliin kuin kampin narinkkatori.


Kivilaatat ovat useimmiten myös liukkaampia kuin asfaltti, varsinkin märkänä tai lumisena.

Helsingin asema on katettu, eikä näin ollen lunta, jäätä tai märkyyttä pääse katetun tilan alle. Katoksen loputtua voisi jäädä vanha asfaltti juuri sen lumen ja jään takia, ulkona kun ollaan. Mutta olisi se paljon prameampaa, kun asemahallista laitureille tullessa olisi vastassa graniitti tms materiaali.
 
Helsingin asema on katettu, eikä näin ollen lunta, jäätä tai märkyyttä pääse katetun tilan alle.

Kyllä se märkä sinne ihmisten kengissä kulkeutuisi ja sitten olisi pian jollain pää halki kun liukastuisi.
 
Kyllä nyt kovasti haiskahtaa tekosyyltä. Onhan noita ihan ulkotilojakin kivetty, joskin luonnonkivellä. Mutta eihän noita mahdollisia lattiakiviä tarvitse välttämättää hioa aivan kiiltäväksi, vaan voitaisiin käyttää hiukan karkeampipintaista kiveä. Ja sitä paitsi täsmälleen sama lumen ja veden sisällekulkeutuminen on kiusana missä tahansa tavaratalossa tai pankissa ja silti niissä uskalletaan väliin käyttää kivipintaisia lattioita. Ja jos asemasta puhutaan, niin junien sisällä ei ainakaan pitäisi olla lunta ja kadulta tulevien ihmisten lumet kulkeutuvat ensi sijassa aseman sisälle, ei laiturialueelle. Ainoaksi murheeksi jää sivulaitureille tulevien paikkujen matkustajat, jotka ehtivät kerätä lunta kenkiinsä ennen kuin pääsevät katokseen asti, mutta tämänkin ongelman pisara ratkaisisi, kun sivulaitureista voitaisiin luopua.
 
Mietin jossain vaiheessa tuota Hesan aseman tilannetta ja jos jossain vaiheessa asema todella alkaa uppoamaan ja sen pelataminen olisi liian kallista, niin minne sijoitettaisiin sitten 'uusi' päärautatieasema?

Mitenkäs olisi Pasilan 'monttu' eli nykyinen lajitteluratapiha tai alaratapiha (mikä lienee virallinen nimi?). Kun tuo ratapihan toiminta siirtyy aika suurelta osin jossei kokonaan vuosaareen parin vuoden sisällä, jäisi siihen loistava paikka uudelle asemalle. Laiturit ja raiteet sinne ja katos päälle jonka päälle sitten voidaan rakentaa...mitä nyt sitten haluttaisiinkin. Pasilan nykyinen asema ei oikein riitä laiturien takia ja muutenkin. Itse ydinkeskustaahan pääsisi sitten joko pisaralla :D tai vaikka tulevaisuuden laajennetulla metrolla, joskin pisara olisi loogisin valinta.

Nykyinen rautatieasema jouduttaneen purkamaan uppoamisvaaran takia ja tilalle kaupunkin varmasti keksii 'jotain' muuta. Samalla päästäisiin eroon ahtaasta vaihdekujasta kun osa liikenteestä lähtisi asemalta suoraan länteen ja osa suoraan pohjoiseen. Voi olla, että myös nykyinen 'vanha' pasilan asemakin jäisi tarpeettomaksi ellei sitä sitten pidettäisi lähiliikenteen asemana joka ei välttämättä olisi kuitenkaan niin hyvä ajatus välimatkojen takia, mutta tiedä häntä. Pasilan ja Helsingin aseman väliset raiteet jäisivät tässä utopiassa kääntö- ja säilytysraiteiksi sekä pika- että lähijunakalustolle.
 
Mietin jossain vaiheessa tuota Hesan aseman tilannetta ja jos jossain vaiheessa asema todella alkaa uppoamaan ja sen pelataminen olisi liian kallista, niin minne sijoitettaisiin sitten 'uusi' päärautatieasema? [...] Nykyinen rautatieasema jouduttaneen purkamaan uppoamisvaaran takia ja tilalle kaupunkin varmasti keksii 'jotain' muuta.

Kuulostipa pessimistiseltä näkemykseltä... Helsingin rautatieasema on kuitenkin kansainvälisestikin ajatellen rakennushistoriallinen arvokiinteistö, joten sen pelastamiseksi uppoamiselta tehtäisiin kyllä kaikki mahdollinen voitava, hinnasta riippumatta. Pelastaminen ei voi periaatteesa mitenkään tulla liian kalliiksi -- rahakirstua kaivetaan vaan niin paljon kuin on tarpeen. Sellainen maailmantilanne, jossa asema purettaisiin, olisi niin köyhä, että meillä olisi maanlaajuinen nälänhätä tai sotatila, tai mahdollisesti kaupunki olisi jäänyt mafiajengien ammuskelupaikaksi -- fantasiafilmeistä tuttujen pahimpien tulevaisuus-dystopioiden tyyliin.

Tosin ihme juttu, että muutama vuosikymmen sitten sitä ei purettu ja tehty tilaa jonkin makkaratalon näköiselle hirviölle. Paljon muuta arvokasta kautta Suomen menetettiin silloin kun modernismia ihannoitiin sumeilematta. Samoin tapahtui mm. New Yorkissa: vanha Pennsylvania Station, jota pidettiin arkkitehtuurin mestariteoksena, purettiin uuden Madison Square Gardenin tieltä. Jotenkin hyvällä onnella sentään Grand Central Terminal säilyi, se nimittäin on upea. (Ehkä säilymisen koko historiakin selviää, kunhan aikanaan saan Amazonista tilaamani ko. asemaa käsittelevän teoksen.)

Hävitettiin asemia kyllä lähempänäkin: ainakin Pariisin vanha Gare de Montparnasse joutui väistymään uuden samannimisen mutta tosi kalsean rakennuksen tieltä.
 
Nykyinen rautatieasema jouduttaneen purkamaan uppoamisvaaran takia ja tilalle kaupunkin varmasti keksii 'jotain' muuta.

Ei se ole mihinkään uppoamassa!

Pohjavesiähän tarkkaillaan ja kriittinen vaihe on aina kun lähistöllä tehdään maanalaisia rakennustöitä. Pohjavesi kun tuppaa silloin valumaan siihen tehtyyn kaivantoon tai onkaloon. Silloin ryhdytään pumppaamaan keinopohjavettä menetetyn tilalle. Rakennustöiden jälkeen tilanne rauhoittuu, jos vain uuden rakennelman vesieristykset ovat kunnossa.

Pääasia on, että pohjaveden kosteudessa olevat hirsipaalut eivät pääse kuivahtamaan. Ne ovat "ikuisia" kunhan ovat märkiä ja poissa (ulko)ilmasta.
 
Takaisin
Ylös