- Liittynyt
- 14 Heinäkuu 2005
- Viestit
- 5,950
Tässä keskustelussa on noussut esiin sekä teknisiä että byrokratiasta johtuvia kysymyksiä. Nostaisin byrokratiasta johtuvat esteet tärkeimmäksi syyksi miksi Suomen ja Venäjän välillä kulkee vain 3 matkustajajunavuoroa päivässä, ja kaksi niistä ajetaan eksoottisella 1940-luvun tyylisellä venäläiskalustolla.
Näistä syistä tärkein on viisumipakko. Jos viisumipakkoa ei saada poistetuksi tai lievennetyksi niin että lyhytaikaisen turistiviisumin saisi ostaa junasta, ja viisumin hintaa saisi pudotettua, eivät matkustajaluvut lähde nousuun vaikka reittiä ajaisi millainen pendo tai ICE tahansa.
Eräs kirjoittaja mainitsi että idän junissa olisi tax-free myyntiä. Tällaista ei nykyisin ole. Neuvostoliiton aikana Tolstoin ja Repinin ravintolavaunut myivät ruokaa ja juomaa venäläisin hinnoin, mutta Neuvostoliiton hajottua Suomen hallitus määräsi että näissä tapahtuvasta myynnistä pitää Suomen alueella maksaa asianmukaiset verot. Tämä koskee tietysti myös "Sibbeä".
Tax-freen salliminen junissa olisi tietenkin yksi mahdollisuus nostaa matkustajamääriä. Kansainvälisessä lainsäädännössä tax-free on jostain syystä sallittua vain kansainvälisessä laiva- ja lentoliikenteessä, poikkeuksena EU:n sisällä jossa se on lopetettu. Laajentamalla tax-free koskemaan myös junaliikennettä, edellyttäen että kyseisellä junalla ei todellakaan saa matkustaa kotimaan matkoja, saataisiin Suomen ja Venäjän välisille junaliikenteelle tämän asian suhteen samat toimintaedellytykset kuin laiva- ja lentoliikenteelle.
Kolmas on tulli ja passintarkastus. Sitä on yritetty nopeuttaa rajalla, mutta kaukana ollaan vielä siitä tavoitteesta että juna ei lainkaan pysähtyisi rajalla, kuten Keski-Euroopassa toimittiin jo ennen Schengen sopimusta, ja määrämaan tulli ja passintarkastajat nouseavat kyytiin lähimmällä naapurimaan asemalla, esim tässä tapauksessa Venäjän tulli nousisi kyytiin Kouvolassa ja Suomen tulli Viipurissa, ja juna ohittaisi Vainikkalan ja Buslovskajan pysähtymättä.
Vielä voimassa oleva Suomen ja SNTL:n rautatieyhdysliikennesopimus on peräisin vuodelta 1947 ja siinä on sen ajan hengen mukaan tarkkaan määrätty kuka saa liikennöidä minkäkin maan alueella millä ehdoin ja millaisella kalustolla. Periaatteessa "Sibbe" voitaisiin korvata suomalaisella Pendolla, mutta se vaatisi aiemmin mainitut tekniset muutokset, joten niin kauan kun matkustajamäärät ovat mitkä ovat, ei VR:n kannata laittaa paukkuja sen asian eteen. Parempi olisi tietenkin jos "Sibbe" korvattaisiin jossain vaiheessa IC-rungolla, koska tulee kestämään varmaan vuosia ennenkuin venäläisetkään tulevat saamaan ICE:n toimimaan. Suurnopeusliikenteen esteenä Suomen ja Venäjän välillä koko matkalta on myös 4 millimetrin ero raideleveydessä ja kaluston pyöräprofiileissa.
Näistä syistä tärkein on viisumipakko. Jos viisumipakkoa ei saada poistetuksi tai lievennetyksi niin että lyhytaikaisen turistiviisumin saisi ostaa junasta, ja viisumin hintaa saisi pudotettua, eivät matkustajaluvut lähde nousuun vaikka reittiä ajaisi millainen pendo tai ICE tahansa.
Eräs kirjoittaja mainitsi että idän junissa olisi tax-free myyntiä. Tällaista ei nykyisin ole. Neuvostoliiton aikana Tolstoin ja Repinin ravintolavaunut myivät ruokaa ja juomaa venäläisin hinnoin, mutta Neuvostoliiton hajottua Suomen hallitus määräsi että näissä tapahtuvasta myynnistä pitää Suomen alueella maksaa asianmukaiset verot. Tämä koskee tietysti myös "Sibbeä".
Tax-freen salliminen junissa olisi tietenkin yksi mahdollisuus nostaa matkustajamääriä. Kansainvälisessä lainsäädännössä tax-free on jostain syystä sallittua vain kansainvälisessä laiva- ja lentoliikenteessä, poikkeuksena EU:n sisällä jossa se on lopetettu. Laajentamalla tax-free koskemaan myös junaliikennettä, edellyttäen että kyseisellä junalla ei todellakaan saa matkustaa kotimaan matkoja, saataisiin Suomen ja Venäjän välisille junaliikenteelle tämän asian suhteen samat toimintaedellytykset kuin laiva- ja lentoliikenteelle.
Kolmas on tulli ja passintarkastus. Sitä on yritetty nopeuttaa rajalla, mutta kaukana ollaan vielä siitä tavoitteesta että juna ei lainkaan pysähtyisi rajalla, kuten Keski-Euroopassa toimittiin jo ennen Schengen sopimusta, ja määrämaan tulli ja passintarkastajat nouseavat kyytiin lähimmällä naapurimaan asemalla, esim tässä tapauksessa Venäjän tulli nousisi kyytiin Kouvolassa ja Suomen tulli Viipurissa, ja juna ohittaisi Vainikkalan ja Buslovskajan pysähtymättä.
Vielä voimassa oleva Suomen ja SNTL:n rautatieyhdysliikennesopimus on peräisin vuodelta 1947 ja siinä on sen ajan hengen mukaan tarkkaan määrätty kuka saa liikennöidä minkäkin maan alueella millä ehdoin ja millaisella kalustolla. Periaatteessa "Sibbe" voitaisiin korvata suomalaisella Pendolla, mutta se vaatisi aiemmin mainitut tekniset muutokset, joten niin kauan kun matkustajamäärät ovat mitkä ovat, ei VR:n kannata laittaa paukkuja sen asian eteen. Parempi olisi tietenkin jos "Sibbe" korvattaisiin jossain vaiheessa IC-rungolla, koska tulee kestämään varmaan vuosia ennenkuin venäläisetkään tulevat saamaan ICE:n toimimaan. Suurnopeusliikenteen esteenä Suomen ja Venäjän välillä koko matkalta on myös 4 millimetrin ero raideleveydessä ja kaluston pyöräprofiileissa.