Vs: Onnibus - Uusi pikavuoroyritys
Useampi operaattori rautateiden henkilöliikenteessä olisi tietysti hieno homma, enkä usko, että kilpailua verissäpäin vastustavat henkilöt olisivat asiaan perehtyneet kovin tarkkaan. Mutta en edelleenkään näe perusteita, miksi valtion tulisi ottaa yksityisten rautatieoperaattorien liiketoimintoja ja sen riskejä vastuulleen ylläpitämällä kalustoyhtiötä niiden tarpeisiin. Kilpailu olisi hyvästä, mutta osaavatko kaikki kommentoijat hahmottaa henkilöliikenteen liiketoiminnan toista puolta? Rautatieliikenne on voimakkaasti pääomavaltaista ja samalla toiminnallisesti ja kilpailullisesti korkeariskistä liiketoimintaa. Henkilöliikenteessä hintakilpailusta tulisi väistämättä kovaa ja tähän päälle tulisi vielä rasitteena isot tekniset riskit ja epävarmuustekijät kaluston elinkaaressa ja sen kustannuksissa. Eli riskit olisivat valtavat, ja tuotto-odotukset vaatimattomat. Ei ihme siis, että kynnys VR:n kanssa kilpailuun on kova, eikä rautatierahtiliiketoimintakaan ole herättänyt suurta mielenkiintoa Suomessa.
Tätä voi lähteä purkamaan vaikka siitä, että valtio nyt noin ylipäätään pyrkii luomaan elinkeinoelämälle hyviä edellytyksi, tavallaan siis ottamalla itselleen elinkeinoelämän riskejä. Tätä tukemista on esimerkiksi ilmainen koulutusjärjestelmä ja yrityksille (ja tietysti muillekin) ilmaiseksi käyttöön annettava tieverkko. Vaikkapa koulutuksesta vastuunotto on aivan valtava riskinsiirto ja tuskin tässä maassa koulutettaisiin kovin montaa insinööriä tai ammattimiestä, jos koulutus olisi yksityistä tai yritysten maksamaa. Pitäisikö tästä siis päätellä, että meidän nykyinen ammattitaitoisen työvoiman käyttöön perustuva teollisuus on meille haitaksi, koska yritykset tuskin pystyisivät kantamaan yksinään näiden ihmisten kouluttamisen kuluja, jotka realisoituvat hyötyinä vasta vuosien tai vuosikymmenien päästä. Periaattellisella tasolla asiasta voi keskutella ja aiheesta löytyy monenlaista teoriaakin, jotka pyrkivät ymmärtämään, miksi ja missä oloissa valtion kannattaa ottaa tehtäväkseen muutakin kuin ns. yövartijavaltion toimia. Käytännössä voi kuitenkin todeta, että valtio todellakin ottaa kantaakseen erilaisia riskejä elinkeinoelämältä ja se voi vallan hyvin tehdä niin, kunhan se kohtelee kaikkia yrityksiä tasapuolisesti eikä ota kantaakseen yritysten välittömiä liiketoimintariskejä. Itse asiassa yksi valtion tehtävistä on nimen omaan ottaa tehtäväkseen asioita, jotka ovat liian isoja riskejä kannettavaksi yksittäisille ihmisille, yrityksille tai muille yhteisöille.
Seuraava kysymys on, onko tarkoituksenmukaista, että valtio pyrkii luomaan edellytyksi toimiville rautatieoperaattoreiden markkinoille. Itse ajattelisin, että rautateillä tulisi olla nykyistä vahvempi rooli Suomen liikennejärjestelmässä, sillä tämä vastaisi yleistä etua: vähentäisi liikennejärjestelmän kokonaiskustannuksia, vähentäisi päästöjä ja kuolemia sekä vammautumisia liikenteessä ja tarjoaisi elinkeinoelämälle hyviä logistisia palveluita ilman että samalla luodaan edellytyksiä yhdyskuntarakenteen hajautumiseen. Rautateiden roolia voidaan tietenkin lisätä monellakin tavalla, mutta yksi mahdollinen tapa siihen tavaraliikennepuolella on koettaa luoda toimivat markkinat, rautatielogistiikkaan erikoistuneiden yritysten ekosysteemi. Itse en pidä niinkään tärkeänä sitä, onko meillä kilpailevia operaattoreita vai ei, vaan tuon ekosysteemin syntymistä. Maantiekuljetuksissa tällainen on, eli joukko keskenään kilpailevia, mutta myös toisiinsa tukeutuvia kuljetus-, huolinta- ja logistiikkayrityksiä, jotka mahdollistavat kaikenkokoisille yrityksille toimivia logistiikkapalveluita, yhtä hyvin kokonaisten omassa hallussa olevien toimitusketjujen kokoamisen kuin toimitukset kaikkine oheispalveluineen ulkoa ostettuna, pienten erien ja suurten erien kuljetuksia, satunnaisten ja säännöllisten toimitusten kuljetuksia. Tämän mahdollistaa nimen omaan tämä alan yritysten joukko, joiden parista löytyy aina juuri sopivia palveluita tarjoavia yrityksiä. Kilpailun vapauttamiseen itse rautateillä tämä liittyy sitä kautta, että kilpailutilanteessa olevat operaattorit ovat valmiita palvelemaan pienempiäkin toimijoita ja valmiita räätälöimään omaa palveluaan, mikä on välttämätön edellytys sille, että jokin logistiikkayritys voisi rakentaa oman toimintaansa rautatiekuljetusten varaan ilman että sen itse tarvitsisi olla operaattori. Tärkeää olisi, että myös rauteiltä olisi ostettavissa pelkän kuljetuspalvelun lisäksi logistiikkayrityksen omien vaunujen kuljetusta, vetopalveluita ja mahdollista olisi myös liisata vetureita. Muutoin logistiikkayritykset (tai teollisuus, joka itse huolehtii logistiikastaan) eivät voi hyödyntää rautateita kuin vain siinä tapauksessa, että ainoan operaattorin tarjoama toimitusketju sattuu sellaisenaan olemaan käyttökelpoinen, kuten vaikka vietäessä paperirullia tehtaalta satamaan.
Kalustoyhtiön tarpeellisuuden voi perustella sillä, että ilman sitä rautatiemarkkinat eivät vain voi toimia eri raideleveydestä johtuen yhtä hyvin kuin vaikkapa Ruotsissa, jossa voidaan hyödyntää Euroopan laajuisia vetureiden ja vaunujen markkinoita. Käytännössä se tarkoittaa mahdollisuutta liisata ongelmitta kaikenlaista kalustoa ja toimivia jälkimarkkinoita, eli omaksi hankittua kalustoa voidaan myydä käypään hintaan pois. Tarjolla on myös edullista käytettyä kalustoa. Suomalainen kalustoyhtiö tavallaan keinotekoisesti loisi samanlaisen asetelman, kuin muualla Euroopassa on syntynyt aivan markkinaehtoisesti. Kun muualla markkinat toimivat, niin voi arvioida, että kalustoyhtiö ei olisi mikään markkinoiden vääristäjä, vaan se mieluumminkin lisäisi markkinoiden toimivuutta poistaessaan yhden sen rajoituksista. Sinällään toimiviin rautateiden ympärille syntyvään logistiikka-alan toimijoiden ekosysteemiin voi pyrkiä toisinkin, esimerkiksi valtiollisella monopolilla, joka näkisi itsensä ennen kaikkea julkisen palvelun tuottajana. Esimerkiksi Venäjällä valtion rautatoiet ja Yhdysvalloissa alueellisessa monopoliasemassa olevat yksityiset rautatieyrityset tavaraliikenteessä kuljettavat ensi sijassa toisten yritysten omistamia vaunuja, eivätkä siis niinkään tarjoa suoraan kuljetuspalveluita. Tällöin logistiikka-alan kannalta rautatiet toimivat aivan samoin kuin maantietkin, eli omia tavaravaunuja aivan kuin omia kuorma-autoja saadaan siirrettyä korvausta vastaan paikasta toiseen. Logisiikka pysyy siis selvemmin asiakkaan omissa käsissä, joka voi vapaasti rakentaa omia logistisia konsepteja operaattoreiden vain huolehtiessa itse vaunujen fyysisistä siirroista.
Pahoittelen pitkää vastausta, mutta tuollaiseen kysymykseen ei oikein vain voi vastata lyhyesti.
