Matkustajaliikenteen vapautuminen

VR:n aikana ei kukaan muu ole ajanut matkustajajunia.

Kyllä historian saatossa on valtio-omisteisen rautatien lisäksi matkustajia roudattu muidenkin firmojen toimesta junilla omilla raiteillaan. VR vain osti kilpailijat ratoineen pois häiritsemästä. Ja sitä paitsi, VR:llä on aina ollut kilpailijoita markkinoillaan, eli matkustajien kuljettamisessa kaupungista/taajamasta/kylästä toiseen.
 
Tässä analogiassa jakeluverkko juurikin vastaa rataverkkoa ja VR Yleä (VR on sattumoisin juurikin muuttamassa pääkonttorinsa Ylen kanssa samaan toimitaloon). Jos kilpailua ei olisi koskaan avattu, Yle olisi edelleen valtakunnan ainoa virallinen televisio ja radio. Vähän kuten Pohjois-Koreassa.
Täytyy toivoa, että rautatieliikenteen vapauttaminen johtaa parempaan tulokseen kuin mitä on käynyt radio- ja televisiotoiminnassa. 1985 vapautettu kaupallinen radiotoiminta oli ensimmäisen vuosikymmenensä aikana mielenkiintoista ja tarjontaa oikeasti monipuolistavaa. 1990-luvulla alkoi sisällön kuihtuminen ja radioasemien keskittyminen muutaman omistajan käsiin. Nyt ei taida olla kuin pari isoa ketjua, jotka hallitsevat koko alaa, ja kaupallinen radio journalistisena tuotteena on lähes kuollut. Televisiopuolella tuntuu ainakin järkevistä ohjelmista pitävästä, että kanavat vain lisääntyvät, mutta juuri mitään tasokasta katsottavaa ei juuri ole, tai olisi ilman Yleä.

Rautateillä tilanne on sikäli lupaavampi, että hyviä esimerkkejä onnistuneesta vapauttamisesta on.
 
Kyllä historian saatossa on valtio-omisteisen rautatien lisäksi matkustajia roudattu muidenkin firmojen toimesta junilla omilla raiteillaan. VR vain osti kilpailijat ratoineen pois häiritsemästä.

Niin se oli olikeastaan lentoliikenteenkin kanssa. Kaikki Finskin kilpailijat ennen 1990-luvun loppua joko Finski osti tai menivät konkkaan: Kar-Air, Finlantic, Spearair, Sir-Air, Finnaviation, Wasawings, jne. Nämä siis eivät kilpailleet hinnoilla vaan lähinnä reiteillä ja aikatauluilla. 1990-luvun lopussa lentoliikenteen sääntely loppui EU:ssa ja ensimmäiset suihkukonepolven lentäjät olivat ehtineet eläkeikään että heidät pystyi houkuttelemaan uudelleen töihin vastaperustettujen halpayhtiöiden koneita lentämään. Mutta nekin ovat sittemmin kadonneet. Finskin ja Norskin lisäksi ymmärtääkseni vain jotkut todella pikkuruiset firmat lentävät pikkukaupunkien kentiltä epäsäännöllisiä vuoroja joita isot eivät halua lentää.

---------- Viestit yhdistetty klo 23:42 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 23:30 ----------

Ei kyllä MTV ole ollut Ylen tytäryhtiö. MTV aloitti nimellä Oy Mainos-TV-Reklam Ab ja oli tietääkseni alun perin yksityisten mainostoimistojen omistama. MTV:llä ei aluksi ollut omaa kanavaa, joten se vuokrasi ohjelma-aikaa Yleltä. Toki Ylellä lieni sananvaltaa ohjelmiston suhteen, mutta suoraa määräysvaltaa MTV:hen ei ollut. Vuonna 1986 perustettiin Kolmoskanava, jonka omistivat yhdessä MTV, Yle ja Nokia. Myöhemmin MTV hankki enemmistön Kolmoskanavasta, joka muuttui vuoden 1993 alussa nykyiseksi MTV3:ksi, jolle kaikki MTV:n ohjelmisto siirtyi.

Kiitos että oikaisit. YLE (tai valtio) kielsi Mainos-TV:ltä uutiset ja ajankohtaisohjelmat 80-luvulle asti. Lisäksi täytyy muistaa että 1980-luvun alusta aloittivat paikalliset kaapeli-TV yhtiöt toimintansa. Niiden ohjelmasta en muista mitään koska asuimme "periferiassa" jonne kaapelit eivät yltäneet.

t. Rainer
 
Televisiopuolella tuntuu ainakin järkevistä ohjelmista pitävästä, että kanavat vain lisääntyvät, mutta juuri mitään tasokasta katsottavaa ei juuri ole, tai olisi ilman Yleä.

Tässä analogia rautateihin ontuu sikäli, että televisiolähetykset ylipäätään lienevät katoavaa kansanperinnettä. Teinit ja sitä nuoremmat eivät telkkaria enää katso, ja aika moni vanhempikin on lopettanut. Itse lopetin suunnilleen digitalisoinnin aikoihin. Netistä saa kaikea helpommin ja silloin kun haluaa. Edellyttää tosin usein kielitaitoa. Rautateiden matkustajaliikenteen en usko katoavan, ellei sitten joku Hyperloop-tyyppinen viritelmä onnistu täysin yli odotusten (pidän varsinkin kapasiteetin suhteen äärimmäisen epätodennäköisenä).
 
Tässä analogia rautateihin ontuu sikäli, että televisiolähetykset ylipäätään lienevät katoavaa kansanperinnettä. Teinit ja sitä nuoremmat eivät telkkaria enää katso, ja aika moni vanhempikin on lopettanut.

Tämä menee vähän kauemmas rautatieliikenteestä, mutta television kohdalla on vähän sama juttu kuin kirjoitettujen uutistenkin: ohjelmien katsominen ei nähdäkseni suinkaan ole vähentynyt, ehkä jopa päinvastoin, mutta osa vain katsotaan perinteisen olohuoneen nurkan laatikon sijasta tietokoneelta/tabletilta/kännykältä, usein ihan niiden samaisten televisioyhtiöiden omista verkkopalveluista (sitten on toki lisänä Netflixin kaltaiset palvelut, joilla ei ole perinteistä tv-toimintaa). Uutisiakin luetaan enemmän kuin koskaan, mutta vain vähemmän kaadettuihin puihin printattuna kuin ennen. Uusi ansaintalogiikka näyttäisi tällä erää televisioyhtiöillä toimivan helpommin, kun sinne ohjelmien sekaan saa mainoksia netissäkin.

Mutta ehkä tämä tästä, kun VR:n tai kilpailijoidenkaan junat eivät ole siirtymässä nettiin, lipunmyynti vain. Kiinnostavaa kyllä nähdä, miten tässä käy.
 
Tämä tuntuu kalustoyhtiöuskovaisten mielestä kuitenkin olevan kaikkein huonoin puoli, silloinhan käyttökelpoista kalustoa seisoisi tyhjän panttina.

Edelleenkin minua hirvitää ajatus Goljat vastaan Daavidit eli VR vastaan mikrokokoiset henkilöliikenneoperaattorit.

Valtion rata on mielestäni luonteva malli jatkossakin, onhan valtion tieverkkokin.
Nyt oli niin sanalla sanoen outoa argumentointia, että meni puolet ohi. Kalustoyhtiöuskovaisena olen sitä mieltä, että annetaan markkinoiden määrätä siitä, onko vaikkapa sinisille vaunuille tai Sm2:sille käyttöä. Tähän mennessä ei ole annettu, vaan VR on purkanut täysin käyttökelpoista kalustoa. Ilmeisesti osittain kannibalisoiden varaosiksi, hyvä niin, mutta tahti on ollut poikkeuksellisen ripeää, kun jo 80-luvun kalustoa on pistetty paaliin. Samaan aikaan Ruotsissa ajellaan tyytyväisesti peruskorjatuilla 50- ja 60-luvun vaunuilla (esim. Snälltåget ja Blå Tåget).

Jos kalustolle ei ole käyttöä tai kalusto kerta kaikkiaan kuluu loppuun kalustoyhtiömallissa, niin se voidaan toki romuttaa. Mutta silloin päätöksen tekee joku muu kuin yhtiö, joka yrittää pitää yksinoikeudestaan kiinni kynsin hampain.

Kukaan ei muuten ole yksityistämässä valtion rataverkkoa. Valtion tieverkollakin toimii useita liikenneoperaattoreita pienistä "Pertsan kone ja kaivin"-tyyppisistä firmoista ylikansallisiin megakorporaatioihin, on luontevaa, että myös rataverkolla näin on näreet. Ruotsissa tämä on ollut arkipäivää jo pitkään.

Tämä on tapauksena kuin Helsingin metro tai raitiotiet. Yhteiskunnalliset toimijat omistavat kaluston ja täsmätilaavat liikenteen. Liikennettä hoitava operaattori ei voi suunnitella aikatauluja tai reittejä, eikä voi ostaa parempaa tai edullisempaa kalustoa liikenteen hoitoon. Jos operointi kilpailutetaan, eipä operaattori voi tehdä muuta kuin optimoida henkilöstönsä käytöstä syntyviä kuluja. Hyvällä henkilöstöpolitiikalla voidaan vähentää esim sairauspoissaoloja, mutta huonolla taas piiskataan henkilöstöstä kaikki irti voiton maksimoimiseksi sopimuskauden aikana.

Koska HSL kuitenkin tilaa kaiken näillä junilla ajettavan liikenteen, näkisin parhaana mallina HKL:n pyörittämän metro- ja raitiotieliikenteen mallin mukaisen toimintatavan.
Esimerkiksi Norrtåg AB, joka on Norrlannin läänien maakäräjien yhdessä omistama tilaajafirma suunnittelee aikataulut vain karkealla tasolla, operaattori saa päättää operatiivisella tasolla aikataulut, tietysti Liikenneviraston (Trafikverket) päätöksellä.
 
Helsingin Sanomat kertoo hallituksen aikeista siirtää VR:n kalusto Liikennevirastolle, joka yhtiöitettäisiin. Yhtiöitetty Liikennevirasto vuokraisi vetureita ja vaunuja raideyhtiöille ja mahdollistaisi kilpailun.

Jutussa SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne lyttää ajatuksen: "Tässä on selkeästi kysymys markkinaehtoisen yhteiskunnan rakentamisesta hyvinvointivaltion sijaan sekä pyrkimyksestä tuoda yksityinen sektori kuorimaan kermoja liikenteeseen niille alueille, joilla kuluttajien määrä mahdollistaa liiketoiminnan." Rinteen mukaan VR:ää ei voida pakottaa antamaan kalustoaan toisten käyttöön, vaan kilpailijoiden tulee itse hankkia oma kalustonsa.

HS:n uutinen
 
Tämä tarkoittaisi myös sitä, että ratainfrasta vastaisi yritys. Ja kun yrityksen tehtävä on tuottaa (vain ja ainoastaan) voittoa, sillä olisi kaksi helppoa tapaa tehdä sitä: säästää kunnossapidosta ja nostaa ratamaksuja.

Liikenneverkon Caruna siis.
 
Tämä tarkoittaisi myös sitä, että ratainfrasta vastaisi yritys. Ja kun yrityksen tehtävä on tuottaa (vain ja ainoastaan) voittoa, sillä olisi kaksi helppoa tapaa tehdä sitä: säästää kunnossapidosta ja nostaa ratamaksuja.

Liikenneverkon Caruna siis.

Kuka hallituksessa on ehdottanut rataverkon yksityistämistä?
 
Kuka hallituksessa on ehdottanut rataverkon yksityistämistä?

Ei kukaan vielä, siksi konditionaali. Ilmeisesti "virkamieslähde" on jo kuitenkin medialle (Iltalehti) asiasta höpissyt. Nyt maanantaina Berner pitää tiedotustilaisuuden, jossa mahdollisesti asiasta kertoo. Mahdollisesti.
 
Tämä tarkoittaisi myös sitä, että ratainfrasta vastaisi yritys. Ja kun yrityksen tehtävä on tuottaa (vain ja ainoastaan) voittoa, sillä olisi kaksi helppoa tapaa tehdä sitä: säästää kunnossapidosta ja nostaa ratamaksuja.

Liikenneverkon Caruna siis.

En siis nyt ole itse tästä yksityistämisestä kovin innostunut, mutta sitten kuitenkin yksityistääkin voidaan fiksusti tai tyhmästi. Tosi iso merkitys on sillä, kuka varsinaisesti on asiakkaana. Kilpailun voi ajatella oikeasti toimivankin, jos valtio huutokauppaa pitkällä sopimuksella jonkin yhteysvälin ylläpidon ja samalla fiksataan tienkäyttäjiltä perittävä maksu ja selkeästi määritellään, missä kunnossa tien tai radan tulee olla ja mikä on sakko, jos se ei ole. Urakan saisi silloin se, joka on valmis ylläpitämään väylää pienimmällä käyttömaksulla. Mutta tässä mallissa ei voida kyllä puhua liikenneverkon myynnistä kokonaan pois, vaan pelkästään sen vuokraamisesta. Vaikka ehkä lakiteknisesti kävisi sekin jotenkin päinsä, että tie- ja rata-alue kuuluisi valtiolle ja infra yksityiselle, jossa ennalta sovitulla tavalla ja hinnalla sopimuksen loppuessa valtio lunastaa infran takaisin.

Eli paljon riippuu yksityiskohdista. Kun puhutaan näin yleisellä tasolla, yksityinen vs. julkinen, niin oikeasti se voi tarkoittaa mitä tahansa.
 
HS otsikoi: "Raideliikenteen avaamista kilpailulle suunnitellaan pikavauhtia – Sipilä: "Lakkautettaville reiteille tulossa VR:n kilpailijoita""

http://www.hs.fi/kotimaa/a1305989661904

Pienia lainauksia:

"Pääministeri Juha Sipilä (kesk) vahvistaa, että kilpailu henkilöliikenteessä aiotaan avata ensi vuonna niillä reiteillä, joilla säännöllisen junaliikenteen on suunniteltu lakkaavan hallituksen ajamien säästöjen vuoksi.

Yllä mainitussa aikataulussa ei ole pysytty ja tänään liikenneministeri Anne Berner kertoi Ylelle, että syksyn aikana ministeriö aikoo tehdä hallitukselle ehdotuksen, miten liikennöinnin kilpailutus voitaisiin tehdä, ja itse kilpailutuksen pitäisi alkaa vuonna 2017. Ylen uutinen
 
HS: Miksi VR ei kertonutkaan uusista junavuoroista? – Vastaus löytyy liikenneministeriön suunnitelmista

LVM: ”Rautatieliikenteen kilpailukyvyn ja asiakaslähtöisyyden parantaminen edellyttävät sitä, että henkilöjunaliikenne avataan kilpailulle vielä tämän hallituskauden aikana.”

VR:n viime aikojen vikuroinnista ei voi muuta sanoo ku hattuu nostaa Bernerille.
Kyllä. Ensimmäistä kertaa koko Oy-VR:n historiassa rautatieliikenteestä päättää kansaa edustava poliittinen järjestelmä.

Linkatun jutun kommentit ovat mielenkiintoisia. Brittikortti tietysti heti ensimmäisenä. VR lienee (syystä tai sitten syyttä) yksi maan parjatuimpia yleisönpalveluyrityksiä, jolle ilkkuminen on suorastaan kansanhuvi. Kuitenkin heti kun sille ryhdytään etsimään rinnalle vaihtoehtoja, kääntyvät sympatiat voimakkaasti monopolin puolelle. Tätä ristiriitaa on vaikea käsittää.
 
Toisaalta, nyt oli liikenne lisääntymässä, mutta ilmeisesti valtion tahdosta ei lisäännykään. En tiedä kulissien kärhämistä, mutta lopputulos on tämä.
 
Takaisin
Ylös